76146 osumaa

Mielenterveys-lehti 40 vuotta: Pelastaisiko keskusohjaus mielenterveyspalvelut?

Suomi lopetti terveydenhuollon keskusohjauksen kertarytinällä 1992. Nyt kuntien valtionosuudessa ei millään tavalla erotella toimintoja, eikä sosiaali- ja terveydenhuoltoon siten tule omia varoja. Tällä viikolla ilmestyvässä Mielenterveys-lehdessä kysytään, pitäisikö valtiovallan jyrähtää, jotta pahenevien mielenterveysongelmien hoitoon satsattaisiin kunnissa enemmän varoja? Kuntaliiton sosiaali- ja terveysyksikön päällikkö Jorma Back ei innostu valtion valvonnan palauttamisesta.

Ulla Järvi

Iäkäs lonkkamurtumapotilas oppii harvoin varausrajoituksen

Vanhusten lonkkamurtumat hoidetaan useimmiten leikkauksella, ja potilaalle saatetaan määrätä leikkauksen jälkeen usean viikon ajaksi varausrajoitus. Tämän selvityksen perusteella varausrajoituksella ei kuitenkaan ollut merkitystä potilaiden toipumisennusteen kannalta. Useimmat potilaat eivät oppineet noudattamaan varauskieltoa, ja heidän kuntoutusaikansa oli poikkeuksellisen pitkä ja laitostumisriskinsä suuri. Toipumista ennakoivat selvimmin leikkausta edeltänyt liikuntakyky ja kognitiivinen taso.

Minna Raivio, Raimo Niskanen, Olli Korkala, Juha-Pekka Kaukonen, Reijo Tilvis

Tulisiko antibioottien käyttöä sairaaloissa rajoittaa?

Antibioottien käyttöön liittyy aina resistenssiongelma. Sairaaloissa antibioottien käytön rajoittamista on perusteltu mikrobien paremman lääkeherkkyyden lisäksi myös taloudellisilla säästöillä. Jokaiselle potilaalle yksilöllisesti määrättävään antibioottiin on sairaaloissa vaikea päästä, ja useassa sairaalassa on käytössä infektiotyyppikohtaiset suositukset antibioottivalinnoista. Kirjoittaja kehottaa lääkäreitä suhtautumaan entistäkin kriittisemmin antibioottien käyttöön, koska näin voidaan hidastaa epätoivottua kehitystä ja pyrkiä jopa kääntämään sen suuntaa.

Jukka Lumio

Kohti toimivaa endokrinologista diagnoosiluokittelua Suomen Endokrinologiyhdistyksen suositus ICD-10-diagnoosien käytöstä

Suomessa käytössä olevaa ICD-10-tautiluokitusta kehitetään jatkuvasti. Tavoitteena on sairauksien yhdenmukainen ja vertailukelpoinen luokittelu. Endokrinologisten sairauksien osalta on nyt valmistunut täydennys, jossa on pyritty ottamaan huomioon mm. muiden samanaikaisten sairauksien ja komplikaatioiden merkitseminen.

Tapani Ebeling, Timo Sane, Jorma Viikari

Mihin hypnoosi perustuu?

Hypnoosiin liitetään paljon mystiikkaa, ja ehkä siksi se on myös helposti ohitettu pelkkänä hölynpölynä. Ilmiöstä on kuitenkin lukuisia tieteellisiä tutkimuksia, varsinkin viime vuosina myös lääketieteen ja neurotieteen julkaisuissa. Hypnoosi määritellään nykyisin sosiaaliseksi vuorovaikutustilanteeksi ottamatta kantaa tajunnassa tapahtuviin muutoksiin. Varsinkin lavahypnoosiesityksien yhteydessä nousee esille kysymys näiden ilmiöiden oikeellisuudesta. Kokevatko ihmiset todellakin jotain vai onko kyse jostain muusta, kuten miellyttämisen halusta tai roolipelistä, vai onko ehkä kaikkia hypnotisoijia vedetty vain nenästä kohta jo 200 vuoden ajan?

Sakari Kallio

Lyhyesti: Alttius pre-eklampsiaan periytyy sekä isältä että äidiltä

Äidin kautta tuleva alttius pre-eklampsian synnyssä keskeisiin endoteelimuutoksiin on ollut tiedossa. Äidin ja sikiön isältään perimien tekijöiden immunologista yhteensopimattomuutta on pohdittu vaikuttavana tekijänä. Vanhemmilta perittyjen tekijöiden tutkimiseksi analysoitiin pre-eklampsian esiintyvyys raskauksissa, joissa isä tai äiti itse olivat syntyneet pre-eklampsian komplisoimasta raskaudesta. Tällainen isä näytti aiheuttavan 2,1-kertaisen riskin pre-eklampsiaan verrattuna normaalista raskaudesta syntyneen isän tilanteeseen, ja äideillä vastaava riskiluku oli 3,3. Taipumus pre-eklampsiaan näyttää siten tulevan sekä isän että äidin puolelta, ja perintötekijät ovat mukana taudin synnyssä.

Pertti Kirkinen

Lyhyesti: Tiedätkö mitä hoitoja ahdistunut potilaasi käyttää?

Merkittävä osa väestöstä käyttää uskomuslääkinnän keinoja, eivätkä lääkärit aina tiedä niiden käytöstä. Amerikkalaisessa väestötutkimuksessa yli puolet ahdistuneisuushäiriöstä ja masennuksesta kärsivistä käytti vaihtoehtohoitoja, noin viidennes oli vuoden aikana käynyt vaihtoehtoterapeutin luona ja kaksi viidennestä terveydenhuollon työntekijän luona. Terveydenhuoltopalveluja käyttäneistä 2/3 käytti samanaikaisesti vaihtoehtohoitoja. Onko tilanne Suomessa samanlainen? Joka tapauksessa on tärkeää, että potilailta kysytään, mitä muita hoitoja he käyttävät, jotta voitaisiin välttää hoitojen haittavaikutuksia ja edistää vaikuttaviksi todettujen hoitojen käyttöä.

Raimo Kr Salokangas

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030