Rasvattomat rasvat

Rasvan korvikkeet ovat aineita, jotka maistuvat ja tuntuvat suussa kuin rasva, mutta ovat kemialliselta koostumukseltaan ja muilta ominaisuuksiltaan jotain muuta kuin rasvaa. Rasvan korvikkeita sisältävien elintarvikkeiden odotetaan helpottavan vähärasvaisen ruokavalion koostamista niin, että mieltymys rasvaisiin tuotteisiin tulee tyydytettyä mutta vähemmällä kalorimäärällä. Ne eivät ole kuitenkaan korvikkeita monipuoliselle ja täysipainoiselle vähärasvaiselle ruokavaliolle, vaan ainoastaan osa sitä.

Essi Sarkkinen

Siitosen komitea: HYKS ja Helsingin sairaanhoitopiiri yhteen

Helsingin kaupunginhallituksen jäsenistä koostunut poliittinen komitea ehdottaa Helsingin sairaanhoitopiirin ja HYKS:n yhdistämistä uudeksi kuntayhtymäksi. Ylipormestari Eva-Riitta Siitosen johdolla työskennellyt komitea tarkasteli viittä erilaista mallia alueen erikoissairaanhoidon yhdistämiseksi. Komitea päätyi ehdottamaan samansuuntaista ratkaisua kuin Helsingin terveydenhuoltoa selvittänyt Jussi Huttunen ja vastikään raporttinsa jättäneet STM:n asettamat selvitysmiehet.

Invalidiliitto kampanjoi jälleen sukellusonnettomuuksien estämiseksi

Invalidiliitto järjestää tulevana kesänä jo yhdeksättä kertaa valtakunnallisen "Tiedä mihin hyppäät" -kampanjan, jonka tarkoituksena on muistuttaa pää edellä veteen sukeltamiseen liittyvistä riskeistä.

Lääketieteellisiin tiedekuntiin lisää aloituspaikkoja

Opetusministeriö ehdottaa, että lääketieteen peruskoulutuksen aloituspaikkoja lisätään tänä vuonna 70 paikalla ja ensi vuonna 55 paikalla. Lisäysten jälkeen aloituspaikkoja olisi ensi vuodesta alkaen 480.

Ensimmäinen laaja vanhusten viriketoiminnan projekti Suomessa

Vireyttä vuosiin on ensimmäinen laaja vanhusten viriketoiminnan kuntoutusprojekti suomalaisessa vanhustyössä. Projektin tavoitteena on ollut kehittää vanhustyön uusia toimintamalleja ja työvälineitä tukemaan ikääntyvien toimintakykyä sekä itsenäistä selviytymistä. Vanhustyön keskusliitto toteutti projektin vuosina 1994-1998 yhteistyössä jäsenjärjestöjensä ja muiden yhteistyökumppaniensa kanssa Raha-automaattiyhdistyksen taloudellisella tuella.

Ohjeet lääkäreille ajokortin hakijoiden päihteiden käytön arvioinnista

Päihteiden ongelmakäyttö on huomattava liikenneturvallisuusriski. Kuolonkolareista noin neljänneksessä ja loukkaantumiseen johtaneissa onnettomuuksissa noin 15 prosentissa alkoholilla on osuutta tapahtumiin. On arvioitu, että jopa puolet kaikista rattijuopoista on alkoholin ongelmakäyttäjiä ja rattijuoppouden uusijoita, joten kyseessä on vakava ongelma. Noin neljännes rattijuopoista on alkoholin lisäksi käyttänyt muita päihteitä. Erityisesti huumeiden ja bentsodiatsepiinien osuus näyttää kasvavan. Vuonna 1996 voimaan tullut EU-direktiivi kieltää ajo-oikeuden myöntämisen tai uudistamisen päihderiippuvaiselle henkilölle. Ajokorttitodistuksessa kysytään lääkärin arviota ajokortin hakijan mahdollisesta päihderiippuvuudesta. Riippuvuuden arvioimiseksi ei kuitenkaan ole olemassa yhdenmukaista käytäntöä.

Terveystieteiden keskuskirjasto uusiin tiloihin

Terveystieteiden keskuskirjaston ja HYKS-instituutin uudet tilat vihittiin käyttöön 25.3.1998. Rakennus sijaitsee Meilahden sairaala-alueella ja on kooltaan noin 4 700 m2. Sen on suunnitellut arkkitehtitoimisto Olli Pekka Jokela Ky. Kirjaston tilat ovat kahdessa ensimmäisessä kerroksessa. Kokoelmatilojen lisäksi kirjastossa on lukusali, asiakkaiden pc-työskentelytilat, multimedia, tutkija- ja ryhmätyöhuoneet, auditorio sekä demonstraatio- ja näyttelytiloja. HYKS-instituutti tutkijatiloineen sijaitsee rakennuksen kolmannessa kerroksessa. Noin 44 Mmk maksaneen hankkeen kustannukset on jaettu opetusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön sekä HYKS-kuntayhtymän kesken. Vihkiäistilaisuus oli osa WHO:n 50-vuotisjuhlallisuuksia.

