Kan en lag förbättra patientens vårdmöjligheter?

Rubrikens fråga ställdes vid ett seminarium som Läkarförbundet arrangerade i slutet av november. Bakgrunden är den finländska hälso- och sjukvårdens utveckling under 1990-talet som gjort ett snabbt slut på vårt stoltserande som modelland för WHO.

Lasten influenssa A -infektio

Influenssa A -virus aiheuttaa lapsille usein voimakasoireisen, korkeakuumeisen infektion. Influenssan tai siihen liittyvien bakteeri-infektioiden vuoksi osa lapsista tarvitsee sairaalahoitoa ja vakavatkin taudinkuvat ovat mahdollisia. Viimetalvisen epidemian aikana TYKS:n ja HYKS:n lastenklinikoissa hoidettiin tavallista enemmän influenssapotilaita. Taudin aiheuttajana oli useimmiten influenssa A -tyypin H3N2 uusi sydneyläinen variantti.

Ville Peltola, Terho Heikkinen, Harri Saxén, Olli Ruuskanen

Lapsuuden epilepsian saaneiden ennuste aikuisena

Varhaislapsuudessa alkanutta epilepsiaa seurattiin 35 vuoden ajan väestöpohjaisessa tutkimuksessa Turun yliopistollisen keskussairaalapiirin alueella. Tutkimuksen alkaessa oli mukana 245 epileptisiä kohtauksia saanutta lasta, joiden hoitoa ja kohtausalttiutta seurattiin vuoteen 1992 asti. Seurantajakson aikana potilaista kuoli 44, joista 20:n kuolema liittyi epileptiseen kohtaukseen. Seurannan päättyessä elossa olleista 176 potilaasta suurimmalla osalla ei ollut esiintynyt kohtauksia viiden edeltävän vuoden aikana ja vajaa puolet oli voinut lopettaa säännöllisen lääkkeiden käytön. Aikuisiän kohtauksettomuudesta huolimatta olivat epilepsian epäedulliset vaikutukset matalan koulutustason ja heikon työllistymisen vuoksi kuitenkin jääneet pysyviksi elämänlaatua haittaaviksi tekijöiksi.

Matti Sillanpää, Merja Jalava, Olli Kaleva, Shlomo Shinnar

Psykiatristen avohoitopotilaiden kaamosmasennus ja -oireilu

Kaamosmasennus on häiriötila, jossa mielialan lasku toistuu talvisin. Sitä yleisempää väestössä on lievempi kaamosoireilu, jossa pääasiallisin oire on väsymys pimeään aikaan. Psykiatrisen konsultaatiopoliklinikan avohoitopotilaille tehdyssä haastattelututkimuksessa löytyi kaamosmasennusta ja kaamosoireilua paitsi mielialahäiriöpotilailta, myös muista potilasryhmistä. Havainnolla saattaa olla merkitystä kliinistä työtä tekeville lääkäreille mietittäessä taustatekijöitä ja hoitovaihtoehtoja silloin, kun potilaan psyykkiset oireet vaikeutuvat talvikuukausien aikana. Kaamosmasennuksen ensisijaiseksi hoitomuodoksi on vakiintunut kirkasvalohoito.

Pauliina Piiroinen, Timo Partonen

Syrjäytyykö masentunut nuori?

Kolmen nuorisopsykiatrian poliklinikan potilaista tehdyssä tutkimuksessa yleisin yksittäinen hoitoon hakeutumisen syy oli masennus. Puolet nuorista sai kliinisen tautiluokituksen mukaisen masennusdiagnoosin, usein vakavaksi määritellyn. Masentuneilla nuorilla oli ollut oireita ennen hoitoon tuloa pidempään kuin muun diagnoosin saaneilla. Masennus ilmeni toivottomuutena, usein itsetuhoisuutena, kielteisenä itsekäsityksenä ja vaikeuksina ihmissuhteissa. Neljäsosa masentuneista nuorista käytti alkoholia humalahakuisesti viikoittain ja neljäsosa oli kokeillut huumeita. Tyypillistä nuoren masennukselle oli luopuminen jostakin itselle tärkeästä asiasta (ikätoverisuhteista, liikunnasta, musiikista tms.). Masentuneiden nuorten asenne itseään ja elämäänsä kohtaan kuvastaa syrjäytymiskehitystä. Jokainen nuori, jolla epäillään masennusta, tulisikin tutkia tarkasti. Masennusta ei tule pitää nuoruusikään kuuluvana normaalina ilmiönä.

