In memoriam Erkki Kallio 21.7.1969-26.3.2005
LKT Erkki (Eki) Akilles Kallio kuoli 26.3.2005 nopeasti edenneeseen vaikeaan sairauteen. Hän oli syntynyt 21.7.1969 Helsingissä lääkäriperheeseen. Tultuaan ylioppilaaksi yhtenäiskoulun lukiosta 1989 hän aloitti lääketieteen opinnot ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1995; hänestä tuli lääkäri jo neljännessä sukupolvessa sekä isänsä että äitinsä puolelta. Isänsä jälkiä seuraten Eki valitsi erikoisalakseen kirurgian. Hän toimi sairaalalääkärinä Peijaksen ja Marian sairaaloissa ja sittemmin Hyks-kirurgian toimialalla Meilahden sairaalan gastroenterologisen kirurgian klinikassa. Hän valmistui kirurgian enkoislääkäriksi 2003 ja gastroenterologisen kirurgian enkoislääkäriksi 2004. Ekin haaveena oli toimia Kirurgisen sairaalan maksa- ja elinsiirtokirurgian klinikassa elinsiirtokirurgina. Eki oli nuoresta iästään huolimatta kirurgina poikkeuksellisen taitava ja lahjakas, mutta samalla huolellinen ja harkitseva kliinikko, jonka hoidossa potilaat tunsivat olonsa turvalliseksi. Vaativan kliinisen työn ohella hän oli innostunut myös tutkimuksesta. Hän aloitti jo opiskeluvaiheessa määrätietoisen tutkimustyön Helsingin yliopiston transplantaatiolaboratoriossa ja väitteli tohtoriksi vuonna 2000. Väitöskirja käsitteli kokeellista keuhkosiirron hyljinnän ongelmaa, ja tällä alueella Eki kohosi kansainvälisesti tunnustetuksi asiantuntijaksi. Niinpä vastaväittäjänä toimi maailman arvostetuimpiin sydänkirurgeihin lukeutuva professori Sir Magdi Yacoub. Tunnustukseksi määrätietoisesta tutkimustyöstä korkeimmalla arvosanalla hyväksytty väitöskirja valittiin myös Helsingin yliopiston vuoden 2000 parhaimmaksi ja promootiossa Eki oli priimustohtori. Hän perusti oman tutkimusryhmän ja keskittyi kokeelliseen munuaissiirtojen hyljinnän mekanismien selvittämiseen ja dosentuuri olikin hyvin lähellä, kun vaikea sairaus katkaisi tien. Traagista oli, että Eki joutui itse kohtaamaan sairauden, jonka ongelmiin hän oli läheisesti paneutunut omassa tutkimustyössään. Eki oli ihailtavan ahkera kollega. Hän pystyi yhdistämään kliinisen uran ja tutkimustyön ja hoiti tehtävänsä esimerkillisesti yltäen molemmissa huippusuorituksiin. Vaikka ura oli Ekille tärkeä, vieläkin tärkeämpi oli oma perhe. Eki avioitui rakkaan Minnansa kanssa 1994. Työtoverit laboratoriossa jakoivat onnellisen isän ilon kaksosten syntyessä 1998 ja kuopuksen 2004, vain 6 viikkoa ennen sairauden toteamista. Samoin he jakoivat isän syvän surun Artturin elämän katketessa jo alkuunsa 2003. Eki oli ihminen, jonka kanssa oli helppo tulla toimeen. Hän oli avoin ja vilpitön, täynnä positiivista energiaa. Miksi nyt - miksei myöhemmin? Nuoren lahjakkaan kliinikon, tutkijan ja perheenisän poislähtöä on vaikea hyväksyä, eivätkä ne lukemattomat kauniit muistot, jotka meille jäävät, voi paikata Ekin jättämää aukkoa. Perheen ja omaisten lisäksi häntä kaipaavat lukuisat tutkija- ja työtoverit. Petri Koskinen Karl Lemström Pekka Häyry Kirjoittajat ovat Erkki Kallion tutkijakollegoja.
