Suomen kehitysvammaispalvelut esillä IASSID:n kongressissa

Helsingissä heinäkuussa pidetty kehitysvammatutkimuksen kymmenes maailmankongressi käsitteli monelta taholta kehitysvammaisuutta sekä kehitysvammaisten asemaa yhteiskunnassa. Esillä oli mm. kehitysvammaisten palveluja koskeva tutkimus, ja aiheesta pidetyissä esitelmissä tarkasteltiin myös suomalaista kehitysvammahuoltoa ja sen meneillään olevia muutoksia sekä Kehitysvammaliiton projekteja alan erityispalvelujen parantamiseksi.

Puolet kehitysvammaisista erityispalvelujen ulkopuolella

Rinnekotisäätiön ja Helsingin yliopiston työryhmä oli eri aineistoista laskenut henkisesti kehitysvammaisten määräksi Suomessa noin 50 000 henkilöä. Virallisissa tilastoissa heistä on kuitenkin vain noin 28 000, ja kehitysvammaisten erityispalveluja saa vuosittain noin 19 000 henkilöä. Yli puolet kehitysvammaisista on työryhmän mukaan yhteiskunnan yleisten palvelujen piirissä tai elää ilman niitä.

Ideologinen usko integrointiin ja kunnalliseen palvelutuotantoon on meillä vahva, varsinkin vuoden 1993 valtionosuusuudistuksen jälkeen, Rinnekodin johtajaylilääkäri Markus Kaski totesi työryhmän tuloksia ja Suomen kehitysvammahuoltoa käsitelleessä esitelmässään. Palvelurakennetta kehitettäessä olisi kuitenkin harkittava, missä määrin pienen erityisryhmän tarvitsemaa asiantuntemusta voidaan ja kannattaa tuoda yleisiin järjestelmiin. Kehitysvamma-alan erityispalveluja tarvitaan edelleen.

Työryhmän jäsen erikoislääkäri Hannu Westerinen Lastenlinnan sairaalasta sanoo, ettei erityispalveluista pois jääneiden kehitysvammaisten selviytymisestä ole tutkittua tietoa. Kehitysvammahuoltoon tulee kuitenkin ongelmatilanteiden vuoksi jatkuvasti aikuisia ja ikääntyneitäkin kehitysvammaisia, ja näiden esimerkkien perusteella herää huoli, että ainakin osa heistä hyötyisi ajoissa saadusta kuntoutuksesta ja muista kehitysvammaisille suunnatuista palveluista.

Kuntatasolla on menestyksellä järjestetty asumispalveluja sekä koulutusta ja työnvälitystä, ja tällä parannetaan paljon näiden ihmisten elämänlaatua, Hannu Westerinen sanoo.

Myös perusterveydenhuollossa voidaan hoitaa monia kehitysvammaisten ongelmia. Tällöin potilaalle on kuitenkin suurta hyötyä siitä, että kehitysvammaisuus tunnistetaan ja hänet tarvittaessa ohjataan hoitoon, jossa hänen erityistarpeensa tunnetaan ja odotettavissa oleviin ongelmiin osataan varautua.

Kuten muidenkin erityisryhmien jäsenet, kehitysvammaiset tarvitsevat yhteyttä toisiinsa, kehitysvammaisia ystäviä samastumiskohteeksi, sen lisäksi että he tarvitsevat yhteyttä muuhun ympäristöön, Hannu Westerinen muistuttaa. "Heidän on saatava kuulua sekä valtakulttuuriin että omaan kulttuuriinsa."

Laitoksista kuntoutus- ja asiantuntijakeskuksia

Kehitysvammaisten laitosjärjestelmää on purettu nopeasti sen jälkeen, kun vastuu kehitysvammaisten palvelujen järjestämisestä siirtyi kunnille, Kehitysvammaliitosta kerrottiin. Vuosien 1992-96 välillä laitospaikat vähenivät 4 500:stä noin 3 200:aan.

Hoitolaitokset eivät Kehitysvammaliiton mukaan saisikaan olla asumismuoto, mutta kuntoutuspaikkoina ja muuta erityisasiantuntemusta tarjoavina keskuksina ne tulisi säilyttää. Erityisen tärkeää on kehitysvammaneuvoloiden säilyttäminen ja niiden tason parantaminen. Kehitysvammahuollon palvelujen taso myös vaihtelee eri kunnissa.

Arviointiasteikkoja palvelujen laadun mittaamiseen

Palvelujen tason parantamiseksi ja yhtenäistämiseksi Kehitysvammaliiton laatuprojektissa on tuotettu mittareita alan yksiköiden työn ja tuloksellisuuden arviointiin. Nyt valmistuneilla asteikoilla voidaan kuvata työyksikön toimintaperiaatteet ja työtavat sekä eri asiakkaiden elinolot ja kokemus palvelujen saamisesta sekä heidän näkemyksensä omasta elämänlaadustaan.

Arvioinnin tulokset kootaan Kehitysvammaliittoon, jossa tiedot tallennetaan ja suhteutetaan valtakunnalliseen vertailutiedostoon. Työyksiköt voivat käyttää tuloksia tavoiteasettelussaan ja kehittämiskeskustelujen pohjana.

Kehitysvammaliiton tutkimus- ja kokeiluyksikköön on saatu normiaineisto yli 80:stä kehitysvammaisten palveluyksiköstä eri puolilta Suomea. Mukana on laitos- ja kuntoutusosastoja, asuntoloita, hoitokoteja sekä päivätoimintayksiköitä. Asiakkaita niissä on yli 500.

Jatkossa laatumittareita kehitetään myös kuntia ja kuntayhtymiä varten. (EP)