Ouran sormusmallit ilmestyvät Facebook-tilini mainoksiin jatkuvasti. Olen kallistumassa älyteknologiaan elintoimintojeni seuraamisessa, ja algoritmi tietää sen. Pitkään harasin vastaan ruumiinkulttuurin tutkimuksen klassikko mielessäni.

Ranskalainen kulttuurifilosofi Michel Foucault esitti 1970-luvulla biovaltateoriansa. Sen mukaan moderni valta perustuu yksityiskohtaiseen tietoon ihmisen ruumiillisista ominaisuuksista ja toiminnoista, koska se erottelee normaalit epänormaaleista ja terveet sairaista.

Foucault kutsuu biovaltaa älykkääksi vallaksi.

Se ei perustu ulkoiseen pakkoon, koska ihmiset tarkkailevat itse itseään. Biovalta on siis subjektivoitunutta valtaa. Sen jäljet johtavat lääketieteeseen, erityisesti psykiatriaan, sekä kriminaalipsykologiaan ja seksologiaan, jotka määrittelevät normaaliuden rajat.

Modernin ihmisen suurin pelko on epänormaalius. Sen torjumiseksi arvioimme ruumistamme ja koulimme sen kykyjä, mielihaluja ja heikkouksia erilaisilla ”itsen teknologioilla”, kuten Foucault esittää.

Ja kas, modernin yksilön elämä täytyy jatkuvasta ruumiin tarkkailusta ja kontrollista. Me mittaamme, kuritamme, muokkaamme ja terapoimme ruumistamme loputtomasti yhä uusien teknologioiden avulla.

Mitä vaarallista ruumiin tarkkailussa on – eikö tarkka tieto elintoiminnoista ole hyvä asia? Kun tiedämme mahdollisimman tarkasti tilamme, pystymme optimoimaan sen. Näin julistavat itsensä mittaamisen elämäntyyliin vihkiytyneet Quantified Self -harrastajat, joiden motto kuuluu: ”You are your data.”

Näin osin onkin. Moni jättää raskaan iltakuntoilun, somesurffaamisen ja yömyssyn väliin, kun älykello on raportoinut kehnoista yöunista. Puhumattakaan liikunnan lisääntymisestä askelmittarin patistamana. Tutkijat puhuvat datavetoisesta elämäntyylistä, jolla on kuitenkin myös huonot puolet.

Koko elämästä voi tulla sydämensykkeen tarkkailemisen projekti. Kuntoilemaan lähdetään mittaustulosten takia sen sijaan, että keskityttäisiin liikunnan tuottamiin elämyksiin. Mittaustuloksia verrataan erilaisissa sovelluksissa. Toisille se tuottaa iloa, mutta toiset ahdistuvat.

Tutkimuksissa on havaittu, että kroonisesti sairaat voivat jopa pelätä mittaustuloksia. Himokuntoilija puolestaan voi kokea mittaustulosten odottamattoman katoamisen katastrofina. Rentoutumisesta tulee monille itsensä mittaajille pakkomielle.

Rentoutumisesta minäkin kiinnostuin. Tavallisesti matala verenpaine paljastui ottaneen lisäkierroksia. Lääkäri puhui uupumisen jälkimainingeista. Minäkö uupunut? Tähän asti olen luullut, että mielekkään työn kovistakin ponnistuksista palautuu parilla viinilasillisella ja vapaapäivällä.

Talviuintia koskevassa tutkimuksessani olen kiinnittänyt huomiota harrastajien palautumispuheeseen. Hyisellä vedellä huuhdotaan pois työstressiä, ihmissuhdevaikeuksia, fyysisten ja psyykkisten sairauksien oireita sekä kuntoilun rasituksia. Nykyihminen vaikuttaa kantavan monenlaisia taakkoja, joista pitäisi palautua.

Palautumisesta puhuivat ennen lähinnä kilpaurheilijat, mutta nyt siitä on tullut arvokasta pääomaa työmarkkinoilla. Työhaastattelussa kannattaa mainita mindfulness- tai talviuintiharrastuksesta ja vilauttaa älykelloa. Hyvää nukkumistaitoa kannattaa hehkuttaa.

Meitä herkkäunisia palautumispuhe usein ahdistaa. Hyviä unia lupaavat älylaite-, sänky-, tyyny- ja rohtomainokset tulvivat kaikkialta. Mutta. Itsensä voi pakottaa lenkille, ei nukkumaan. Ehkä unen mittaaminen vain lisäisi tuskaa.

Kaiken lisäksi pitäisi opetella jälleen uuden sovelluksen käyttö. Se on itsessään kuormittavaa.

Olen oivaltanut kaipaavani palautumista tietojärjestelmistä ja sovelluksista. Toisaalta älysormus voisi auttaa karsimaan ne minimiin.