Miten aikuisiän diabeteksen hoitotuloksia voitaisiin parantaa

Aikuistyypin diabetes on eräs yleisimmistä pitkäaikaissairauksistamme, ja sen esiintyvyys on edelleen lisääntymässä. Sairaus siihen liittyvine liitännäissairauksineen kuormittaa taloudellisesti merkittävästi terveydenhuoltoa. Lisäksi monilla potilailla tauti johtaa terveyden menettämiseen, ennenaikaiseen raihnaisuuteen ja lyhentää elinikää. Taudin perussyyt ovat edelleen epäselvät, mutta tärkeitä tekijöitä ovat perinnöllinen alttius ja taudille altistavat elämäntavat. Myös sikiökautisella ravitsemuksella voi olla merkitystä. Näistä voimme vaikuttaa ainoastaan elämäntapoihimme. Keskeisiä aikuistyypin diabeteksen vaaratekijöitä ovat lihavuus ja erityisesti keskivartalolihavuus, liikunnan puute ja runsasrasvainen ruoka. Suomalaiset ovat jatkuvasti lihomassa, ja tämä merkitsee myös aikuistyypin diabeteksen yleistymistä. On arvioitu, että vuonna 1940 aikuistyypin diabeetikkoja oli maassamme vain 6 000, vuonna 1970 heitä oli 80 000 ja vuonna 1990 jo 130 000. Mikäli ehkäiseviin toimenpiteisiin ei selvästi nykyistä enemmän panosteta, voi 15 vuoden kuluttua maassamme olla jo yli 200 000 aikuistyypin diabeetikkoa.

Matti Uusitupa

Hur kan behandlingsresultaten vid vuxendiabetes förbättras?

Vuxendiabetes, typ 2 diabetes, är en av våra vanligaste kroniska sjukdomar och fortsätter att öka i prevalens. Sjukdomen och därtill relaterade komplikationer utgör en ansenlig ekonomisk belastning för hälso- och sjukvården. Hos ett flertal patienter leder sjukdomen dessutom till förlust av hälsan, förtida skröplighet och kortare livstid. Sjukdomens grundläggande orsaker är fortfarande oklara men ärftlig benägenhet samt en livsföring som predisponerar för sjukdomen spelar en viktig roll. Näringen under fosterstadiet kan även ha betydelse. Bland angivna orsaker kan vi endast påverka våra levnadsvanor. Centrala riskfaktorer för vuxendiabetes är fetma, i synnerhet bukfetma, brist på motion samt fettrik kost. Finländarna blir allt fetare, vilket samtidigt medför en ökad förekomst av vuxendiabetes. Uppskattningsvis fanns år 1940 endast 6 000 vuxendiabetiker i vårt land, år 1970 var antalet 80 000 och år 1990 så stort som 130 000. Om satsningarna på förebyggande åtgärder inte blir klart större än hittills kan antalet vuxendiabetiker om 15 år överstiga 200 000.

Ruotsin lääkekorvauksiin suuria muutoksia

Vuoden 1997 alussa muuttui Ruotsin lääkekorvausjärjestelmä olennaisella tavalla. Lisäksi lääkehoidon julkinen rahoitus tullaan vuoden 1998 alussa siirtämään kokonaisuudessaan maakuntien (landstinget) tehtäväksi, kun siihen asti korvaukset maksaa keskitetysti Riksförsäkringsverket. Uudistuksilla pyritään toisaalta turvaamaan potilaille välttämätön lääkehoito, toisaalta hillitsemään lääkekustannusten kasvua.

Timo Klaukka

Pharmaca Fennica uudistui

Vuoden 1997 Pharmaca Fennican merkittävin uudistus teki kirjasta kaksiosaisen. Ohuempi, keltasivuinen ns. terapiaosa sisältää valmisteet terapiaryhmittäin sekä lisäksi asiantuntija-artikkelit, viranomaismääräykset sekä osoitteet ja muut luettelot. Paksussa kakkososassa ovat lääkkeiden esitetekstit tai valmisteyhteenvedot ryhmiteltyinä lääkeyrityksittäin aikaisemmista kirjoista opittuun tapaan.

Timo Klaukka

Pre-eklampsian ja HELLP-oireyhtymän toipumisvaihe

Raskauteen liittyvän komplikaation, pre-eklampsian, etiologiaa ja patogeneesiä on tutkittu tiiviisti jo vuosikymmenien ajan, mutta siitä toipumista ei ole tutkittu läheskään yhtä paljon. Kartoittaaksemme vaikean pre-eklampsian toipumisvaihetta tutkimme 100 potilaan hoitotulokset ja vertasimme niitä erään pre-eklampsian erikoisryhmän - HELLP-oireyhtymän - hoitotuloksiin. Kaikkien elinjärjestelmien toipuminen oli nopeaa eikä välitön toipumisnopeus synnytyksen jälkeen eronnut näiden ryhmien välillä. Useimmat poikkeavat arvot normalisoituivat ensimmäisen viikon aikana ja noin neljäsosalla ne säilyivät lievästi suurentuneina vielä kahden kuukauden kuluttua synnytyksestä Viime aikoina julkaistujen tutkimustulosten perusteella on syytä olettaa, että nämä potilaat voivat olla iskeemisen sydäntaudin riskiryhmää, erityisesti myöhemmin menopaussin jälkeen.

