Keskoslasten Ureaplasma-tartunnan kliininen merkitys

26.4.2002 Kuopion yliopisto

Jukka Ollikainen

Alaraajavaltimoiden uudelleen ahtautuminen pallolaajennushoidon jälkeen valtimokovettumistaudissa

3.5.2002 Kuopion yliopisto

Heini Söder

TYKS teki Urpo Rinteen toimista tutkintapyynnön poliisille Selvitysmies löysi huomautettavaa myös nykyisistä tutkimuskäytännöistä

Professori Urpo Rinnettä epäillään todettujen talousrikosten lisäksi myös potilaisiin kohdistuneista väärinkäytöksistä.

Ulla Järvi

Milloin potilaalla tulee epäillä vestibulaarihermon schwannoomaa ja tehdä aivojen magneettikuvaus?

Vestibulaarihermon schwannooma on yleisin kallonsisäinen schwannooma. Kyseessä on hitaasti kasvava hyvänlaatuinen kasvain. Noin 6-10 % kallonsisäisistä kasvaimista ja 80-90 % ponskulman kasvaimista on vestibulaarihermon schwannoomia. Vestibulaarihermon schwannooma on yleensä toispuoleinen, mutta noin 5 % niistä on molemminpuolisia, ja tila liittyy neurofibromatoosi 2:een. Yleisimmät kasvaimen aiheuttamat oireet ovat toispuoleinen sensorineuraalinen kuulonalenema, ei-pulsoiva tinnitus ja huimaus. Voimavarojen ja resurssien rajallisuuden vuoksi on tärkeää, että magneettikuvaukset kohdennetaan oikein.

Tapani Tikkakoski, Pertti Siponen, Roger Asplund, Hannu Tuominen

Ylipainehappihoidon asema nykylääketieteessä - onko Suomessa jääty jälkijunaan?

Ylipainehappihoito (HBO) on lääketieteellinen hoitomuoto, jossa ympäristön painetta kohottamalla saadaan ylimääräistä happea liukenemaan plasmaan ja siirtymään kudoksiin. Hoidolla voidaan hapenpuutteen korjaamisen lisäksi muun muassa tappaa anaerobimikrobeja, tehostaa kudosvaurioiden korjausmekanismeja ja leukosyyttien bakteerintappokykyä sekä pienentää sukeltajantaudin typpikuplia.

Jari Suvilehto

Tehohoitopotilaan ylipainehappihoidon toteutus

Kiireellistä ylipainehappihoitoa tarvitsevat potilaat ovat usein välittömässä hengenvaarassa ja vaativat tehohoidon tasoista hoitoa. Näiden potilaiden hoito on keskitetty Suomessa TYKS:iin, jossa on maan ainoa teho-osaston yhteydessä toimiva ylipainehappihoitokeskus. Hoitotulokset yli 30 vuodelta ovat osoittaneet, että tehohoitopotilaan ylipainehappihoito voidaan toteuttaa turvallisesti tehohoidon tasosta tinkimättä.

Juha Perttilä

Nekrotisoivat infektiot ja ylipainehappihoito

Nekrotisoivat akuutit infektiot, erityisesti kaasukuolio ja nekrotisoivat faskiitit, ovat usein hengenvaarallisia infektioita, joiden hoitoon kuuluvat kirurginen hoito, laajakirjoiset antibiootit ja ylipainehappihoito. Potilaat tulisi hoitaa teho-osastolla. Tällaisten infektioitten ylipainehappihoito on keskittynyt TYKS:aan, jonka aikuisten teho-osaston yhteydessä toimii kaikkina vuorokauden aikoina päivystävä ylipainehappihoitoyksikkö.

Juha Niinikoski

Nuorten dissosiaatiohäiriöt

Dissosiaatio on monimutkainen psykopatologinen prosessi, jonka aste vaihtelee normaalista vaikeaan psykiatriseen häiriöön. Dissosiaatio voidaan ymmärtää puolustusmekanismina, joka auttaa selviytymään akuutissa traumaattisessa tilanteessa ja koetun trauman jälkeen. Patologinen dissosiaatio on identiteettiä, muistia ja tietoisuutta yhdistävien toimintojen häiriö. Dissosiaatiohäiriöitä esiintyy enemmän tytöillä, seksuaalisesti tai muutoin kaltoin kohdelluilla sekä nuorilla, joiden vanhemmalla on dissosiaatiohäiriö. Hoitomuodoista tärkeitä ovat yksilö- ja perheterapia, hypnoterapia sekä erilaiset luovat terapiat. Tärkeintä on hyvän hoitosuhteen luominen ja nuoren turvallisuudentunteen takaaminen.

Pauliina Koskela, Simo Saarijärvi, Ritva Erkolahti

Toistuvat masennukset heikentävät muistia

Neuropsykologisten tutkimusten perusteella näyttää siltä, että aivojen temporaalilohkon mediaalisiin rakenteisiin, ennen muuta hippokampukseen, painottuva muistijärjestelmä on depressiossa häiriintynyt. Häiriön tarkempaa luonnetta selvitettiin tutkimuksessa, jossa vertailtiin välittömän muistin ja mieleen palauttamisen toimintoja masentuneilla, masennuksesta toipuneilla ja terveillä verrokeilla.

Raimo Kr Salokangas

Metformiini auttaa munasarjojen monirakkulataudissa

Polykystinen munasarjaoireyhtymä eli munasarjojen monirakkulatauti aiheuttaa ongelmia noin 6 %:lle fertiili-ikäisistä naisista. Tilanteeseen liittyy ovulaatiohäiriöitä, oligo- ja amenorreaa ja hyperandrogenismia. Uusin havainto monirakkulataudin patofysiologiasta on insuliiniresistenssin lisääntyminen ja taipumus aikuisiän diabetekseen. Niinpä näitä potilaita on viime vuosina ruvettu hoitamaan myös suun kautta otettavilla diabeteslääkkeillä, useimmiten metformiinilla.

Pertti Kirkinen