Kunnallinen vai yksityinen terveyspalvelu? - tekijät, jotka ovat yhteydessä lapsipotilaiden vanhempien valintaan

Tekijöitä, jotka ovat yhteydessä pienten lasten vanhempien päätökseen valita äkillisesti sairastuneelle lapselleen lääkärin vastaanotto, ovat perheen sosiodemografiset ominaisuudet, kunnallisten ja yksityisten terveyspalvelujen ominaisuudet sekä palveluista saatava tieto. Kolmella kunnallisella terveysasemalla ja kolmella yksityisellä lääkäriasemalla tehdyssä kyselyssä kävi ilmi, että vanhemmat suosivat sitä terveysasemaa tai lääkärikeskusta, josta perhe on aikaisemmin saanut hyviä kokemuksia, vaikka aina ei päästäisikään saman lääkärin hoitoon. Kunnallisen vastaanoton valinneilla palvelun maksuttomuus oli tärkeä peruste, yksityisen vastaanoton valinneilla puolestaan tärkeitä olivat mahdollisuus päästä erikoislääkärin vastaanotolle ja vastaanoton aukioloaika iltaisin. Lähes kaikilla yksityisen vastaanoton valinneilla oli vapaaehtoinen sairauskuluvakuutus.

Anu Heinonen, Pertti Kekki

Nefrologiset konsultaatiot KYS:ssa vuosina 1989-1995

Kroonista munuaissairautta sairastavien ja uremian aktiivihoitoa saavien määrä lisääntyy kaikkialla. Varhaisen nefrologisen konsultaation on todettu parantavan sekä potilaan että munuaisten ennustetta. Vuosina 1989-95 KYS:n munuaistautien poliklinikkaan tai osastolle ensi konsultaatioon lähetetetyt potilaat tulivat tutkimuksiin suhteellisen varhain, sillä vain pienellä osalla munuaissairaus oli edennyt jo uremian asteelle. Nefrologisten konsultaatioiden vuosittainen määrä kasvoi tutkimusjakson aikana. Kuntien sijainti ja väestörakenne heijastuivat konsultaatioiden määrään. Potilaista puolet lähetettiin terveyskeskuksista. Tutkimuksen perusteella hoidon porrastuksen voidaan arvioida toimivan Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin alueella.

Risto Ikäheimo, Hanna Tallbacka, Jaana Tuomola, Arto Vehviläinen, Jorma Takala, Erkki Lampainen

Terveyskeskuslääkärien kliininen täydennyskoulutus - kokemuksia Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä on vuoden 1997 alusta lähtien järjestetty terveyskeskuslääkäreille mahdollisuus osallistua systemaattiseen kliiniseen täydennyskoulutukseen Oulun yliopistollisessa sairaalassa 1 viikon-3 kuukauden ajan osana terveyskeskuslääkärien täydennyskoulutusta. Sairaanhoitopiiri on osoittanut täydennyskoulutukseen palkkamäärärahan, joka on merkinnyt 104 koulutusviikkoa vuonna 1997. Kliinisen täydennyskoulutuksen aloittaminen on perustunut tarpeeseen kehittää terveyskeskuslääkärien tietoja ja taitoja, mutta etenkin tarpeeseen kehittää yliopistollisen sairaalan ja terveyskeskusten yhteistyötä sekä hoidon porrastamista. Täydennyskoulutukseen tarkoitettu aika jaettiin piirin 43 kunnan kesken asukasmäärän suhteessa. Vuoden 1997 tilastot osoittivat, että täydennyskoulutukseen oli osallistunut lääkäreitä vain seitsemästä terveyskeskuksesta tai kansanterveystyön kuntayhtymästä.

Sirkka-Liisa Kivelä, Hanna Mäkäräinen, Heikki Luukinen, Keijo Koski, Lauri Nuutinen

Vaakakupissa lasten hyvinvointi, arvot ja raha Rokotusohjelma puntariin?

Kansanterveyslaitoksen rokoteosaston päällikkö Juhani Eskola virittelee keskustelua suomalaisen rokotusohjelman uudistamisesta. Muutosta ei hänen mukaansa aja mikään pakottava tarve, mutta aika ajoin rokotusohjelmaa on syytä tarkastella kriittisesti. Jos ohjelmaa halutaan keventää, voidaan Eskolan mielestä harkita kaikkien vastasyntyneiden BCG-rokotuksista luopumista. Uusia rokotteita ohjelmaan on tarjolla moniakin.

Suvi Sariola

Kirjauutuuksia

Bios Scientific Publishers 1998. ISBN 1-85996-146-0. Sidottu, 334 sivua. 815 mk

Terveydenhuollon punaiset eli Lacomben keisi

Montrealin sairaalan ensiapupoliklinikan käytävä oli ahdas yöllä 1.2.98. 34-paikkaisella poliklinikalla oli 70 potilasta. He täyttivät käytävän joka sopen ja odottivat. Paitsi neiti Lacompe: sen jälkeen kun hoitaja oli priorisoinut hauraan 66-vuotiaan ikäneidon hoidon alas, ei lääkärillä luokseen ehdittyään ollut enää hoidettavaa. Obduktiolausunnon mukaan neiti L:n kiireet olivat loppuneet jo kaksi tuntia aikaisemmin.

Pisara

32. lääke-esittelijäkurssi

Lääketietokeskus järjesti 32. lääke-esittelijäkurssin ensimmäistä kertaa kesäopiskeluna touko-elokuussa 1998. Kurssi on luonteeltaan lääketieteen ja farmakologian peruskurssi, josta kurssilainen saa riittävät lääketieteelliset perustiedot lääke-esittelijänä toimimiseen. Opiskelijat ovat alalla olevia lääke-esittelijöitä, joiden pohjakoulutus on yleensä opisto- tai korkeakoulutasoinen tutkinto kaupalliselta tai terveydenhuoltoon liittyvältä alalta.

Lääkehoidon monet kasvot

Lääkkeet ja lääkehoito tuntuvat asioilta, jotka helposti nostavat esiin voimakkaita ja jyrkkiä mielipiteitä. Kaikilla näyttää näissä asioissa olevan oma totuutensa. Eräällä tapaa tämän ymmärtää, kun ottaa huomioon lääkkeisiin liittyvät moninaiset odotukset ja uskomukset. Joillekin potilaille lääkkeet ovat välttämättömyys, joillekin helpotus ja joillekin pako todellisuudesta. Lääkäreille lääkkeet ovat yleisessä käytössä oleva hoitomuoto, johon käytännön työssä liittyy hyvinkin erilaisia odotuksia. Lääkeviranomaisille tämä alue on olemassaolon kenttä, rahoittajille pakollinen kustannus ja tuottajille ansainnan väline. Moninaisuus on siis ymmärrettävää, mutta julkisen keskustelun yksitotisuus ei.

Santero Kujala

Lonkan tekonivelleikkausten 12-vuotisseuranta

Pitkäaikaisseurantatulokset ovat tärkeä peruste kriittisille päätelmille lonkan tekonivelkirurgian suuntaviivoja luotaessa. Valittavana on pitkään kestäneitä proteeseja ja kun kokemukset monista uutuuksista ovat olleet pettäviä, nämä uutuudet on tuotava markkinoille kontrolloidusti. Sementtikiinnitteisten proteesien pitkäaikaistulokset olivat Invalidisäätiön ortopedisen sairaalan potilaista tehdyssä 12-vuotisseurantatutkimuksessa hyvät. On huomattava, että proteesin kestoajan määritykseen seurantamenetelmänä liittyy rajoituksensa eikä kestoaika yksistään mittaa tekonivelkirurgian tuloksia. Potilaiden toimintataso vaihteli nimittäin huomattavasti. Uusintaleikkausten pitkäaikaistulokset olivat huonompia kuin ensileikkausten.

Antti Alho, Jyri Lepistö, Pekka Ylinen, Timo Paavilainen

Selkäydintä affisioivat kasvaimet ja sädehoito

Primaariset selkäytimen kasvaimet ovat varsin harvinaisia, ja selkäytimen alueen kasvaimista valtaosa onkin jo tiedossa olevan syövän etäpesäkkeitä. Sekä hyvän- että pahanlaatuisissa kasvaimissa esiintyy alkuoireina paikallista selkäkipua, ja taudin progredioidessa laajempaan kipuoireeseen liittyy alaraajojen tuntopuutoksia, lihasheikkoutta, pareeseja ja virtsarakon sekä peräsuolen toimintahäiriöitä. Varhaisdiagnoosi ja nopea hoidon aloitus ovat tärkeitä mahdollisimman hyvän hoitotuloksen saamiseksi. Hyvänlaatuisten kasvaimien hoidossa pyritään kasvaimen radikaaliin poistoon ja potilaan pysyvään paranemiseen ilman hoidosta aiheutuvia invalidisoivia sivuvaikutuksia. Pahanlaatuistenkin primaaristen kasvaimien kohdalla pyritään kasvain poistamaan kirurgisesti ja säilyttämään potilaan liikuntakyky ja omatoimisuus.

Riitta Kokko