76172 osumaa

Migreeniä aiheuttava geenivirhe sadoilla tuhansilla suomalaisilla

Professori Aarno Palotien tutkijaryhmä on selvittänyt geenialueen, joka selittää osan tavallisen migreenin periytyvyydestä suomalaisissa perheissä. Geenivirheen tarkka paikka ei ole vielä löytynyt. Projektissa tutkittiin 600 suomalaista perhettä, joiden monet jäsenet sairastavat migreeniä. Tätä sairautta potevien perheiden tarkempi tuntemus on tehnyt mahdolliseksi ensimmäisen tavallista migreeniä koskevan koko genomin kartoituksen.

Ulla Toikkanen

Kokemuksia alaraajojen ihon verisuonilaajentumien ruiskutushoidosta polidokanoliliuoksella

Ruiskutushoitoa eli skleroterapiaa on käytetty Suomessa varsin vähän alaraajojen ihon verisuonilaajentumien hoitoon. Se on kuitenkin yksinkertainen ja tehokas tapa hoitaa häiritsevät telangiektasiat ja retikulaarilaskimot. Hoitotekniikka on helppo oppia ja välineistö on yksinkertainen. Hoitosukan käytöllä varmistetaan ruiskutettujen suonien sulkeutuminen. Artikkelissa kuvataan 40 potilaan alaraajojen ihon verisuonilaajentumien polidokanoliliuoksella tehdyn skleroterapian hoitotulokset ja sivuvaikutukset. Potilaat olivat keskimäärin tyytyväisiä hoitoon, ja yksilötasolla hoitotulokset vaihtelivat olemattomasta erinomaiseen.

Ken Malanin

Epilepsialääkkeet kroonisen kivun hoidossa

Epilepsialääkkeillä on keskeinen asema neuropaattisen kivun hoidossa. Karbamatsepiini on edelleen trigeminusneuralgian peruslääke. Gabapentiini on osoitettu tehokkaaksi diabeettisen neuropatiakivun ja postherpeettisen neuralgian hoidossa, ja neuropaattinen kipu onkin sen virallinen käyttöaihe myös Suomessa. Lamotrigiini on käyttökelpoinen aivoverenkiertohäiriön jälkeisessä kivussa, polyneuropatiakivussa HIV-potilailla ja diabeetikoilla sekä lisälääkkeenä trigeminusneuralgiassa. Valproaatti on hyvä migreenin estolääke, mutta neuropaattisen kivun hoidosta siitä ei ole kontrolloituja tutkimuksia. Uudet lääkkeet ovat tervetullut lisä vaikeahoitoisena pidettyyn neuropaattiseen kipuun.

Maija Haanpää

Biomateriaalit sydänkirurgiassa ja kardiologiassa 1 Tekoläpät, verisuoniproteesit ja stentit

Tekoläppiä käytetään korvattaessa ahtautuneita tai vuotavia mitraali-, trikuspidaali-, aortta- tai keuhkovaltimoläppiä. Polymeeriläppien valmistus ja eläinkokeet aloitettiin 1950-luvulla. Ensimmäinen raportoitu ihmiseen asennettu läppä oli silikonikumista valmistettu aorttaläppä 1960-luvulla. Myös biologista alkuperää olevia tekoläppiä on käytetty 1960-luvun alusta lähtien. 1970-luvun lopulla alettiin kokeilla synteettisiä verisuoniproteeseja sepelvaltimoiden ohitusleikkauksissa. Samoihin aikoihin alettiin kehittää taipuisaa stenttiä, joka voitaisiin asentaa ihon läpi verisuoniteitse paikoilleen sepelvaltimoon. Vuonna 1977 tehtiin ensimmäinen sepelvaltimolaajennus, ja ensimmäinen stentti sepelvaltimoon asennettiin 1986.

Ville Waris, Martti Lepojärvi, Lauri Toivonen, Pasi Ruuttila, Yrjö T. Konttinen

Soittajan käsiongelmat

Soittajan käsivaivoista osa on samoja kuin muullakin väestöllä, mutta osa on soittajille tyypillisiä soittamisesta johtuvia. Koska soittajalla kysymys on ammatista ja toimeentulosta, on tärkeää pystyä varhaisessa vaiheessa diagnosoimaan vaivan luonne ja aloittamaan hoito. Yleisimpiä ovat jänne-lihasyksikköön liittyvät vaivat, jotka hoitamattomina johtavat helposti pitkään työkyvyttömyyteen, jopa uran loppumiseen.

Martti Vastamäki

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030