Nivelreuman uusilla hoidoilla viitteitä jopa niveltuhon korjaantumisesta
Perusreumalääkkeiden yhdistelmät ja solunsalpaaja metotreksaatti ovat viime vuosikymmenenä parantaneet nivelreuman hoitotuloksia olennaisesti. Uudet biologiset lääkkeet ovat tuoneet lisää valoa.
Eurooppalaisessa TEMPO-monikeskustutkimuksessa, jossa on mukana myös suomalaisia reumayksiköitä, metotreksaatin ja TNF-alfa:n vaikutusta estävän etanerseptin yhdistelmä on pysäyttänyt nivelreuman etenemisen valtaosalla potilaista. Eniten huomiota reumatologipiireissä on herättänyt jo viime vuonna yhden vuoden hoidon jälkeen julkaistu tulos, että yhdistelmähoitoa saaneiden potilaiden niveleroosioissa on nähtävissä jopa korjaantumista. Tutkijat arvelevat, että lääkeyhdistelmän tehokas tulehdusta rauhoittava vaikutus on antanut elimistön omille mekanismeille mahdollisuuden korjata reumaattisia nivelvaurioita.
- Reumatologiaa pidettiin aiemmin oikeastaan toivottomana alana, mutta nyt tilanne on muuttunut, toteaa tutkimusta johtava professori Lars Klareskog Tukholman Karolinska institutetista.
Tutkimuksessa oli alkujaan mukana 686 nivelreumapotilasta, joilla tauti oli aktiivinen eikä aiemmilla lääkehoidoilla ollut saatu riittävää tulosta. Sairaus oli tutkimuksen alkaessa kestänyt keskimäärin 6,8 vuotta. Potilaat jaettiin kolmeen ryhmään, joista yksi sai pelkkää metotreksaattia, yksi pelkkää etanerseptiä ja yksi näiden yhdistelmää. Yhdistelmähoito on osoittautunut selvästi tehokkaammaksi kuin kumpikaan yksilääkehoito. Kahden vuoden hoidon jälkeen lähes puolet yhdistelmähoitoa saaneista on oireettomassa tilassa, pelkkää etanerseptiä käyttäneistä neljäsosa ja pelkkää metotreksaattia saaneista viidesosa.
TNF-alfa:n esto vaikuttaa luonnollisesti immuunisuojaan kokonaisuutena, ja näiden lääkkeiden haittavaikutuksina on raportoitu lisääntyneitä infektioita, mm. tuberkuloosia. Professori Klareskogin mukaan TEMPO-tutkimuksen potilaille ei ole havaittu ylimääräisiä tulehduksia, mutta seuranta hoidon aikana on tarpeen.
Tulevaisuudessa saatetaan ehkä päästä spesifisempiin hoitoihin, kenties uusien kohdemolekyylien kautta, uusilla lääkeyhdistelmillä tai tarkemmalla potilasvalinnalla. - Olennainen haaste on selvittää, miksi puolet potilaista ei ole saanut apua tästäkään lääkeyhdistelmästä, huomauttaa professori Klareskog.
TNF-alfa:n vastavaikuttajia on Suomessa käytössä kolme, etanerseptin lisäksi infliksimabi ja adalimumabi. Niitä ei ole tutkimuksissa verrattu keskenään, mutta professori Marjatta Leirisalo-Revon mukaan ne näyttävät olevan tuloksiltaan samalla linjalla. Neljäs biologinen lääke on interleukiini 1:n vasta-aine anakinra.
Biologiset lääkkeet otetaan mukaan lääkeyhdistelmiin vasta, kun muut lääkkeet eivät ole tuottaneet tulosta ja tauti jatkuu aktiivisena. Tällaisessa tilanteessa on arvioiden mukaan 20-25 % nivelreumapotilaista. Hoito maksaa 13 000-20 000 euroa vuodessa. Professori Leirisalo-Repo arvelee, että näinkin kalliit lääkkeet otetaan erityisen usein käyttöön varhaisissa aggressiivisissa tautitapauksissa, kun pyritään estämään nuoren potilaan joutuminen sairauseläkkeelle.