Nonna Makkonen, Pertti Kirkinen

Geenimonistusmenetelmät klamydiainfektion toteamisessa - aika siirtyä virtsanäytteiden tutkimiseen

Herkät geenimonistukseen perustuvat menetelmät ovat tuoneet merkittävän parannuksen sukupuoliteitse leviävän klamydiainfektion diagnostiikkaan. Nykyään tätä varten on saatavissa kolme erilaista geenimonistustestiä, ja niitä on jo rutiinikäytössä useissa mikrobiologian laboratorioissa. Uusien mikrobinosoitusmenetelmien merkittävä etu viljelyyn verrattuna on, että ne herkkyytensä ansiosta soveltuvat hyvin virtsanäytteiden tutkimiseen. Helppo näytteenotto mahdollistaisi myös riskiryhmien seulonnat. Testeihin liittyy kuitenkin vielä ratkaisemattomia ongelmia, joista laboratorioiden ja tuloksia käyttävien kliinikoiden on syytä olla selvillä.

Rafael Pasternack, Ari Miettinen, Pauli Vuorinen

Oikeuskemiallisesti todetut myrkytyskuolemat vuosina 1993-1995

Myrkytyskuolemien kehitykselle on muutamana viime vuotena ollut leimallista myrkytysten kokonaismäärän kasvu. Suurimmaksi osaksi syynä olivat alkoholimyrkytykset. Lääkeainemyrkytysten kasvu oli vähäisempää ja painottui pääasiassa masennuslääkkeiden ja opioidien osalle. Tärkein yksittäinen lääkeaine oli dekstropropoksifeeni, joka on johtanut myrkytyskuolematilastoa koko 1990-luvun ajan.

Erkki Vuori, Ilkka Ojanperä, Ilpo Rasanen

Sähköyliherkkyys - onko sitä olemassa?

Sähkölle herkistymistä on tutkittu paljon varsinkin Ruotsissa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa. Suomessa asiasta on kirjoitettu vain yleistajuisia kirjoituksia. Kuitenkin Suomessakin on henkilöitä, jotka ovat sähkölle herkistyneitä tai ainakin kokevat oireita ja yhdistävät oireet sähköön. He ovat käyneet ehkä lääkärien vastaanotolla, jopa syrjäytyneet työelämästä. He ovat sitä mieltä, että sähköyliherkkyys on syynä heidän kokemiinsa oireisiin. Tässä kirjoituksessa luodaan katsaus aiheesta tieteellisiin tai ammattilehdissä julkaistuihin kirjoituksiin.

Rauno Pääkkönen, Jukka Uitti, Jari Polvi

Pakkotoimet ja rajoitukset psykiatrisessa sairaalahoidossa

Kautta vuosisatojen mielisairaisiin on kohdistettu pakkotoimia ja rajoituksia, joiden tarkoituksena on kontrolloida heidän käyttäytymistään ja auttaa sairastunutta. Viime vuosikymmeninä kiinnostus mielisairaiden oikeuksiin on johtanut pakon ja rajoitusten käytön voimakkaaseen vähentämiseen lainsäädännön kautta. Mielenkiinto on kohdistunut etupäässä tahdosta riippumattomaan hoitoon, kun taas hoidonaikaiset pakkotoimet ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Tampereen yliopistollisessa sairaalassa tutkittiin pakkotoimien ja rajoitusten toteutumista työikäisen väestön psykiatrisessa sairaalahoidossa. 44 % potilaista oli joutunut pakkotoimien ja rajoitusten kohteeksi. Kansainvälisessä vertailussa luvut vaikuttavat suurilta ja antavat aihetta etsiä tapoja pakon käytön vähentämiseksi.

Riittakerttu Kaltiala-Heino, Pekka Laippala

Iranilaisen miehen tapaus - kuvaus kidutuskokemusten hoidosta

Traumaperäinen stressireaktio on normaali seuraus kidutuksesta. Iranilaista miestä oli pidetty vangittuna ja häntä oli kidutettu poliittisten mielipiteidensä vuoksi saahin ajan Iranissa. Miehen paettua maasta ja muutettua Ruotsiin asumaan ahdistusreaktion oireet alkoivat. Hän kärsi monista yleistyneistä ehdollisista reaktioista, jotka esiintyivät jokapäiväisissä tilanteissa. Oireina esiintyi jännittyneisyyttä, raajojen vapinaa, keskittymisvaikeuksia ja erilaisia pelkoja. Hän hakeutui terapiaan, jossa käytettiin kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuvia sovelluksia, mm. itsehavainnointia, sovellettua rentoutusta ja altistusta ongelmatilanteille. Puolentoista kuukauden terapiajakson jälkeen mies pystyi hallitsemaan kaikki ongelmatilanteet ilman liiallisia reaktioita. Oheinen tapauskertomus julkaistaan 10 vuotta terapian jälkeen.

Tero E. Timonen, Martti T. Tuomisto