Suomalainen lastenneurologian oppi- ja käsikirja

Kyseessä on ensimmäinen suomenkielinen koko aiheen kattava lastenneurologian oppikirja. Lasten neurologiset sairaudet on yleensä esitetty lastentautien oppikirjoissa suppeasti, ja ulkomaiset lastenneurologian teokset ovat enemmän käsikirjakäytössä. Nyt julkaistu kirja on todella tervetullut sekä lapsia hoitaville lääkäreille ja muulle terveydenhuoltohenkilökunnalle että opiskelijoille. Myös lasten kasvatuksen ja opetuksen piirissä työskentelevä voi hyvin käyttää kirjaa hakuteoksena.

Auli Nuutila

Lääkkeiden aiheuttamat seksivaikeudet ja hedelmättömyys

Kirja on tiivis, mutta ilahduttavan selkeästi kirjoitettu ja kattava teos lääkkeiden vaikutuksesta naisen sekä miehen sukupuolielinten toimintoihin. Ajanmukaiset runsaat kirjallisuusviitteet auttavat kiinnostunutta lukijaa eteenpäin niissä kohdin, joissa kirjoittajat ovat tarkoituksenmukaisuussyistä käyttäneet lyhyitä ilmaisuja.

Outi Hovatta

Syöpäpotilaiden kokemuksia uudella tavalla esiintuotuna

Suomen Syöpäpotilaat, Suomen Syöpäyhdistys ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kansanrunousarkisto järjestivät vuonna 1994 kirjoituskilpailun "Kun sairastuin syöpään". Kirjoittajia pyydettiin kertomaan syöpäsairauksiin liittyvistä kokemuksista, ajatuksista ja tunteista. Kirjan aineisto on valittu näistä lähes 700:sta kilpailuun osallistuneesta kirjoituksesta. Lisäksi se sisältää eri alojen asiantuntijoiden kokoavia ja kommentoivia puheenvuoroja. Tässä kirja poikkkeaakin muista viime vuosina ilmestyneistä saman aihepiirin julkaisuista.

Kaija Holli

Olof Bure - lääkäri ja kuninkaan virkamies

Aina 1600-luvun alkuun saakka yliopistoissa lääketieteellinen tiedekunta oli yleensä ainoa, jossa luennoitiin luonnontieteisiin liittyviä oppiaineita. Sen vuoksi tuon ajan lääkärit usein toimivat oman ammattinsa ohella luonnontieteilijöinä, mutta toisinaan heistä tuli myös yhteiskunnan hallinnon virkamiehiä. Erään esimerkin viime mainituista tarjoaa ruotsalainen Olof Bure (1578-1655), joka toimi elämänsä aikana monilla eri aloilla, viimeksi Suomessa Turun hovioikeuden varapresidenttinä.

Arno Forsius

Pohjois-Karjala-projekti - neljännesvuosisata työtä sepelvaltimotaudin voittamiseksi

Sepelvaltimotaudin poikkeuksellisen suuri kansanterveydellinen merkitys tiedostettiin Suomessa 1950-luvun loppuvuosina. Lääkärikunta tunnisti arkityössään taudin yleisyyden ja sen aiheuttamat ongelmat. Lisää tietoa saatiin seuraavalla vuosikymmenellä julkaistusta seitsemän maan tutkimuksesta ja kansainvälisistä kuolinsyytilastoista, jotka osoittivat suomalaisten sepelvaltimotautikuolleisuuden yhdeksi maailman suurimmista. Samalla varmistui Kanniston jo 1940-luvulla tekemä havainto, jonka mukaan sepelvaltimotauti oli selvästi yleisempi Itä- kuin Länsi-Suomessa.

Jussi Huttunen

Nordkarelen-projektet - arbete under ett kvartssekel för att bekämpa kranskärlssjukdom

Under 1950-talets sista år blev det uppenbart att kranskärlssjukdom var ett betydande problem för folkhälsan i Finland. Läkarkåren konstaterade i sin kliniska verksamhet sjukdomens höga frekvens och de problem den medförde. Mer kunskap erhölls under följande decennium från den så kallade Seven Countries' Study och ur internationellt statistiskt material om dödsorsaker. Det framgick att finländarna låg i täten bland världens länder avseende dödlighet till följd av kranskärlssjukdom. Samtidigt säkrades den observation som Kannnisto gjort redan under 1940-talet, nämligen att av koronar hjärtsjukdom var klart vanligare i östra än i västra Finland.

