Aivovammojen diagnostiikka on kehittymässä
Aivovammojen jälkitilojen diagnostiikassa magneettikuvauksella on keskeinen osuus. Tekniikan kehityksestä huolimatta tavanomainen kuvaus ei aina riitä merkittävien aivovammamuutosten, erityisesti diffuusin aksonivaurion, osoittamiseen (1,2). Vaikka 3 teslan laitteet ja ns. suskeptibiliteettikuvaus ovat parantaneet verenvuodon jälkien havaitsemista, varsinkaan lievien ja keskivaikeiden vammojen jälkitiloissa suurella osalla oireisista potilaista ei näitä muutoksia näy. Lisäksi diffuusin aksonivaurion osoittaminen muiden magneettikuvauslöydösten perusteella (pienet valkean aineen T2-signaalivoimistumat tai aivokudoksen atrofia) jää käytännössä usein epävarmaksi.