Alueiden linjauksilla pyyhitään nyt pöytää
Komedioiden ja farssien keskellä monikansalliset terveystoimijat ovat kaikessa rauhassa saaneet marssittaa legioonansa hyökkäysryhmitykseen.
Keskittämisasetus tuli voimaan vuoden alusta. Sen aikaan saamien vaikutusten seuraaminen on ollut eräänlainen jännitysnäytelmä, tai paremminkin komedia. Komedia on tosin väärä sana silloin, kun puhutaan asiasta, jonka vaikutukset kohdistuvat viime kädessä potilaisiin.
Asetuksessa jätettiin yliopistosairaalapiireille eli erityisvastuualueille (erva) mahdollisuus määritellä, missä sairaaloissa mitäkin leikkaustoimenpiteitä tehdään. Ongelmana vain on tämä käsite erityisvastuualue, joka on oikeastaan kartalle piirretyn alueen sisällä olevien sairaanhoito- ja sote-piirien asiantuntijoista muodostuva keskustelukerho. Se ei ole oikeushenkilö, jolla olisi hallinnollista toimeenpanovaltaa. Sen esittämät linjaukset eivät vähääkään sido poliittisia päätöksentekokoneistoja alueen sisällä. Erityisvastuualueen linjauksia voidaan siis kuulla, mutta kuunnella niitä ei tarvitse ainakaan, jos poliittinen intohimo ajaa ohi.
Eräällä erva-alueella on pieni, mutta toimiva ja hyvin resursoitu keskussairaala, josta on pitkä matka kaikkialle. Synnytyksiä on suhteellisen paljon, ja toiminta synnytyssairaalana jatkuisi joka tapauksessa. Alueella on myös kaksi aluesairaalaa, joiden toiminta ei keskittämisasetuksen hengen mukaan olisi ollut mahdollista. Toimintaedellytyksiä varmasti muuten olisi ollut, mutta nyt kyse onkin keskittämisasetuksesta.
Viime elokuussa ihan omin korvin kuulin, että erityisvastuualueen suunnitelmana oli tukea keskussairaalaa, koska siihen oli jopa ihan medisiiniset perustelunsa. Tukemisen oli määrä tapahtua tarvittaessa siten, että toisen aluesairaalan leikkaustoimintaa siirrettäisiin tähän keskussairaalaan. Vaikka ei kaikkien osalta hyvä suunnitelma, niin varmasti perusteltu ja keskittämisasetuksen hengen mukainen.
Vaan kuinkas kävikään. Mukaan astuivat vanhat tutut: poliittinen päätöksenteko, kunnallinen itsehallinto ja lehmänkaupat. Tämän suhmuroinnin seurauksena erityisvastuualue tukeekin kahden aluesairaalan kirurgista toimintaa keskussairaalan kustannuksella. Keskussairaala on siis hätää kärsimässä. Tärkeintähän ei olekaan väestön ja potilaiden etu, vaan paikallisten kansanedustajien kilpien kiillotus ennen tulevia vaalitaistoja. Tämä ei tapahtunut omalla alueellani.
Komedioiden ja farssien keskellä monikansalliset terveystoimijat ovat kaikessa rauhassa saaneet marssittaa legioonansa hyökkäysryhmitykseen. Kohta hävitetyn julkisen terveydenhuollon raunioille levitetään suolaa ja maa kirotaan, kuten Rooma aikanaan Karthagolle teki. Tämä tapahtuu sitäkin varmemmin, jos soten suunnittelu, riippumatta sen valuvioista, joudutaan aloittamaan taas kerran nollapisteestä, kymmenen vuoden vatuloinnin jälkeen. Siinä vaiheessa legioonat jo ajavat pakenevaa armeijaa takaa ja teurastavat sen.
Ruotsin suurvalta-ajan syntyvaiheilla valtakunnan merkittävin mies oli valtakunnankansleri Axel Oxenstierna, joka lähetti poikansa neuvottelemaan 30-vuotisen sodan rauhasta. Kykyjään epäilevälle pojalle kansleri lausui kuuluisiksi tulleet rohkaisevat sanansa: "Poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan." Sanat, jotka valitettavasti sopivat niin parin tuhannen asukkaan kuntiin, erva-alueille ja ministeriöihin.
Heikki Laine
Kirjoittaja on anestesiaylilääkäri Mikkelin keskussairaalassa.