Infektion ja tulehduksen osuus sepelvaltimotaudin synnyssä

Sepelvaltimoahtaumat kehittyvät, paitsi hitaasti etenevän prosessin tuloksena, todennäköisesti myös sysäyksittäin valtimoiden endoteelia vaurioittavien ajoittaisten tapahtumien vaikutuksesta. Näissä syntyvät intiman paksunnokset ja arpeumat pahenevat endoteelivaurioiden uusiessa ja kehittyvät aste asteelta ateroomiksi. Toistuvat infektiot saattavat olla yksi kyseisiä endoteelivaurioita aiheuttava tekijä.

Erkki Pesonen, Ilari Paakkari

Kalsiumkanavan salpaajat sepelvaltimotaudin ja kohonneen verenpaineen lääkkeinä

Kalsiuminsalpaajat ovat tehokkaita ja oikeassa käytössä hyvin siedettyjä verenpainelääkkeitä. Niiden yhteydestä sydän- ja verisuonitauteihin sairastuvuuteen ja kuolleisuuteen odotetaan kuitenkin lisätietoa mm. käynnissä olevista seurantatutkimuksista. Niinpä lyhytvaikutteista nifedipiiniä tulee käyttää varovasti sepelvaltimotaudin ja kohonneen verenpaineen hoidossa. Verapamiili ja diltiatseemi vaikuttavat turvallisilta vaihtoehdoilta monoterapiassa. Yhdistelmähoidossa erityisesti beetasalpaajien kanssa dihydropyridiinijohdannaiset ovat ensisijaisia.

Aapo Lehtonen

Voiko syvän laskimotukoksen ja keuhkoembolian mahdollisuuden sulkea pois verikokeilla?

Lääkäri joutuu käytännön työssä usein arvioimaan syvän laskimotukoksen tai sen komplikaation, keuhkoembolian, mahdollisuutta. Tukoksen mahdollisuuden sulkeminen pois luotettavasti edellyttää päivystysluonteista kuvantamistutkimusta. Ihanteellista olisi, jos tukoksen mahdollisuus voitaisiin sulkea pois verikokeella. Uusi koe tähän tarkoitukseen on D-dimeeri. Riittävän luotettavan pikatestin kehittäminen on kuitenkin osoittautunut vaikeaksi. Laskimotukoksen poissulun luotettavuutta selvitettiin yhdistämällä lateksi D-dimeeri -pikatestiin CRP-määritys. Yhdistelmän herkkyydeksi saatiin 83 % ja negatiiviseksi ennustearvoksi 84 %, joten D-dimeeri- ja CRP-määritykset eivät yhdessäkään antaneet riittävän luotettavaa kuvaa. Viime aikoina markkinoille on kuitenkin tullut luotettavampia päivystyskäyttöön soveltuvia D-dimeeritestejä. Silti lisätutkimuksia tarvitaan, ennen kuin näitä uudempiakaan testejä voidaan varauksetta suositella rutiinikäyttöön.

Mervi Putkonen, Vappu Rantalaiho, Auvo Rauhala

Endoftalmiitin mikrobitausta ja hoitoperiaatteet

Endoftalmiitti on yleisimmin bakteerien, harvemmin sienten aiheuttama silmänsisäinen tulehdus, joka kehittyy useimmiten leikkaushoidon komplikaationa. Se saattaa syntyä myös silmän puhkeamavammojen yhteydessä tai muualla elimistössä sijaitsevasta tulehduspesäkkeestä. Aiemmin saprofytaarisina pidettyjen silmäluomissa ja sidekalvolla esiintyvien bakteerien osuus infektioissa on huomattava. Aiheuttajaorganismin mukaan määräytyy paljolti se, miten nopeasti ja rajuiksi oireet kehittyvät. Mikrobimaailman haasteisiin tulee osata vastata kulloinkin ajan hengen mukaisilla hoitoperiaatteilla. Hoidon päärunko on mikrobilääkitys. Vaikeimpiin infektiotapauksiin sovelletaan leikkaushoitoa.

Tuomo Puustjärvi, Ulla Kärkkäinen