Autovasta-ainemääritykset keliakian diagnostiikassa

Keliakian klassiset oireet ripuli, imeytymishäiriöt ja laihtuminen ovat nykyisin harvinaisempia kuin aiemmin ja usein oireet ovat lieviä tai puuttuvat kokonaan. Taudin diagnoosikriteerinä on vehnän, ohran tai rukiin valkuaisaineen, gluteenin, aiheuttama ohutsuolen limakalvovaurio, joka korjaantuu gluteenittomalla ruokavaliolla. Aiemman tutkimustiedon mukaan nykyisten kriteerien perusteella ei kaikkia keliakiapotilaita tunnisteta. Apuna keliakian diagnostiikassa käytetään seerumin transglutaminaasi-2-autovasta-aineiden tunnistamiseen perustuvia testejä. Nämä vasta-aineet muodostuvat ohutsuolen limakalvolla, ja siinä niitä on alustavien tutkimusten mukaan todettavissa keliakiapotilailla, vaikka seerumissa ei vasta-aineita olisikaan mitattavissa.

Outi Koskinen

Entsyymit elimistön happitasapainon säätelyssä

Hypoksiaa esiintyy useissa tavallisissa sairauksissa, kuten sydän- ja aivoinfarktissa ja anemiassa. Sen havaitsemiseksi ja happitasapainon palauttamiseksi on elimistössä kehittynyt säätelyjärjestelmä, jossa avainasemassa on hypoksiasta indusoituva tekijä HIF. Kun happea on saatavilla riittävästi HIF-hydroksylaasit (HIF-P4Ht 1-3, FIH) katalysoivat reaktioita, joiden seurauksena HIF hajoaa tai sen toiminta estyy. Hypoksia hidastaa näiden entsyymien toimintaa, ja tällöin HIF pelastuu hajotukselta ja lisää happitasapainon palautumista edistävien geenien, kuten erytropoietiinin luentaa. Happitasapainon säätelyyn osallistuvien entsyymien toiminnan estoa pidetään lupaavana strategiana useiden hapenpuutteeseen liittyvien sairauksien hoidossa.

Jaana Hyvärinen

Alzheimerin taudin aivomuutokset havaittavissa jo ennen oireita?

Alzheimerin taudille tyypillisiä aivomuutoksia saatetaan kyetä havaitsemaan positroniemissiotomografian (PET) avulla jo ennen muistivaikeuksien ilmenemistä. Väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin amyloidiin sitoutuvan PIB-merkkiaineen soveltuvuutta Alzheimerin taudille tyypillisten beeta-amyloidikertymien varhaiseen havaitsemiseen.

Noora Scheinin

Anestesian riittävyyden mittaaminen

Anestesian syvyyden riittävyyttä on tutkittu yhtä kauan kuin yleisanestesioita on annettu. Rutiinikäyttöön soveltuvia aivosähkökäyrään (EEG) perustuvia anestesian syvyyttä mittaavia laitteita on ollut markkinoilla 1990-luvulta alkaen. Nämä aivojen kortikaalista toimintaa mittaavat laitteet kuvaavat unen syvyyttä ja toimivat luotettavasti yleisimmin käytössä olevien nukutusaineiden kanssa. Lukuisat ulkoiset tekijät aiheuttavat kuitenkin häiriöitä indekseihin, mikä on toistaiseksi estänyt mittarien luotettavan käytön tehohoidossa. Vaikka kivunhoito on yksi merkittävimmistä yleisanestesian komponenteista, luotettavaa kipumittaria ei toistaiseksi ole ollut markkinoilla.

Johanna Wennervirta

Maallikkoelvytyksen mallisuoritus

65-vuotias mies tunsi rintakipua ja puutumista vasemmassa kädessään tehdessään ulkotöitä pakkasiltana. Omainen päätti viedä hänet terveyskeskukseen omalla autolla. Ennen kuin ehdittiin liikkeelle, mies kuitenkin meni reagoimattomaksi. Omainen soitti hätäkeskukseen, josta paikalle lähetettiin äkkielottomuuden perusteella ensihoitajat ja lisäksi autolla liikkuva lääkäriyksikkö.