Veijo Korhonen, Eila Laukkanen, Sirkka Peiponen, Heimo Viinamäki

Sydämenpysähdyspotilaan hoito

Elvytystilanne tulee yleensä yllättäen, ja koska se osuu kohdalle suhteellisen harvoin, sen hallitseminen on tottumattomalle usein vaikeaa. Sydämen käynnistämisellä on lisäksi suuri kiire. Elvytystilanteita varten laaditut toimintaohjeistot pyrkivät helpottamaan toimintaa antamalla sille mallin. Tässä artikkelissa esitetään tuoreiden kansainvälisten elvytyssuositusten pohjalta ohjeisto sairauskohtauksessa sydämenpysähdyksen saaneen potilaan elvytyksestä.

Tom Silfvast

Ihon sieni-infektioiden muuttuva hoito

Ihon sieni-infektioita on totuttu hoitamaan pääasiassa paikallishoidoin, ja useimmiten tämä tuottaakin toivotun paranemistuloksen, mikäli potilas noudattaa hoito-ohjeita. Tuoreet tutkimustulokset uusien systeemisten sienilääkkeiden farmakokinetiikasta, tehosta ja turvallisuudesta johtanevat siihen, että yhä useampi ihon sieni-infektio hoidetaan lyhyellä sisäisesti otetulla sienilääkekuurilla. Kustannus-hyötyajattelun tuomat paineet tämänkaltaiseen hoitomuotoon lisääntyvät, ja sen myötä uskotaan potilaiden hoitomyöntyvyyden kasvavan .

Pekka Autio

Syöpäpotilaan sydänongelmat

Syöpäkasvaimet aiheuttavat sydänongelmia sekä systeemivaikutustensa kautta että mekaanisesti. Syöpään liittyvä anemia saattaa vaikeuttaa sepelvaltimotautipotilaan oireita. Suuri tarve punasolujen siirtoon johtaa hemokromatoosiin, johon liittyy usein sydänoireita. Tromboemboliset tapahtumat ovat syöpäpotilailla yleisempiä kuin muulla väestöllä. Maligni perikardieffuusio ja yläonttolaskimo-oireyhtymä ovat mekaanisia komplikaatioita, jotka saattavat vaatia pikaistakin hoitoa. Myös syövän hoito voi vaurioittaa sydäntä. Antrasykliiniryhmän solunsalpaajien käyttöä joudutaan rajoittamaan niiden aiheuttaman kardiomyopatian takia. Sädevaurion riski lisääntyy sydämeen kohdistuvan sädeannoksen kasvaessa.

Outi Laine, Kaj Groundstroem

Lyhyesti: Polkumattotesti ja vatsa-aortan aneurysma

Polkumattotestiin osallistui 262 potilasta, joilla oli keskimäärin 5,5 cm:n levyinen vatsa-aortan aneurysma. Vain yksi näistä rupturoitui, tämäkin ilman vuotoa vatsaonteloon. Koska siis ruptuurariski oli vain 0,4 %, kirjoittajat eivät pidä tätä tilaa ainakaan polkumattotestin esteenä vatsa-aortan aneurysmapotilaille, vaikka näin on paikoin väitetty. Varovainen kannattaa tietenkin olla, eikä tämä tutkimus koskenut polkupyörätestiä.

Robert Paul

Lyhyesti: Vahvempi astia, mutta heikompi rakko?

Suuresta, 1,2 miljoonaa syöpätapausta vuosilta 1985-89 käsittävästä eurooppalaisesta Eurocare-syöpätiedostosta on katsottu, miten sukupuoli vaikuttaa syövän ennusteeseen. Kun tarkastellaan kaikkien syöpien 5-vuotisennustetta, on naisten ikävakioitu kuolemanvaara pienempi kuin miesten (suhteellinen kuolemanvaara 0,7). Erityisen selvä tämä ero on naisten hyväksi melanoomassa (0,5) ja kilpirauhasen syövässä (0,6). Naisten ennuste oli monimuuttujamallissa parempi pään ja kaulan alueen syövissä, ruokatorvisyövässä, sekä maha-, maksa- ja haimasyövässä, ja miehet selvisivät naisia paremmin vain virtsarakkosyövästä. Tutkijat epäilevät, että X-kromosomissa saattaa olla geenejä, joita olisi hyvä olla kaksin kappalein syöpään sairastumisenkin kannalta. Elinikäänhän vaikutus on joka tapauksessa melko suuri, Suomessa naiset elävät noin kahdeksan vuotta miehiä pitempään.

Heikki Joensuu