Nuorisopsykiatria Suomessa ja Euroopassa Katsaus nuorisopsykiatrian historiaan Suomessa ja nuorisopsykiatrian koulutuksen asemaan Euroopan unionissa

Lasten ja nuorten psykiatrian koulutus- ja palvelujärjestelmät ovat kehittyneet Suomessa maallemme omaleimaisista historiallisista lähtökohdista. Suomessa nuorisopsykiatria ja nuorison psykiatrinen tutkimus ovat kehittyneet aiemmin ja pidemmälle kuin muissa Euroopan unionin maissa. Nuorisopsykiatrisia palveluja on maassamme ollut vuodesta 1959 alkaen osana psykiatriaa, vuodesta 1979 sen suppeana erikoisalana ja 1994 itsenäisenä nuorisopsykiatrian erikoisalana. Vuonna 1996 nuorisopsykiatria oli 92 erikoisalasta 26. suurin. Nuorten psykiatristen palvelujen piilevän tarpeen kohdattua oman palvelujärjestelmänsä nuorisopsykiatrian poliklinikkakäyntien määrä kasvoi 136 % vuosina 1990-95. Alalta on julkaistu 15 väitöskirjaa.

Kari Pylkkänen

Köyhä, kouluttamaton pohjoissuomalainen - syrjäytyjän koko kuva?

Suomen kaltaisen sivistysvaltion tavoitteisiin kuuluu kansalaisten yleinen tasavertainen asema. Tasa-arvoisuus ei ole toteutunut ainakaan kansalaisten terveydentilan osalta, sillä se näyttää vaihtelevan suuresti sekä sosiaalisen aseman että asuinalueen mukaan. Sosiaaliryhmien välistä tasavertaisuutta ei ole saavutettu, vaikka sitä pidetään terveyspolitiikan yhtenä päätavoitteena. Lukuisat tutkimukset tukevatkin käsitystä, että alemmassa sosiaalisessa asemassa olevien terveydentila on keskimääräistä heikompi.Terveydentilan alueellinen vaihtelu ilmenee erityisesti siten, että pohjoissuomalaiset sairastavat monia kansantauteja eteläsuomalaisia enemmän. Pohjoissuomalaisten ja alempiin sosiaaliryhmiin kuuluvien riski joutua marginaaliasemaan näyttäisi olevan suurempi myöskin huonomman terveydentilan vuoksi.

Juha-Jaakko Sinikumpu, Marjo-Riitta Järvelin

Sairaalapotilas viestijänä

Potilaat pitävät sairaalan henkilökunnan kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta hoitokokemuksen perustana. Lyhyiden hoitokontaktien jatkuvasti lisääntyessä tulee kohtaamisessa entistä tärkeämmäksi osapuolten keskinäisen viestinnän onnistuminen. Potilaille sairaalakokemukset ovat ainutkertaisia ja herkkiä elämäntilanteita ja siksi niiden toivoisi muodostuvan voimavaroja rakentaviksi. Hoitavan henkilökunnan kohtaaminen, saadut ohjeet ja jopa sairaus saavat merkitystä potilaan kokemuksesta. Sairaalan työntekijöinä meidän tulisikin kysyä itseltämme: Miten voisimme huomioida potilaan sairaalassa viettämän ajan siten, että potilas parhaiten hyötyisi kanssamme käydyistä keskusteluista pystyäkseen hallitsemaan omaa terveysongelmaansa? Entä, millaisia viestijöitä toivomme potilaidemme olevan? Onko ihanteellinen sairaalan potilas sellainen, "joka ei valita mistään, josta henkilökunta sanoo, että se on niin mukava, siitä ei ole mitään haittaa" (1) vai toivommeko hänestä sellaista, joka "jos tuntee, että vaikka joku lääke ei sovi mulle, pitäis oman päänsä ja uskaltais sanoo, että se menis enemmän semmoseksi keskusteluksi lääkärin kanssa, ettei toinen vaan määrää ja sano ja toinen kiltisti lähtee pois ja ottaa sitten vastaan mitä on määrätty".

Tarja Kettunen