75890 osumaa

Ihon lymfaattisen hyperplasian laadun diagnosointiongelmat

On käynyt yhä ilmeisemmäksi, ettei mikään yksittäinen histopatologinen piirre ole ratkaisevan spesifinen ihon imusolukertymien arvioinnissa, ja eri lymfoomatyypeissä havaitaan yhä enemmän päällekkäisyyttä. Vielä hermostuttavampaa on, ettei rutiinivärjäysten perusteella pystytä aina ratkaisemaan edes sitä, onko tutkittava leesio hyvän- vai pahanlaatuinen. Aiemmin infiltraatin reaktiivisia itukeskuksia pidettiin merkkinä hyvänlaatuisuudesta, mutta tämä käsitys on jouduttu hylkäämään, koska niitä on havaittu esiintyvän ihon sekä B- että T-solulymfoomissa. Niiden puuttuminen ei toisaalta sulje pois hyvänlaatuisuuden mahdollisuutta.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors

Reuman vasta-ainehoito

Englantilainen tutkijaryhmä on pystynyt lievittämään olennaisesti kahdeksan reumapotilaan oireita antamalla heille lymfosyyttien CDw52-pintarakennetta kohtaan tehtyä vasta-ainetta hitaana infuusiona suoneen kerran päivässä 10 päivän ajan. Alussa annos oli 4 mg ja myöhemmin 8 mg vasta-ainetta päivittäin. Lymfosyyttien määrä veressä väheni 1,5-4,0 miljardista solusta aina 0,2-1,22 miljardiin soluun litraa kohti. Potilaiden niveloireet paranivat dramaattisesti parhaimmillaan jopa kahdeksan kuukauden ajaksi.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors

Plasmafereesi ei auta lupusnefriittiin

LED-nefriittiin sairastuneiden potilaiden ennuste on huono ja tehokkaita hoitovaihtoehtoja on vähän. Tässä tilanteessa on ymmärrettävää, että halutaan kokeilla myös dramaattisia hoitoja, kuten plasmafereesiä. 1970-luvulla esitettiin potilasselostuksia, joiden mukaan plasmafereesillä saatiin hyviäkin tuloksia. Tavallaan se miellyttää ajatusta, sillä immuunikompleksien poistaminen tuntuisi jopa syynmukaiselta hoidolta, suoneniskulta ikään.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors

...eikä polymyosiittiin eikä dermatomyosiittiin

Idiopaattisista tulehduksellisista lihassairauksista poly- ja derma-tomyosiitit, harvinaisuudestaan huolimatta, ovat tavallisimpia. Potilailta voidaan osoittaa mm. aktivoituneita B- ja T-lymfosyytte- jä, autoimmuunikomplekseja ja komplementtia. Ajatus taudin parantamisesta näitä veressä kiertäviä elementtejä poistamalla on luonnollinen, ja tapausselostukset ovatkin antaneet ymmärtää, että plasmanvaihto ja leukafereesi auttavat näihin invalidisoiviin tauteihin.

Toimittaneet Robert Paul, Pentti Huovinen, Tauno Ekfors

Lääkärin vahingonkorvausvastuu

Potilasvahinkolaki on edelleen supistanut lääkärien henkilökohtaista vahingonkorvausvastuuta ammatissaan. Käytännössä lääkärille ei lain voimaantulon jälkeen ole yhdessäkään tapauksessa määrätty korvausvelvollisuutta, sillä ehdoksi asetettua tahallista tai törkeää tuottamusta ei ole todettu. Potilasvahinkovakuutus on osoittautunut tehokkaaksi ja kaikille osapuolille edulliseksi järjestelmäksi. Vahingonkorvauslaki on menettänyt potilasvahinkojen käsittelyssä merkityksensä, vaikka sitä edelleen voitaisiin niihin soveltaa. Myös rikossyytteet lääkäreitä vastaan ovat vähentyneet aikaisemmista vuosikymmenistä. Hallitusmuotomme määrää että "jokainen, joka on kärsinyt...vahinkoa virkamiehen lainvastaisen toimenpiteen tahi laiminlyönnin kautta, olkoon oikeutettu vaatimaan virkamiestä...korvaamaan vahingon..."(93 pykälä 2 mom.) Virkamiehen korvausvastuu oli kauan voimassa ensisijaisena, kunnes vahingonkorvauslaki (1974:412) määräsi työnantajalle ensisijaisvastuun ja virkamiehelle jäi vain toissijanen vastuu.

Tore Modeen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030