Lehti 36: Ajan­kohtai­sta 36/2006 vsk 61 s. 3546 - 3548

Suomeen kotiutuneet Shah Wiqar ja Danisa Zinhu toivovat parempia aikoja entisille kotimailleen Kaksi tarinaa miljoonien joukossa

Aasian ja Afrikan kehitysmaissa tarvitaan yli neljä miljoonaa lääkäriä, sairaanhoitajaa ja lisäksi muita terveydenhuollon ammattilaisia. Heti. Tämä Maailman terveysjärjestön WHO:n keväällä kertoma painava uutinen hukkui uutisvirtaan.

Suomeen Afrikasta kotiutuneet lääkärit Danisa Zinhu ja Shah Wiqar seuraavat entisten kotimaidensa tapahtumia etäisyydestä huolimatta tiiviisti. Paluu ei ole kummankaan mielestä realistinen vaihtoehto. - Jollei ole edes sananvapautta, paluu ei tunnu mahdolliselta, Danisa Zinhu tiivistää.

Yksi keskeinen ero rikkaiden länsimaiden ja kehitysmaiden välillä on terveyspalvelujen saatavuus. Huikea kuilu on seurausta lukuisista rakenteellisista maailmanluokan ongelmista. Terveydenhuollon heikko taso kehitysmaissa on tietenkin myös samaista eroa ylläpitävä ja vahvistava syytekijä.

WHO:n edesmennyt pääsihteeri

Lee Jong-wook

arvioi keväällä, että terveydenhuoltohenkilöstön vaje on kasvanut kehitysmaissa kriittiseksi. Aivovuoto vie lääkärit ja hoitajat ulkomaille, yleensä länsimaihin.

- YK:n vuosituhattavoitteet köyhyyden ja monien muiden ongelmien ratkomiseksi uhkaavat jäävät tyhjiksi lupauksiksi, pääsihteeri arvosteli, kun The World Health Report -raportti julkistettiin keväällä Sambiassa.

Zimbabwesta Etelä-Karjalaan

Etelä-Karjalan keskussairaalassa keuhkosairauksien parissa työskentelevä

Danisa Zinhu

on yksi miljoonista, jotka ovat lähteneet hakemaan itselleen parempaa koulutusta ja työmahdollisuuksia.

Hän matkusti kotimaastaan Zimbabwesta stipendin turvin vuonna 1982. Määränpäänä oli Neuvostoliitto ja miehen tavoitteena lääkäriksi opiskelu.

- Opiskelustipendin saaminen oli kuin lottovoitto.

Nyt, noin 17 vuotta lääkäriksi valmistumisensa ja 16 vuotta Suomeen saapumisensa jälkeen, Zinhu tuntee itsensä suomalaiseksi. Hänellä on suomalainen vaimo ja neljä lasta. Suomen kansalaisuuden Zinhu sai jo vuonna 1995.

Hän ei silti täysin poissulje paluun mahdollisuutta. Takaisin muuttaminen vaatisi kuitenkin monien asioiden muuttumista parempaan suuntaan vanhassa kotimaassa. Hän ei ole käynyt Zimbabwessa lähes neljään vuoteen. Maasta kantautuneet uutiset voi tiivistää lyhyesti: kehitys on viime vuosina kulkenut vikasuuntaan.

Millaisia tuntemuksia WHO:n raportti ja uutiset entisestä kotimaasta herättävät Zinhussa? Tunteeko hän vihaa maan nykyisiä epädemokraattisia vallanpitäjiä kohtaan, raivostuttaako maailman äärettömän epätasaisesti jakautunut hyvinvointi?

- En voi sanoa olevani vihainen maani nykytilanteesta, vaan pikemmin hyvin turhautunut.

Zinhu näkee, että niin kauan kuin Zimbabwessa ei ole edes sananvapautta, muutos parempaan ei ala. Siksi paluukaan ei häntä ainakaan nykyisen tilanteen vallitessa kiinnosta.

Skotlannin kautta Suomeen

Shah Wiqar on Zinhun kollega ja "kohtalotoveri" globaalissa ja paikallisessa merkityksessä: hänkin on kehitysmaasta, Pakistanista, lähtöisin ja työskentelee Etelä-Karjalan keskussairaalassa.

Ortopedian erikoislääkäri Wiqar tuli Suomeen vuonna 1989 klassisista Amor-luokan syistä. Hän tapasi suomalaisen naisen, johon rakastui lukiessaan erikoistumisopintojaan Skotlannissa 1980-luvulla.

Pakistanissa valmistui Wiqarin tietämän mukaan vuonna 1989 peräti 5 000 lääkäriä, mutta riittää hoidettaviakin: Pakistanissa asuu kahden Suomen kokoisella alalla noin 165 miljoonaa ihmistä. Maan väestö kasvaa joka vuosi yli kahden prosentin vauhtia. Wiqarin mukaan aivovuoto ei kuitenkaan ole erityisen iso ongelma Pakistanin terveydenhuollolle.

