Geriatrian professori Reijo Tilvis: Ikääntymisen kustannuksista puhutaan myös tarkoitushakuisesti

Valtiosihteeri Rauno Saari väittää, että vanhusten määrän kasvun kustannusvaikutuksia liioitellaan. Eivätkö tulevaisuuden vanhukset muka enää sairasta, geriatrian professori Reijo Tilvis HUS:sta?

- Tutkimuksia väestön vanhenemisen todellisista vaikutuksista terveydenhuollolle on vähänlaisesti. Suomessahan alkaa KTL:n organisoima iso ja kallis projekti, Toimintakyvyn arviointitutkimus 2000. Nyt jo kuitenkin tiedetään, että nykyvanhustenkin toimintakyky ja terveydentila ovat kaikilta osin parantuneet - siltä osin kuin niitä pystytään mittaamaan. Laitoshoitoon siirtymisen ikä nousee koko ajan.

Jos terveys ja toimintakyky säilyvät pidempään, säästetäänkö rahaakin?

- Hyvä kysymys, johon voi antaa hyvin monenlaisia vastauksia! Periaatteessa mitä kauemmin ihminen selviää ilman terveydenhuollon palveluita, sitä halvemmaksi hän tulee. Sairauksien ennaltaehkäisy on kuitenkin osa terveydenhoitoa. Parantuneen diagnostiikan ja tehostuneiden hoitojen ansiosta tauteja voidaan hoitaa tehokkaammin, mutta myös tämän kehityksen taloudellisia vaikutuksia pitäisi tutkia enemmän. Tegnologian kehityksen ennustaminen on ainakin osoittautunut lähes mahdottomaksi.

- Jos esimerkiksi aivohalvauspotilasta hoidetaan efektiivisesti ja kuntoutetaan pitkään, se tulee kalliiksi juuri tuon efektiivisen hoidon aikana. Kuitenkin meillä Suomessa päädytään helposti wait and see -asenteeseen. Nykyistä useammin pitäisi ryhtyä hoitamaan lieväoireista potilasta tehokkaasti silloin, kun vielä nähdään hoidon mahdollisuudet.

Vanhusten joukossa on tervaskantoja ja terveyspalveluiden suurkuluttajia, miksi?

- Sairauksien oireet eivät etene lineaarisesti, vaan progressiivisesti. Jo 20 vuotta on keskusteltu Friesin kasautumisteoriasta, jota empiiriset kokemukset usein tukevat. Tiedetään, että kaatuilevalla potilaalla on 30 prosentin todennäköisyydellä myös depressiota tai dementiaa tai virtsankarkailua. Hoitamaton kaihi kolminkertaistaa lonkkamurtuman riskin.

- Kun puhutaan väestön vanhenemisen kustannusvaikutuksista, pitää ehdottomasti muistaa tämä kasautumisilmiö. Joskus näkee aika tarkoitushakuisia tilastoja ja ennusteita, joissa on poimittu erikseen eri sairauksien kustannusvaikutuksia. Yksilötasolla vaikutukset ovat eri mittakaavassa, jos yksi ihminen potee montaa sairautta yhtäaikaa.

Voiko geriatrin mielestä omilla elämäntavoillaan estää joutumisen laitoshoitoon vanhana?

- Terveiden elämäntapojen vaikutukset toki tunnetaan, mutta yksiselitteisesti emme pysty selittämään niiden suoranaisia vaikutuksia vanhuuden toimintakykyyn. Yhteiskunnallisessa mittakaavassa voisi raadollisesti sanoa niinkin, että epäterveellisesti elänyt ihminen voi kuolla varhemmin ja nopeammin, jolloin säästytään viimeisten elinvuosien ehkä pitkältäkin laitoshoidolta.

- Mitä pahaa muuten on laitoshoidossa? Nykyisessä keskustelussa sorrutaan usein helppoihin väittämiin laitoshoidon huonoudesta ja kalleudesta. Laitoshoito voi olla jopa halvempaa kuin tehostettu kotihoito. Tällä keskustelulla syyllistetään turhaan niin kuntapäättäjät kuin vanhustenhuollon työntekijät.