Naisten virtsainkontinenssin konservatiivinen hoito
Lievien ja keskivaikeiden virtsankarkailuoireiden ensisijaisiksi hoidoiksi on viime aikoina suositeltu fysikaalisia menetelmiä ja tarvittaessa lääkitystä, jotka tulevaisuudessa voitaneen järjestää perusterveydenhuollossa. Perinteisesti käytettyihin leikkaushoitoihin verrattuna ne ovat potilaille miellyttävämpi ja yhteiskunnalle edullisempi vaihtoehto.
Tutkimuksessa 23:lle virtsainkontinenssioireiden vuoksi leikkausharkintaan lähetetylle potilaalle kokeiltiin kolmen kuukauden pituista konservatiivista hoitoa, johon sisältyi fysioterapiaa ja syyn mukainen lääkitys. Tärkeimmät fysioterapiamuodot olivat lantionpohjan lihasten harjoitus biopalautteen avulla sekä vaginaalinen sähköärsytys. Lisäksi potilaat saivat ohjeet kotihoitoa varten. Neljästä kuuteen kuukauden kuluttua hoidon loppumisesta 18 potilasta oli joko parantunut täysin tai piti hoitotulosta riittävän hyvänä. Vain neljä potilasta hoidettiin leikkauksella.
Virtsainkontinenssi on naisilla yllättävän yleinen. Turussa vuonna 1986 tehdyssä tutkimuksessa 25-55-vuotiaista naisista 20,1 % kertoi kärsivänsä siitä, ja heistä neljälle viidestä se aiheutti sosiaalista ja hygieenistä haittaa (1). Perinteisesti Suomessa ponnistus- eli stressi-inkontinenssi ja osa…
Kirjaudu sisään
Pääset lukemaan artikkelin, kun kirjaudut sisään Fimnet-tunnuksillasi. Kirjautuminen pysyy voimassa, jos et erikseen kirjaudu ulos sivulta laitteellasi. Jos luet lehteä yhteisessä käytössä olevalla koneella, muista myös kirjautua ulos sivustolta.
Lääkärilehti on Lääkäriliiton jäsenetu. Jos sinulla ei vielä ole jäsenen Fimnet-tunnuksia tai olet unohtanut salasanasi, hanki ne tästä.



