THL haki oppia Ukrainasta henkiseen kriisinkestävyyteen
Laaja tutkimus kertoo, että pitkittyneessä kriisissä palvelutarpeet muuttuvat ja syntyy uusia haavoittuvia ryhmiä.
Parhaiten henkistä kriisinkestävyyttä ja sen edellytyksiä vahvistetaan jo normaaliaikana. Näin toteaa johtava tutkija Laura Kestilä THL:stä.
THL:n CIVRES-tutkimuksessa selvitettiin sitä, mitä Suomen kannattaa ottaa opiksi Ukrainasta siviiliväestön henkiseen kriisinkestävyyteen liittyen.
– Ukrainan kriisinkestävyys ei rakentunut tyhjästä. Sen pohjana olivat jo ennen täysimittaista hyökkäystä kehittyneet institutionaaliset rakenteet ja yhteiskunnallinen kapasiteetti. Hallinnolliset uudistukset, digitaalisten järjestelmien hyödyntäminen, aktiivinen kansalaisyhteiskunta ja vapaaehtoisverkostot loivat perustan, jonka varaan maan sodanaikainen resilienssi on rakentunut, Kestilä näkee.
Pitkäkestoinen kriisi muuttaa paitsi väestön kriisinkestävyyttä, myös palvelutarpeita.
– Alun shokki ja järkytys muuttuivat pitkäkestoiseksi stressiksi, sotaväsymykseksi, uupumukseksi. Samalla elinolosuhteet heikentyvät ja toimeentulovaikeudet lisääntyvät, Kestilä kertoo.
Haavoittuvien ryhmien ahdinko syvenee ja syntyy uusia haavoittuvia ryhmiä, kuten maansisäiset pakolaiset sekä veteraanit ja heidän läheisensä. Psykososiaalisen tuen tarve kasvaa merkittävästi. Lasten ja nuorten tilanne on vaikea. Vaikeinta on lähellä rintamalinjaa sijaitsevilla alueilla.
Kestilä näkee, että Suomessa pitäisi varautumisessa ottaa huomioon haavoittuvien väestöryhmien tarpeet sekä palvelutarpeiden kasvu ja muuttuminen kriisitilanteissa.
– Väestön hyvinvoinnin ja resilienssin kannalta keskeistä on ollut järjestöjen, paikallisyhteisöjen ja vapaaehtoisverkostojen vahva rooli. Ne ovat tukeneet ihmisten selviytymistä ja täydentäneet virallisten järjestelmien toimintaa sodan keskellä, Kestilä sanoo.
Tutkimuksen haastatteluaineisto koostui 34 ukrainalaisen asiantuntijan haastatteluista. Tutkimuksen kirjallisuuskatsauksessa käytiin läpi liki 300 julkaisua.
