Sitä niittää mitä kylvää
Lääkkeiden toimituskatkokset ovat ilmeisesti tulleet jäädäkseen.
Ilmiö, joka vielä joitakin vuosia sitten oli poikkeuksellinen, on muuttunut uudeksi normaaliksi ja koskee sekä avohoitoa että sairaaloita.
Toimituskatkoksista on syytetty sekä lääkefirmoja, tukkuliikkeitä että raaka-aineteollisuutta, mutta yksi syyllinen on unohdettu. Se selviää sellaisella yksinkertaisella instrumentilla kuin peili.
Olemme nimittäin kilpailuttaneet huoltovarmuuden hengiltä ja olleet siitä jopa ylpeitä. Se alkoi aikanaan infuusionesteistä – kun tuhosimme kotimaisen tuotannon Oulussa – ja nyt se koskee aivan kaikkia lääkevalmisteita.
Sairaanhoito- ja sotepiirit kilpailuttavat lääkkeet käyttämällä suuria hankintarenkaita. Käytännön kilpailuttamisen hoitavat yhteiset liikelaitokset ja asiakkaat; nämä usean sote-piirin kattavat hankintarenkaat kattavat jopa kolmanneksen maasta. Säästöjä on toki saatu, mutta on saatu muutakin.
Kilpailutus tapahtuu valitettavasti jo yhden yksittäisen lääkemuodon vahvuuden tasolla. Kilpailutetaan esimerkiksi 400 mg:n vahvuinen tulehduskipulääke ibuprofeeni tai 10 mg:n vahvuinen oksikodoni sen sijaan, että kilpailutettaisiin halvin mutta kattavin tuoteperhe. Tuosta mainitusta ibuprofeenista tuo tarkottaisi kaikkia tablettivahvuuksia, peräpuikkoja ja lasten mikstuuroita, ja suosittaisiin sitä valmistajaa, joka tekee tuon tuoteperheen halvimmalla. Kun emme tee siten, meiltä loppuvat esimerkiksi sairaaloissa tarvittavat mikstuurat, koska niitä ei kannata luotettavan toimittajan enää myydä tai luotettavan tehtaan valmistaa.
Sitä niittää mitä kylvää, sanotaan. Joku voi vieläkin vedota lääkkeiden edullisuuteen, vaikka olemme menettäneet huoltovarmuuden. Lisäksi vaikkapa esimerkkinä olleen tulehduskipulääkkeen lihakseen tai laskimoon annettava lääkemuoto on sen verran vähän käytetty, että sitä ei enää kannata kenenkään kehittää. Lääkemuoto onkin siirtynyt erityisluvalliseksi ja pisteenä iin päälle hinta on noussut reilusti. Jos lihakseen tai laskimoon annettava lääkemuoto olisi osa kilpailutettavaa tuoteperhettä, sitä kannattaisi valmistaa ja hinta pysyisi halpana.
Lääkkeiden kilpailutusta voisi jo verrata siihen, että Mersun moottoreita valmistava Daimler AG ja muut autotehtaat eivät enää valmistaisi moottoreita itse, vaan tehtaiden hankintarenkaat olisivat kilpailuttaneet jokaisen moottorin komponentin erikseen ja ainoana hankintakriteerinä olisi komponentin hinta eikä esimerkiksi laatu. Tuskinpa, arvon lukijat, ajaisitte kyseisellä autolla.
Kirjoittaja on anestesiaylilääkäri Mikkelin keskussairaalassa ja Lääkäriliiton valtuuskunnan jäsen.
kuva: Mikko Käkelä
