Ennen oli antibiootit rautaa...
Kuvittelen että ainakin karibialaisesta neekerisankkerista parantuneet ylistävät riemukkaissa lauluissaan antibiootteja ihmiskunnan merkittävimpänä keksintönä - jos sekstanttia, sikareita ja sokerirommia ei lasketa mukaan. Niin tai näin, bakteerien muuntautumiskyky on lopulta kohonnut seinäksi tai ainakin kynnykseksi jokaiselle kehitetylle bakteerilääkkeelle antibioottien 60-vuotisen historian aikana (1). Huolta on herättänyt sekin, että 30 vuoteen ei ole keksitty kuin yksi kokonaan uusi antibiootti (linetsolidi); kaikki muu kehitystyö on pyrkinyt vain terästämään jo olemassa olevia lääkkeitä (2,3). Viime vuosina etenkin sairaaloissa pelkoa ja kauhua ovat kylväneet eräät grampositiiviset tappajabakteerit, kuten metisilliinille resistentit stafylokokit (MRSA), penisilliinille resistentit pneumokokit (PRP) ja vankomysiinille resistentit enterokokit (VRE) (1). Mustimmissa näkymissä antibioottien arkkuun on jo nakuteltu vihonviimeistä naulaa, mutta optimismin kajossa kimmeltää bakteerien genomiikka: mikrobien geenien ja molekyylien seulonnan avulla tuotetut täsmälääkkeet (3).