Noin joka kolmannella terveyskeskuslääkärillä kokemusta kliinisestä työnohjauksesta
Koettu tarve työnohjaukseen oli yhteydessä terveyskeskuslääkärien tunne-elämän kuormittuneisuuteen työssä.
Yleislääketieteen erikoislääkäreistä naislääkärit olivat useammin osallistuneet työnohjaukseen ja tunsivat siihen enemmän tarvetta kuin miespuoliset kollegansa. Lisäksi nuoremmat lääkärit kokivat tarvetta kliiniseen työnohjaukseen enemmän kuin vanhemmat kollegansa. Nämä havainnot teki Martina Torppa väitöstutkimuksessaan.
Terveyskeskuslääkäreistä noin joka kolmannella oli kokemusta kliinisestä työnohjauksesta. Lisäksi joka neljäs koki tarvetta kliiniseen työnohjaukseen ilman, että heillä oli mahdollisuutta saada sitä. Kliiniseen työnohjaukseen osallistuminen ja siihen koettu tarve olivat yhteydessä aktiiviseen täydennyskouluttautumiseen.
Joka kolmas terveyskeskuslääkäri koki työkuorman liian suureksi
Työtyytyväisyys oli terveyskeskuksissa työskentelevien yleislääketieteen erikoislääkärien ja yleislääkärien keskuudessa korkea, mutta samanaikaisesti noin joka viides oli tunneuupunut, joka kolmas koki itsensä yksinäiseksi työssään ja joka kolmas koki työkuormansa liian suureksi.
Tunneuupumus oli yhteydessä turhautumisen tunteisiin työssä, virheiden tekemisen pelkoon, liian suureksi koettuun työkuormaan ja kyynisyyden tuntemuksiin. Tunneuupumukselta suojasi hyvä epävarmuuden sieto.
Tunneuupumusta ennustivat pidempi työura, virheen tekeminen ja yksinäisyyden kokemus työssä, kun taas hyvä epävarmuuden sieto suojasi siltä. Koettu tarve työnohjaukseen oli yhteydessä terveyskeskuslääkärien tunne-elämän kuormittuneisuuteen työssä.
Balint-ryhmäohjauksesta tukea lääkisläisille
Torpan mukaan lääketieteen opiskelijoiden ammatti-identiteetin kehittymistä voidaan tukea Balint-ryhmäohjauksella.
Balint-ryhmäkeskustelut tarjosivat lääketieteen opiskelijoille mahdollisuuden käsitellä potilaskontaktien synnyttämiä kokemuksia ja jäsentää niitä ryhmän avustuksella. Keskeisiä Balint-ryhmäkeskustelujen teemoja olivat potilaskohtaamisten herättämät tunteet, sekä lääkärin ammatillinen identiteetti ja sen kehittyminen.
Torppa toteaa, että lääkärinä kehittyminen ja lääkärin työssä jaksaminen ovat potilashoidon kannalta ensiarvoisen tärkeitä asioita. Molempia voidaan tukea työnohjauksen avulla.
LL Martina Torpan väitöskirja Clinical supervision among medical students and general practitioners tarkastetaan Helsingin yliopistossa 8.12.2017.
Kuva: Panthermedia
