Etäämpänä arvot kirkastuvat

Johanna Terenius

Markku Järvinen

"Huolten kanssa eläminen on aika kurjaa elämää", ajattelee Johanna Terenius, eikä huolehdi suotta. Nuoren terveyskeskuslääkärin edessä on monta suurta muutosta, jotka saattaisivat nostaa epävarmuutta pintaan: Tuleeko sote-uudistuksesta hyvä? Kaatuvatko perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon rajat aidosti? Mitä muutoksia potilaan valinnanvapaus tuo mukanaan?

Mutta Terenius ei ole huolestuvaa tyyppiä. Huolille ei oikein ole sijaakaan, sillä päivät täyttää vauvan hoitaminen. Yleislääketieteen erikoislääkäri Johanna Terenius palaa äitiyslomalta töihin Lohjan terveyskeskukseen ensi vuoden alussa. Sielläkin muutoksen tuulet puhaltavat, sillä pienempiä terveysasemia yhdistetään parhaillaan suurempiin yksiköihin.

– Tuttu ja ihana työyhteisö katoaa, se harmittaa, mutta toisaalta isompi yhteisö ei ole niin haavoittuvainen esimerkiksi erilaisten poissaolojen kohdalla, Terenius pohtii.

Terenius mietti erikoistuessaan, että onkohan terveyskeskuslääkäriksi lähteminen jotenkin noloa. Se ajatus on haihtunut hänen ja monen muunkin nuoren lääkärin päästä, sillä terveyskeskuksessa on nyt hyvää pöhinää ja vetoa.

– Olen kulkenut jo pitkään työmatkat Helsingistä Lohjalle nimenomaan hyvän työpaikan vuoksi. Ammatissa kehittyminen ei lopu erikoislääkärin papereihin.

Johanna Terenius on saanut aineksia työhönsä myös äitiyslomalla.

– Olen kokenut sairaalahoitoa ulkomailla sekä potilaana että äitinä. Uskon, että se on tuonut jotain lisää omaan potilastyöhöni.

Minne katosi yhteinen suunta?

Minne katosivat sosiaalinen mieli ja ajatus yhteisestä hyvästä? Tätä toisinaan murehtii emeritusprofessori Markku Järvinen.

Pitkän uran tehnyt Järvinen on katsonut suomalaista yhteiskuntaa kirurgian, ortopedian ja traumatologian sekä liikuntalääketieteen erikoislääkärinä. Tutkijana Turun yliopistossa aloittanut Järvinen päätyi kirurgian professoriksi Tampereen yliopistoon. Hän on aktiivisesti kouluttanut ja suunnitellut lääkärikoulutusta useiden erikoisalayhdistysten kautta. Yksityisvastaanottoa Järvinen on pitänyt vuodesta 1970.

– Hyvinvointiyhteiskuntaa tehtiin 1970–80-luvuilla, jolloin kaikilla oli sosiaalista mieltä. Hyvinvointiyhteiskunta antaa paljon, vaikka se paljon ottaakin.

Järvisen mukaan tässä ajassa on liikaa itsekeskeisyyttä, joka ilmenee esimerkiksi ärhäkkänä verosuunnitteluna. Myöskään uusia säätiöitä ei ole viime aikoina syntynyt, ajan henkeä kai sekin.

Hän uskoo luottamusyhteiskunnan voimaan.

– Se edellyttää jokaiselta kohtuullista veronmaksuhalukkuutta ja tarjoaa kaikille turvallisuutta, tasa-arvoista elämää ja hyvää elintasoa.

Professori Järvinen kuvailee itseään optimistiksi ja idealistiksi, sillä sota-ajan lapselle jokainen vuosi kasvuiässä oli edeltävää parempi.

– Idealismia ei saa koskaan hukata – eikä säännöllistä liikuntaa, hän muistuttaa.