Maailmanlaajuinen terveys on käsitteenä kuin ilmastonmuutos, siitä ei saa otetta. ”Globaali” on kuin liukas pallo, joka lipeää käsistä ja putoaa kipeästi yksilön päähän: mitä tapahtuu, kuka on vastuussa ja mitä ihmettä minulla on asian kanssa tekemistä?

Lääketiede on konkreettisempaa, koska kehot toimivat suurinpiirtein samoin kaikkialla. Koneisto yskii pääosin samoista syistä Ghanassa ja Grönlannissa eikä parannuskeinoissakaan ole valtavasti vaihtelua.

Mutta alapas hoitaa maailmanlaajuista hyvinvointia, niin kuvaan astuu politiikka, budjetti ja kauniit käsitteet.

Olen viettänyt joulunpyhät suunnittelemalla Itä-Afrikan kuivuusalueelle terveysprojektia ja sen rahoitusta.

On tullut mieleen muutamaankin otteeseen, että mieluummin työskentelisin sote-uudistuksessa kamppailevan suomalaisen hyvinvointialueen etupäivystäjänä lakkoajan kaksoispyhänä.

Hoidolla on alku ja loppu, oli potilas miten hankala tahansa. Projektianomuksen vaiheet tuntuvat olevan alku, hurmio, sekaannus, epätoivo, tympääntyminen, ponnistelu ja loppu (anomusajan viimeisenä hetkenä).

Ei ole kysymys siitä, etteikö asia olisi tärkeä tai rahaa ei olisi jaettavissa.

Itä-Afrikan nälkäkriisi on todellinen. Se, että nälänhätää (Famine) ei ole julistettu on lähinnä poliittista. Kun F-word pysyy poissa otsikoista, on vielä toivoa että se voidaan välttää ja hallitukset voivat pitää kiinni maineenrippeistään.

Kuivuus, konfliktit ja ravinnon puute pyörittävät kuoleman karusellia, joka sinkoaa kansalaisia pitkin aavikoitunutta maata veden ja ravinnon perässä. Pienet hautakummut kertovat ketkä väsyvät ensimmäisinä. Vaikka rahaa noissa olosuhteissa heittäisi ilmaan, se tuskin laskeutuisi oikeaan kohteeseen.

Avustusten tie projektityöläisen näppäimistöltä aliravitsemuskeskuksen hiljaisiin huoneisiin on kuitenkin mutkainen.

On rahoitusten hakuaikoja, minimikriteerejä, ravintoturvaluokituksia, arviointeja, mittareita ja ennen kaikkea maailmanlaajuisen terveydenhuollon sanahirviöitä.

Monimutkaisuudella pyritään tietenkin estämään varojen väärinkäyttöä ja se vie aikaa. Useimmat kentällä käyneet haluaisivat tyhjentää myös omat taskunsa saadakseen edes muutaman ihmisen pelastettua JUURI NYT.

On ristiriitaista lähteä purkemaan inhimillistä hätää kahlaamalla läpi verbaaliripuloivia artikkeleita ja silmiäsärkeviä tilastoja. Faktat tulisi asettaa tiukkoihin rahoitusanomuksiin tietyillä sanamäärillä.

Käytännön lääkärin persoonallisuus ei aina sovi näin raameihin: on kuin kuolevaa hoidettaisiin runonlausunnalla.

British Medical Journalin joulunumerossa oli mainio artikkeli ”Global Health nonsense” eli Hölynpöly maailmanterveydessä. Luin sitä aina kun väsyin kapulakieleen, joka oli hyvin kaukana siitä todellisuudesta johon yritin hakea apua.

Ongelmana on kuvata kurjia asioita niin, että niistä tulee salonkikelpoisia ja myyviä. Hidas nääntyminen sivuutetaan merkityksettömällä muotisanalla. Maassa, jossa kukaan ei ehdi laskea syntyviä ja menehtyneitä, luvut keksitään hämäävin perusteluin. Yksinkertaisista elämän ja kuoleman kysymyksistä tehdään tarkoituksella vaikeaselkoisia.

Samalla ilmastopakolainen istuu hiljaa puun alla kaloreitaan säästellen. Globaali-pallo huitaisee häntä päähän mennen tullen. Hän on tuottanut maailmaa saastuttavista päästöistä vain murto-osan ja nyt hänen eloonjäämisensä riippuu siitä, miten taitavasti isowattisen maan kasvatti osaa asettaa sanansa.

Vipuvaikutus, innovaatio, skaalata, sidosryhmä...Buzzword Bingo, tunnetaan myös häränkakka-Bingona, pyörii humanitaarisessa bisneksessä. Voittaja saa projektin hoidettavakseen ja jatkaa bingoilua.

Jossain akaasiapuun varjossa lapselle tarjotaan ateria.