Vesa Lund

Makroskooppinen hematuria

Silminnähtävä verivirtsaisuus, makroskooppinen hematuria, on dramaattinen oire, jonka syynä voi olla kiireellistä hoitoa vaativa urologinen pahanlaatuinen kasvain. Makroskooppinen hematuria voi vaatia päivystystoimenpidettä, jos rakkoon hyytynyt veri estää virtsaamisen.

Pekka Salminen

Opetusteknologiaa kannattaisi hyödyntää enemmän

Luennot eivät ole tehokkain tapa jakaa uutta tietoa. Siksi Lääkäripäivillä kokeiltiin työpajaa, jossa opetus tapahtui vuorovaikutteisten verkkomateriaalien avulla. Osallistujat pitivät työpajaa hyödyllisenä ja toivoivat muuhunkin täydennyskoulutukseen lisää opetusteknologioiden monipuolista käyttöä.

Kalle Romanov, Eeva Ketola, Leena Lodenius, Tiina Lamberg

Depotlaastareita käytettävä oikein Alzheimer-potilailla

Norjan lääkeviranomaiset (Legemiddelverket) kiinnittävät huomiota Alzheimerin taudin hoitoon käytettävien rivastigmiinia sisältävien depotlaastarien (Exelon, Novartis) yliannostusvaaraan. Riittämättömästi valvotussa hoidossa potilailla on ollut iholla enemmän kuin yksi laastari. Laastari vaihdetaan vain kerran vuorokaudessa ja vanha laastari on aina poistettava. Sijoituspaikkaa on muutettava ihoärsytyksen välttämiseksi eikä laastaria saa jakaa palasiin. Jos esiintyy yliannostuksen oireita, kuten pahoinvointia, oksentelua, ripulia, verenpaineen nousua tai hallusinaatioita, laastari tulee poistaa.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Karbapeneemit ja natriumvalproaatti eivät sovi yhteen

Uuden tutkimuksen mukaan karbapeneemiantibiootit pienentävät nopeasti ja huomattavasti (jopa 60-100 %) epilepsialääke natriumvalproaatin pitoisuuksia plasmassa. Seurauksena voi olla epileptisten kohtauksien ilmaantuminen. Lääkepitoisuuden muutos on niin nopea ja mittava, ettei sitä voi hallita seuraamalla natriumvalproaatin pitoisuuksia ja tarkistamalla lääkkeen annostusta, kuten on aikaisemmin ohjeistettu. Karbapeneemiantibiootteja, kuten dori-, erta-, mero- ja imepeneemia, käytetään lähinnä keuhkokuumeen sekä mahaontelon ja virtsateiden komplisoituneiden infektioiden hoitoon.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Naprokseeni ja esomepratsoli yhdistelmäksi

Yhdysvaltojen FDA on hyväksynyt käyttöön kiinteän yhdistelmävalmisteen, johon on yhdistetty tulehduskipulääke naprokseeni ja protonipumpun estäjä esomepratsoli (Vimovo, AstraZeneca/Prozen). Esomepratsoli vapautuu valmisteesta mahassa ja naprokseeni on suolistoliukoisessa muodossa. Lääke on tarkoitettu osteoartriittiin, reumaan ja ankyloivaan spondyliittiin ja samalla suojaamaan mahan limakalvoa naprokseeniin liittyviltä haavaumilta. Kahden tutkimuksen mukaan suolistoliukoisen naprokseenin käyttäjistä 23-24 %:lla esiintyi gastroskopiassa todettavia haavaumia, mutta määrä putosi noin kolmasosaan, kun potilaat käyttivät yhdistelmävalmistetta.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä