76171 osumaa

Miellyttävällä tavalla käytännönläheinen tilastokirja

Tilastotieteen auttavaa lähdeteosta hakiessa törmää helposti massiiviseen sivumäärään ja kohtuulliseen kaavakokoelmaan, ja se voi aiheuttaa hankaluuksia. Tämän ongelman selkeästi tiedostaen on Sheffieldin yliopiston lääketieteellisen tilastotieteen professori M. J. Campbell tehnyt tuoreen ja kompaktin kirjan Statiscs at square two. Kirja täydentää ikään kuin jatko-osana alun perin T. D. V. Swinscow'in 1976 kirjoittamaa ja BMJ:n julkaisemaa mainiota pikku opusta Statistics at square one. Square one on uudistettu moneen otteeseen vuosien saatossa ja viimeksi Campbellin toimesta. Kirja johdatti peruskäsitteisiin, mm. taulukointiin, keskiarvon ja keskihajonnan manuaaliseen laskentaan, yksinkertaiseen otantaan, tilastollisen todennäköisyyden käsitteeseen, Studentin t-testiin sekä taulukkostatistiikoista khiin neliö -testiin ja Fisherin testiin. Siinä valaistiin lyhyesti myös parametrittomia testejä ja korrelaatiota. Uusi Square two noudattaa samoja selkeitä periaatteita ja jatkaa Square One linjaa kuvaillen niitä tekniikoita, joita tutkija tarvitsee kun ensitason tilastomenetelmät alkavat olla hallinnassa.

Jari Laurikka

Katsaus rintojen omatarkkailuun ja sitä tukeviin ohjelmiin

Rintasyövän ennuste on parantunut radikaalisti verrattuna moderneja hoitotoimenpiteitä edeltäneeseen aikaan. Hyvät tulokset edellyttävät sairauden havaitsemista ja diagnosoimista varhaisessa vaiheessa. Tätä varten on kehitetty erilaisia seulontaohjelmia. Mammografia-seulonta on tarjolla vain murto-osalle maailman naisväestöstä - Suomessa 50-59-vuotiaille. WHO:n syöpäosastolla on jo 1970-luvun alusta tuettu hankkeita myös muiden seulontatestien kehittämiseksi, tutkimiseksi ja tarjoamiseksi kaiken ikäisille naisille alkaen 25-vuotiaista. Tällaisia seulontatestejä ovat lääkärin tekemä kliininen tutkimus ja naisten tekemä rintojen omatarkkailu (ROT).

Gisela Gästrin

Tietokone: isäntä vai renki?

Lähes jokaisessa työpaikassa on nykyisin tietokoneita erilaisessa hyötykäytössä. Palataanpa nyt kuitenkin vähäksi aikaa ajassa taaksepäin ja mietitään nykyaikaisten tietokoneiden edeltäjiä. Tietokoneen edeltäjinä voidaan pitää numeerista tekniikkaa käyttäviä mekaanisia laitteita, joissa kutakin numeroa vastaa helmi, hammaspyörän hammas tai muu sellainen. Vanhin näistä on helmitaulu, jota lienee käytetty jo antiikin ajoista lähtien. Uudemmat sovellukset ovat sitten 1600-luvulla Blaine Pascalin kehittämä yhteenlaskukone ja Leibnitzin valmistama kone, jolla voitiin myös kertoa ja jakaa. Vaikka kutomakoneen ohjaamisessa tarvittavia tietoja tallennettiin reikäkortille jo 1700-luvun lopussa, niin varsinainen reikäkorttikone kehitettiin vasta v. 1886. Ensimmäisen sukupolven tietokone MARK I kehitettiin vasta toisen maailmansodan vuosina 1939-1944 Harwardin yliopistossa. Koneen koko oli tällöin valtava. Se oli 15 metriä pitkä, 2,5 metriä korkea ja 2 metriä leveä. Se suoritti muun muassa kolme yhteenlaskua sekunnissa, kertolasku tapahtui kuudessa sekunnissa ja 23 numeron tarkkuudella. Ei siis kovin kaksisia lukuja, kun verrataan niitä nykyisiin, vaikkapa minikokoisiin taskulaskimiin.

Timo Kosonen

Miten varaudumme tartuntatautien uhkaan? (pääkirjoitus SLL 48/2001)

Useat seikat edistävät joko jo taltutetuiksi luultujen tai aivan uusien tartuntatautien leviämistä. Väestötiheyden lisääntyminen ja siihen liittyvä slummiutuminen, ihmisten lisääntynyt liikkuvuus myös maapallon mitä eksoottisimpiin kolkkiin, väestön vanheneminen, ruoan suurimittainen valmistaminen ja jakelu, ruiskutettavien huumeiden laaja käyttö ja mahdollisesti ilmaston muutos ovat edesauttaneet HIV:n, lääkeresistentin tuberkuloosin, EHEC:n tai vaikkapa punkkienkefaliitin kaltaisten tautien leviämistä. Näiden ”esiinmarssien” aikana on viimeistään käynyt selväksi, ettei ole olemassa mitään helppoa keinoa uhkien hallitsemiseksi tai tarttuvien tautien nujertamiseksi.

Ahdistuneisuuden molekyylit (pääkirjoitus SLL 48/2001)

Nerokas Sigmund Freud piti ahdistuneisuutta intrapsyykkisenä konfliktina tiedostamattoman toiveen ja opitun tiedostetun kiellon välillä. Sata vuotta myöhemmin tunnetaan jo ahdistuksen neurokemiaa, neuroanatomiaa ja molekyylejä, ja tämän avulla on kehitetty myös ahdistuneisuuden lääkehoitoja. Sekä eläinkokeet että tuoreet ihmisen neurologiset kuvantamismenetelmät ovat paljastaneet, että amygdala ja hippokampus ovat pelon ja ahdistuneisuuden keskeiset aivorakenteet. Niiden neuronit ulottuvat laajalle mm. aivorungon ja hypotalamuksen alueelle. Nämä taas säätelevät autonomisen hermoston ja endokriinisen järjestelmän vasteita. Tärkeiksi välittäjäaineiksi ovat osoittautuneet glutamaatti, gamma-aminovoihappo (GABA), serotoniini, noradrenaliini ja kortikotropiinia vapauttava hormoni (CRH) (1).

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030