- Väestönkasvu on maani isoimpia ongelmia, toinen hyvin merkittävä ongelma on rauhan puuttuminen. Tilanteeseen ei lähivuosina valitettavasti tule muutosta.

Muuttoliikkeitä tutkivan IOM:n (International Organization for Migration) Managing Migration -raportti vuodelta 2003 kiteyttää Zinhun, Wiqarin ja miljoonien muiden lähdön taustalla piilevän laajan taustakuvion. Vapaasti käännettynä: maailman muuttoliikkeitä selittävät moninaiset sekä työntävät että vetävät tekijät. Parempi elintaso, koulutus ja työolot vetävät rikkaisiin maihin, työntöä aiheuttavat esimerkiksi sodat, ihmisoikeusrikkomukset ja vakavat ympäristöongelmat.

Itsenäisyyden alkuhuuman jälkeen takapakkia

Itä-Suomeen monien vaiheiden jälkeen kotiutunut Zinhu arvelee tietävänsä mistä WHO:n raportti puhuu, vaikka hänellä ei ole omakohtaista kokemusta maan terveydenhuollon tilasta vuosiin.

Noin 12 miljoonan asukkaan Zimbabwessa oli Zinhun aloittaessa opiskelunsa vain yksi lääketieteellinen tiedekunta pääkaupungissa Hararessa. Tänään tiedekuntia ei ole sen enempää.

Maaseudun väestöä ja köyhää kaupunkilaisväestöä palvelevat lähinnä pienet terveyskeskukset sekä yksittäiset lähetyssairaalat. Niin lääkkeistä kuin välineistä on kaikkialla kova pula.

Toisin oli Zinhun lääkäriksi valmistumisen aikoihin, jolloin maa eli yhdeksän vuotta tuoreen itsenäisyyden huumaa. Zinhu palasi valmistuttuaan vähäksi aikaa Zimbabween, kuten monet hänen kollegansa.

- Silloin työtilanne oli hyvä. Maassa työskenteli jopa monia ulkomaalaisia lääkäreitä ja sairaaloiden varustetaso oli hyvä, Zinhu muistelee.

Sittemmin Zinhu on juurtunut Suomeen monin sitein, joista tärkeimpiä on perhe. Hän seuraa kuitenkin myös kotimaan tapahtumia, osoituksena siitä on miehen oma-aloitteisesti lähettämä sähköposti, joka sisälsi tausta- ja tilastotietoa Zimbabwesta.

Lue myös

Vuonna 1999 yleislääkärin keskimääräinen vuosipalkka Zimbabwessa oli 5 160-6 280 dollaria. Noin 1 200 zimbabwelaista sai lääkärin koulutuksen 1990-luvulla, heistä vain 30 % työskentelee kotimaassaan. Lääkäreiden lisäksi kaivataan myös sairaanhoitajia ja kätilöitä kipeästi.

- Inflaatio on maailman huippua, 900 prosentin luokkaa. Verovaroja ei valtiolle tule, kun työttömyys on 70-80 % ja vähätkin rahat pumpataan sotakoneistoon. Terveydenhuolto kärsii ja rappeutuu kaiken aikaa, Zinhu kiteyttää maansa nykytodellisuuden.

Vain paikallisia valonpilkahduksia

Shah Wiqar näkee, että niin Pakistanin kuin muiden kehitysmaiden ja rikkaiden maiden välinen kuilu syvenee lähivuosina. Silti hän suhtautuu toiveikkaasti Pakistanin tulevaisuuteen pidemmällä aikavälillä.

Wiqar vieraili vanhassa kotimaassaan auttamassa maanjäristyksen uhreja viime syksynä. Tuolloin hän näki myös myönteisen kehityksen merkkejä. Jopa syrjäseuduille oli perustettu uusia ja varsin hyvin toimivia klinikoita.

Julkisen terveydenhuollon lääkäreille maksetaan Pakistanissa kuitenkin melko huonoa palkkaa, joka on johtanut maan lääkärikunnan siirtymiseen yksityisssektorille.

- Suurin osa pakistanilaislääkäreistä toimii nykyään yksityisessä terveydenhuollossa. Ahneus on iskenut aika moneen, Wiqar arvioi.

Wiqar on Suomen kansalainen ja Zinhun tapaan hänenkin elämänsä on monin sitein vakiintunut Itä-Suomeen. Perheessä on neljä lasta, joista vanhin käy lukiota.

- Olen kyllä pohtinut mahdollista paluuta. Niin kauan kuin lapset asuvat kotona, se ei ainakaan olisi mahdollista.

Wiqar on kerännyt rahaa Pakistaniin perustettavaa pientä orpokotia varten. Kodin rakennustyöt ovat edenneet hyvin.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030