Laatua vai pelkkää valinnanvapautta?
Laadun osa-alueiden olisi suonut olevan sote-suunnittelun ytimessä pelkän valinnanvapaudesta intoilun sijaan.
Valinnanvapauden ansiosta nopeasti lääkäriin. Tuohon lauseeseen voisi tiivistää miljardien eurojen toiminnot uudelleenjärjestelevän sote-uudistuksen. Valinnanvapaus on hokema, jota toistellaan lupauksena paremmasta huomisesta. Siitä on tullut panacea – yleislääke kaikkiin sotevaivoihin. Suomen itsenäisen historian suurin hallintouudistus tiivistetään sanaan, jonka merkityksestä, tulkinnasta ja soveltamisesta jokaisella puhujalla on oma käsityksensä.
Suomalainen järjestelmä on tarjonnut kansalaisilleen vuosien ajan monenlaisia valinnan mahdollisuuksia. Terveyskeskuksensa saa valita, lääkäriä voi vaihtaa ja erikoissairaanhoidon toteutuspaikkakin voidaan päättää yhdessä lähettävän lääkärin kanssa kuntarajoista välittämättä. Julkisten toimijoiden kesken käyty kilpailu potilaista on kuitenkin ollut lähes olematonta, eikä mitään todellista markkinaa ole päässyt syntymään. Sydänsairaalan rohkea toivioretki pääkaupunkiseudulle sai hyytävän vastaanoton ja Siikalatvan levittäytyminen naapurikunnan alueelle katkesi jo ideatasolle. Voitanee sanoa, että maassamme on toteutettu julkisen terveydenhuollon valinnanvapautta suomalaisin erikoispiirtein, eli hillitysti ja kaikessa hiljaisuudessa, toivoen ettei kukaan huomaa tämän mahdollisuuden olemassaoloa.
Mainospuheiden mukaan nyt luvassa on turboahdettua valinnanvapautta, joka tulee näkymään käänteentekevänä muutoksena perusterveydenhuollon hoitoon pääsyssä. Politiikan puhekielessä tämä ilmaistaan siten, että uudistuksen jälkeen lääkäriin pääsee aiempaa nopeammin. Tällainen yksinkertaistus vetoaa kansaan, joka sote-piloteissa on vaihtanut palveluntarjoajaa eniten juuri lääkäreiden jonotilanteen perusteella. Kysymys on kuitenkin paljon monimutkaisemmasta asiasta. Jotta valinnanvapaus toteutuisi ja jotta siitä vielä olisi jotain hyötyä, pitää ainakin seuraavien kolmen asian toteutua yhtäaikaisesti:
1. Pitää syntyä oikeaa kilpailua saman alueen eri palveluntuottajien välillä. Ilman tätä asiakkaalla ei ole mistä valita. Nähtäväksi jää, miten tämä toteutuu syrjäseuduilla. Lapin seudun päällysmiehet ovat asian suhteen pessimistisiä, mutta ylä-Savon kokeilu on osoittanut myös pienten kuntien kiinnostavan yksityisiä toimijoita, kunhan tuotettava palvelu voidaan suhteuttaa alueen tarpeeseen ja vaatimustasoon.
2. Palveluntuottajien välillä täytyy olla laatueroja. Mikäli sote-keskusten toiminta pakotetaan kuristusotteella liian ahtaaseen muottiin, kaikilta luukuilta on tarjolla vain ja tasan sitä samaa. Tämä ei luo minkäänlaista hyötyä asiakkaalle.
3. Kansalaiset tarvitsevat objektiivista tietoa valintaoikeuden käyttämiseksi. Perusterveydenhuollon parissa tehty laatutyö ei ole tuottanut juurikaan kansantajuisia mittareita, joiden pohjalta asiakkaat voisivat tehdä faktoihin perustuvia päätöksiä huhupuheisiin ja kiiltokuviin luottamisen sijaan.
Yhdysvaltalainen Institute of Medicine on listannut laadun kuusi osa-aluetta. Ne ovat kustannusvaikuttavuus, tehokkuus, turvallisuus, potilaskeskeisyys, oikea-aikaisuus ja oikeudenmukaisuus. Näiden olisi suonut olevan sote-suunnittelun ytimessä pelkän valinnanvapaudesta intoilun sijaan. Valinnanvapaus ei automaattisesti tarkoita yhdenkään laadun osa-alueen toteutumista.
Asiakkaiden kannalta laadun päällepäin parhaiten näkyvä mittari on se, miten hän pääsee vaikuttamaan hoitoonsa ja miten häntä kohdellaan ihmisenä ja potilaana. Emme voi hoitaa ihmisiä diabeetikkoina tai astmaatikkoina, vaan heidät tulee kohdata yksilöinä. Tämä ei tarkoita lääkärin vastaanoton muuttumista valintamyymäläksi, vaan entistä monipuolisempia yhteydenpidon ja kohtaamisen vaihtoehtoja tarjoavaa palveluiden tuottamista.
Soterahojen uusjaossa voittajana pitäisi selviytyä niiden sote-keskuksien, joissa laadun kuusi ulottuvuutta ovat parhaassa sopusoinnussa. Terveyskeskusten tulevaisuuden haasteet eivät ole ensisijaisesti laadussa vaan mielikuvissa. Tämän suhteen julkinen puoli lähtee kilvoittelemaan yksityisten kanssa melkoiselta takamatkalta. On vain ajan kysymys, milloin ensimmäinen terveyskeskuksen tilaama mainoskampanja pyörähtää käyntiin. Kilpailu valinnanvapautta käyttävistä kansalaisista alkaa heti sote-lakien hyväksymisen jälkeen.
Petja Orre
Kirjoittaja on Keravan kaupungin johtava ylilääkäri.
