Ryhmäpsykoterapia lyö itsensä läpi!

Suomen Ryhmäpsykoterapia ry. on julkaissut laajan artikkelikokoelman kirjan muodossa. Kuten toimittajat huomauttavat, kyseessä ei ole yhtenäinen kirja, vaan oppimateriaalia ja syventävää tietoa antava teos. Yksi yhteinen sävel teoksesta kuitenkin löytyy ja se on selkeästi se, että tänä päivänä ryhmäpsykoterapian voi priorisoida ensisijaiseksi hoitomuodoksi kaikkien niiden psyykkisten häiriöiden hoidossa, joissa yksilöpsykoterapia on perinteisesti ollut ensisijainen. Artikkeleista voi päätellä, että ryhmä hoitomuotona menee jopa yksilöpsykoterapian edelle tehokkuudessaan. Tämä korostuu nykyisen rahanleikkausmentaliteetin valossa ja Kelan uusimpien toimenpiteiden jälkeen. Ryhmä on hyvin edullinen hoitomuoto.

Jouko Reinikka

Iso nelonen

Ake, Make, Pera ja mä käytiin samaa lukiota. Oltiin teräväpäisiä jätkiä ja pidettiin itsestään selvänä, että meistä tulis kaikista jotain dollarinpyörittäjiä.

Terhi Heinäsmäki

Ajankohtainen oppikirja vanhenemisesta

Olen useiden vuosien ajan toivonut suomenkielisen vanhenemista käsittelevän oppikirjan ilmestymistä. Nyt toive on toteutunut. Jyväskylän yliopiston opettajat ja tutkijat ovat toimittaneet gerontologian oppikirjan lääketieteen, hoitotieteen ja sosiaalityön opiskelijoiden sekä käytännön työssä toimivien työntekijöiden tarpeisiin.

Sirkka-Liisa Kivelä

Vanhusten lääkelistan suursiivous

Haluan kauniisti kiittää professori Sirkka-Liisa Kivelää, joka on kirjoittanut tämän pienen mutta tärkeän ja ajankohtaisen teoksen. Uskon, että tämä kirja auttaa lääkkeitä käyttäviä vanhuksia. Parhaimmillaan kirja vähentää kärsimyksiä, haitallisia oireita ja kustannuksia. Vanhusten onnistunut ja hyvä lääkehoito edellyttää lääkäreiltä, hoitotyön henkilökunnalta ja kaikilta muiltakin vanhusten hoitoon osallistuvilta hyviä tietoja ja vanhusta arvostavia asenteita.

Heljä Lotvonen

Uutta näkökulmaa ionisoivaan säteilyyn

Kirja kuuluu Säteilyturvakeskuksen julkaisemaan Säteily- ja ydinturvallisuus -kirjasarjaan ja se käsittelee ionisoivan säteilyn terveysvaikutuksia.

Seppo Soimakallio

Kiire - mutta mihin?

Kiire on subjektiivinen ilmiö, jolla on usein myös objektiiviset, mitattavissa olevat taustatekijät. On kiire, koska on yksinkertaisesti liian vähän aikaa suoriutua tietystä tehtävästä. Kiireellinen on sana, jota käytetään, kun haluamme ilmaista, että jokin asia on erityisen tärkeä, johon on nopeasti reagoitava tai joka vaatii välitöntä huomiota. Kirjeessä sana exprès tarkoittaa, että kirje pitää hoitaa määränpäähänsä nopeasti, ilman viivytyksiä, ja nopeinta reittiä.

Claes Andersson

Kohdun sisäinen kuolema

Ruotsin gynekologiyhdistys julkaisee sarjaa alan keskeisistä teemoista. Nyt arvosteltavana oleva kirja on sen perinatologisen työryhmän julkaisema kohdun sisäistä kuolemaa käsittelevä Intrauterin fosterdöd (IUFD).

Mika Nuutila

Kupukaulan katoaminen ja jodiprofylaksian merkitys

Vielä 1950-luvulla tuli kadullakin vastaan melko usein ihmisiä, joilla oli kaulalla suuri kupu, kyhmystruuma. Puolessa vuosisadassa kyhmystruuma on hävinnyt Suomesta niin, että se on nykyään hyvin harvinainen. Tämän katoamistarinan endokrinologian emeritusprofessori Bror-Axel Lamberg kertoo seikkaperäisesti ja mielenkiintoisesti teoksessaan Kupukaula on jo menneisyyttä. Struuman historiaa Suomessa.

Arno Forsius

Ahvenanmaan sairaanhoidon ja keskussairaalan historia

Ahvenanmaa oli kauan melko eristettynä meriyhteyksien takana. Suomea hallinneet Ruotsi ja Venäjä sekä muut Itämeren rannikon valtiot ovat olleet kiinnostuneita siitä lähinnä merisodankäynnin tukikohtana. Sen vuoksi Ahvenanmaasta tuli itsenäisen Suomen osana sotilaallisesti neutraali alue, jolle turvattiin itsehallinto ja ruotsin kielen säilyminen. Ahvenanmaan eristyneisyys päättyi oikeastaan vasta 1950-luvun lopulla, kun Maarianhaminan kautta Suomen ja Ruotsin välillä kulkeva laivaliikenne vilkastui ratkaisevasti.

Arno Forsius

Kaunistelematon kuvaus rintasyövästä

Riihimäkeläisen taiteilijan päiväkirjamerkintöihin perustuva kirja on kaunistelematon kuvaus rintasyöpään sairastumisesta ja syövän hoitoprosessista 1990-luvun jälkipuoliskolla. Kirja on nimenomaan potilaan näkemys hoidoista ja hoitohenkilökunnasta vakavan sairauden eri vaiheiden aikana. Erilaisten hoitojen aiheuttamat fyysiset haittavaikutukset pahoinvoinnista iho-oireisiin ja toisaalta mielialan vaihtelut masennuksesta toiveikkuuteen antavat realistisen kuvan rintasyöpäpotilaan kokemuksista. Tarkkasilmäiset havainnot lääkäreistä ja hoitohenkilökunnasta sekä heidän tavastaan lähestyä potilasta voisivat toimia potilaspalautteena monelle alan ammattilaiselle. Huumori - suorastaan hirtehishuumori - tunkee läpi monista kappaleista. Sairauden aikana syntyy ystävyyssuhteita, joihin ei tarvita yhteistä pitkää elämäntaivalta. Sairastumiskokemus yhdistää ennestään ventovieraitakin. Tarinan tämä jakso päättyy onnellisesti, kirjoittaja selviytyy taudistaan kolmen vuoden pituisen sairausjakson jälkeen. Kirjan epilogissa kuitenkin kerrotaan, että Ella-Maija Laitasalo kuoli vuonna 2003.

Maira Palosuo