1. Lääkärilehti
  2. Ajassa
  3. Työajan seuranta meni näpertelyksi
Kommentti

Työajan seuranta meni näpertelyksi

Jos iso kuva on työantajalla hukassa, voi johtaminen muuttua pienten päätösten parissa puuhasteluksi.

Työajan seuranta meni näpertelyksi Kuva 1 / 1

Suuret sairaalat ovat alkaneet muistuttaa tehdasmaisia komplekseja. Suosiossa oleva toiminnan tehostamisen Lean-oppikin on alun perin autotehtaan peruja. Tästä näkökulmasta on helppo erehtyä ajattelemaan, että terveydenhuollon työntekijät ovat ensisijaisesti liikuteltavia resurssinappuloita, ja vasta toissijaisesti oman alansa huippuasiantuntijoita. Lääkärin työ ei ole typistettävissä mekanistiseksi tempputehtailuksi, vaikka se prosessikuvauksissa näin esitetään. Tämä unohtuu, kun asiantuntijoita yritetään johtaa kuin teollisuuslinjastoa.

Yksi tehtaista tuttu johdon työkalu on kellokortti. Työajan seuranta on toki tärkeää ihan työsuojelunkin näkökulmasta. Oikein toteutettuna sillä voidaan saavuttaa organisaation ja työntekijöiden kannalta merkittäviä hyötyjä. Seurannan avulla voidaan reagoida työntekijöiden kohtuuttomaan työkuormaan ja huolehtia siitä, ettei kenellekään kerry liikaa ylitöitä. Se myös mahdollistaa kohtuullisen jouston, jonka tiedetään vähentävän työntekijöiden stressiä ja sitä kautta lisäävän tuottavuutta, työmotivaatiota ja työssä jaksamista.

Lääkäreiden tulee olla valppaana, kun työsuhteet keskittyvät isoihin maakuntiin soten myötä.

Valitettavasti tämä on jäänyt epäselväksi osalle työnantajista. Ainakin HUS:n isoissa klinikoissa kellokortit on otettu käyttöön ilman mahdollisuutta liukumiin. Sisäänleimaamisen pitää tapahtua liki minuutilleen, mikä vaikuttaa enemmän ala-asteen kuin akateemisen huippuyksikön meiningiltä. Työn tehokkuuden lisäämisen sijaan seurantaa on päädytty käyttämään työntekijöiden kyttäämisen ja turhan hallinnollisen byrokratian välineinä. Lääkäreiden alistaminen ahdasmielisesti toteutettuun kellokorttijärjestelmään on mielestäni paitsi loukkaus ammattitaitoamme ja työmoraaliamme kohtaan, myös naurettavan vanhakantainen työnjohdon menetelmä, joka on osoittanut tehottomuutensa asiantuntijaorganisaatioissa.

Töissä oleminen ja töiden tekeminen ovat sitä paitsi aivan eri asia. Lääkäreiden työpäivät ovat harvoin toistensa kaltaisia. Tämän ymmärtämiseen riittää ripaus maalaisjärkeä, mutta siitä huolimatta kellokortit on viritetty rankaisemaan normaalista vaihtelusta. Voihan sitä tietysti istuttaa terveydenhuollon huippuammattilaisia kahvihuoneessa vartomassa virka-ajan päättymistä ja kellokortin kilauttamista. Tai laittaa leikkaavan lääkärin soittelemaan kesken operaation esimiehelleen, että nyt ylittyy kellokortin leimausraja kun toimenpide odottamattomasti venyy. Työnantajan laariin tästä ei kuitenkaan hyötyjä sada.

Lue myös

Onneksi monet työnantajat ovat oivaltaneet jouston tuomat edut. Muutaman kymmenen tunnin liukuma mahdollistaa paitsi ammattilaiselle työajan suunnittelun hänen oman arvionsa mukaan parhaalla tavalla, tuo myös kustannussäästöjä. Kaikkein tärkeintä on, että jousto lisää työntekijöiden turvallisuuden tunnetta. Se puolestaan parantaa tiimien suoriutumista ja siten tehostaa toimintaa – ihan kuin itsestään.

Lääkäreiden tulee olla valppaana, kun työsuhteet keskittyvät isoihin maakuntiin soten myötä. Jos iso kuva on työantajalla hukassa, voi johtaminen muuttua pienten päätösten parissa puuhasteluksi. Viimeaikaisten esimerkkien valossa vaikuttaa siltä, että lääkäreiden työajat ovat houkutteleva kohde mikrotason näpertelylle.

Petja Orre

Kirjoittaja on pääkaupunkiseudun PerusTerveys-lääkäriasemien johtava lääkäri.

Kirjoittajat
Petja Orre

Etusivulla juuri nyt

Työssä
Kun aika on – näin lopetat vastaanoton

Lääkäri ei voi lopettaa vastaanottoaan noin vaan.

Tieteessä
Lääkkeiden riskinjakosopimuksille on selvä tarve

Sairaaloiden ja lääkeyritysten sopimukset ovat yleistyneet Suomessakin.

Ajassa
Mihin yleislääkäripäivystäjää tarvitaan yöllä?

Ei pidä lähteä lääkärin ammattiin, jos ajattelee, että tehdään virkamiestyötä virka-aikana päiväsaikaan, sanoo lääkintöneuvos Timo Keistinen.

Liitossa
Laatupalkinnosta kilpailee kolme finalistia

Yksi finalisteista on Heinola, jossa on kehitetty vanhuspalveluiden lääkäritoimintaa – kuvassa ovat johtava ylilääkäri Kirsi Timonen sekä geriatrian erikoislääkärit Pirjo Peltomäki ja Markus Peltonen.

Tiedepääkirjoitus
Parkinsonin tauti – uraatistako apua?

Uraattitason nostaminen farmakologisesti voisi hidastaa sekä motoristen että kognitiivisten oireiden etenemistä, kirjoittaa Tua Annanmäki.

Ajassa
Mukana porukassa

– Johtoryhmässä on päässyt tutustumaan työyhteisöön laajemmin, kertoo erikoistuva lääkäri Joel Holmen.