Sädehoidetun ei-pienisoluisen keuhkosyövän ennusteelliset tekijät
Suomessa uusia keuhkosyöpätapauksia todetaan vuosittain noin 2 000. Näistä valta-osa on ei-pienisoluista tyyppiä (non-small cell lung cancer, NSCLC), jonka tärkeimmät hoitomenetelmät ovat leikkaus ja sädehoito. Suurin osa potilaista on kuitenkin heikon yleiskuntonsa tai taudin laajan levinneisyyden vuoksi inoperaabeleja. Huolimatta teknisestä kehittymisestä sädehoidon tulokset ovat epätyydyttäviä suhteessa hoidosta potilaalle aiheutuviin sivuvaikutuksiin ja terveydenhuoltojärjestelmälle aiheutuviin kuormituksiin; noin puolet radikaalisädehoidetuista potilaista kuolee ensimmäisen vuoden kuluessa taudin toteamisesta. Onkin ilmeistä, että ainakin osassa tapauksista hoidon tavoite on väärin asetettu. Potilaiden joukosta pitäisi erilaisten ennusteellisten tekijöiden perusteella pystyä valitsemaan ne, jotka todennäköisemmin hyötyvät mahdollisesti vieläkin intensiivisemmästä hoidosta ja toisaalta ne, jotka voitaisiin säästää turhilta hoitotoimenpiteiltä. Väitöskirjani päämääränä oli selvittää keuhkosyövän sädehoitotuloksia sekä mitä ennusteellisia tekijöitä tulee ottaa huomioon hoidon optimoinnissa. Tarkoituksenani oli myös kehittää näiden tekijöiden pohjalta hoitopäätöksen teon tuki, joka olisi tarkka ja kuitenkin riittävän vaivaton päivittäiseen kliiniseen työhön käytettäväksi.