HYKS:ssa kriittisesti sairaiden hoidossa panostus kohdallaan
Terveydenhuollon kustannuspaineiden kasvaessa on yhä useammin nostettu esiin kysymys, annetaanko kalliita hoitoja turhaan tilanteissa, joissa toivoa edes potilaan henkiinjäämisestä ei enää ole. Terveydenhuollon arvoja ja valintoja käsittelevässä keskustelussa yhtenä teemana on ollut, pitäisikö lasten hoidot priorisoida. Näitä asioita tarkasteltiin HYKS:ssa tehdyssä tutkimuksessa, jota esiteltiin helmikuun alussa Terveystaloustieteen päivillä Helsingissä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin kuolemaan johtaneita sairaalahoitojaksoja, niiden kustannuksia ja hoidon intensiteettiin vaikuttaneita tekijöitä; hoidon intensiivisyyttä kuvaavat viimeisen hoitojakson kustannukset. Sairaalan tietokannasta kerättiin vuosina 1995 ja 1996 kuolleiden potilaiden tiedot ja laskettiin lisäyslaskennalla jokaisen potilaan hoidon kustannukset sairaalan laskentajärjestelmästä. Hoitojaksojen kustannukset vakioitiin tämän jälkeen hoitopäiväkohtaisiksi kustannuksiksi. Kahden vuorokauden kuluessa sairaalaantulosta kuolleet potilaat jätettiin pois tarkastelusta, koska tänä aikana annetun hoidon ei katsottu välttämättä kuvastavan varsinaisia hoitovalintoja.
Tulokset osoittavat, että potilaan kalenteri-ikä vaikutti erittäin merkitsevästi hoidon intensiivisyyteen: alle 10-vuotiaiden potilaiden hoidon hoitopäiväkohtaiset keskimääräiset kustannukset olivat 2-3-kertaiset yli 50-vuotiaiden hoitokustannuksiin nähden. Hoidon keskikustannukset pienenivät systemaattisesti potilaiden iän myötä. Alle 40-vuotiaiden potilaiden hoidon keskikustannukset ja mediaanikustannukset olivat jokseenkin samalla tasolla, mutta yli 40-vuotiailla jakauma oli selvästi epäsymmetrisempi, mikä tutkijoiden mukaan viittaa siihen, että potilaskohtaista harkintaa on käytetty enemmän hoitopäätöksissä. Päivystystapauksina hoitoon tulleiden potilaiden hoito oli suhteessa vähemmän intensiivistä kuin sellaisten potilaiden, joiden hoidon valinnat oli tehty ilman päivystyksen synnyttämää pakkotilannetta.
Tutkimuksessa vertailtiin myös tyypillisten terminaalipotilaiden (kuten kiinteiden kudosten syöpää sairastavien) ja toisaalta tyypillisten kriittisesti sairaiden potilaiden (kuten palovamma- ja elintensiirtopotilaiden) hoitoon panostamista. Tulosten mukaan kriittisesti sairaiden potilaiden hoitokustannukset olivat jopa 6-8 kertaa niin suuret kuin terminaalipotilaiden.
- Mielestäni tulokset ovat erittäin rauhoittavia, toteaa hallintoylilääkäri Martti Kekomäki, yksi tutkimuksen tekijöistä.
- Kun kansalaisilta kysytään, he asettavat lapset etusijalle ja toivovat, että vanhusten elämän loppuvaiheeseen suhtaudutaan kunnioittavasti eikä lääketieteen tekniikkaa korostaen. Tämän tutkimuksen numeroiden perusteella HYKS:ssa ei ole tarvetta muuttaa käytäntöjä.
Kekomäen mukaan tärkeää on myös se, että HYKS:ssa on onnistuttu pitämään erillään terminaalipotilaiden ja kriittisesti sairaiden hoito.
Kuolemaan päättyneet hoitojaksot kuluttivat noin kaksi kertaa niin paljon voimavaroja kuin muut hoidot. Vuositasolla niiden osuus kokonaiskustannuksista oli kuitenkin vain vähän yli 3 %, mitä tutkimuksen tekijät pitävät pienenä.
