Hämmentävä itsehoitoteos

Olin iloinen, kun minulle tarjottiin arvosteltavaksi Susanna Ehdinin kirjaa Itsensä parantava ihminen. Takakannessa kerrotaan kirjoittajan olevan lääketieteen tohtori ja immunologi. Samalla kiteytetään hyvät periaatteet: Aikamme lääketiede keskittyy torjumaan sairauksia, vaikka yhtä tärkeää olisi vahvistaa elimistömme terveyttäviä voimia... Avain hyvinvointiin on oireiden lääkitsemisen sijasta ruumiin, sielun ja ravinnon yhteyden vaaliminen. Itsensä parantava ihminen osoittaa valaisevin esimerkein, kuinka terveyden hallinta on jokaisen omissa käsissä... Näin kirja lupaa ja houkuttelee lukemaan.

Ulla-Kaija Lammi

Lääkäripäivien taidenäyttely

Lääkäripäivien taidenäyttely Helsingissä on viime vuosina perustunut yksinomaan Lääkäreiden kulttuuriseuran henkisessä suojeluksessa Sinisen Saimaan Taideinstituutissa pidettyjen lääkärien akvarellikurssien monipuoliseen ja runsaaseen antiin. Myös sellaiset kollegat, jotka harrastavat kuvataiteita eivätkä syystä tai toisesta ole päässeet mukaan kyseisille leireille, ovat kyselleet mahdollisuutta päästä mukaan näyttelyyn. Lääkärien kulttuuriseuran epävirallinen johtokunta päättikin tästä syystä laajentaa vuoden 2003 Lääkäripäivien taidenäyttelyn avoimeksi kaikille halukkaille lääkäreille. Samalla tämä näyttelytapahtuma ja sen järjestäminen toimisivat harjoitteluna vuoden 2004 näyttelyä varten. Tuolloin kulttuuriseura on varanut kolme viikkoa näyttelyaikaa Jorvin sairaalasta, jo sovittu ajankohta on 22.2- 13.3.2004.

Ulla-Kaija Lammi

Diagnoosien muuttuminen lääketieteessä

1600-luvulla Thomas Sydenham piti sairauksia itsenäisinä, todellisina olioina. Jokaisella sairaudella oli oma syynsä, luonnollinen kulkunsa ja parannuskeinonsa. Alkoi uuden ajan nosologia, tautien luokittelu. Mallina oli kasvitieteen luokittelu. Luokittelut perustuivat aluksi pelkkiin oireisiin, ja 1700-luvun lopun nosologisessa oppikirjassa oli yli 2 000 näin määritettyä sairautta.

Risto Koskinen

Painavaa tekstiä psykiatrikunnalle

Kuusikymmentä- ja seitsemänkymmentäluvulla toimineet psykiatrian professorit saivat aikaan suuren muutoksen psykiatriassa: tutkimus, opetus ja kliininen käytäntö siirtyivät luonnontieteellisestä paradigmasta humanistiseen suuntaan. Biologisten hoitomuotojen rinnalle ja pian sijaankin tuli psykoterapeuttinen kulttuuri. Muutoksen aloittivat psykoanalyytikot Veikko Tähkä heidän joukossaan yhtenä voimallisimmista. Vähitellen tilaa syntyi ryhmäpsykoterapialle, pari- ja perheterapialle. Yksilöterapian kentälle raivasi lopulta tiensä myös kognitiivinen lähestymistapa ja näin olikin psyykkisesti avun tarpeessa olevalle ihmiselle mahdollista tarjota hoitoa hänen/heidän tarpeittensa mukaisesti. Muutoksen initiaattoreita olivat juuri psykoanalyyttisen koulutuksen saaneet professorit. Kun muutos ei ole lineaarista vaan useimmiten heilurimaista, voidaan todeta, että uuden sukupolven professorien mielenkiinto suuntautuu jälleen kovien faktojen suuntaan usein hyvinkin reduktionistisella tavalla. On ilahduttavaa, että tällä aallonharjalla Veikko Tähkä muistuttaa ihmismielen rakentumisen ja tarvittavan hoitamisen inhimillisestä puolesta, joka tulee toteuttaa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja asiakaskeskeisesti.

Erkki Väisänen

Työn ja perheen yhteensovittaminen - tasa-arvokysymyskö?

Aihe on laaja ja sitä voi lähestyä joko taloudellisesta näkökulmasta, naisten ja miesten oikeuksien näkökulmasta tai arkirealistisesta näkökulmasta, kuten nyt teen. Jälkimmäistä näkökulmaa vahvistavat kesän alussa ilmestyneestä Lääkärilehdestä lukemani lääkärinaisten kommentit heidän arkikaveristaan - stressistä. Esille tulivat mm. pätkätöiden rasittavuus, päivystysten perheelliselle aiheuttamat ongelmat ja se, että naiset tekevät valintoja, joita miehet eivät tee.

Päivi Romanov

Pätevä yleiskuva lasten kivun hoidosta

Käsillä oleva kirja ilmestyi viime vuoden lopussa Gunnar Olssonin ja Leena Jyllinin toimittamana. Olssonin panos lasten kivunhoidon kehittämisessä on ollut merkittävä. Hän on ahkera tieteen tekijä, usein kuultu luennoitsija tieteellisissä symposiumeissa ja hän myös hoitaa kroonisesta kivusta kärsiviä lapsipotilaita. Olsson on kansainvälisesti hyvin arvostettu, tästä osoituksena hänen valintansa kansainvälisen kivuntutkimusyhdistyksen lasten kivunhoitojaoksen tulevaksi puheenjohtajaksi. Leena Jyllin on kivunhoitoon erikoistunut anestesian ja tehohoidon sairaanhoitaja. Olsson ja Jyllin, jotka molemmat työskentelevät Karoliinisessa sairaalassa, ovat järjestäneet yhdessä kaksi menestyksekästä ja korkeatasoista yhteispohjoismaista lasten kipusymposiumia Tukholmassa. Nyt tämän kaksikon yhteistyön tuloksena on ilmestynyt lasten kivun hoitoa käsittelevä kirja.

Hannu Kokki

Suomenkielinen silmätautiopin oppikirja

Professori Matti Saaren toimittaman Silmätautien oppikirjan ensimmäinen painos ilmestyi jo vuonna 1982. Kirjan vakiintunutta asemaa suomalaisena silmätautioppikirjana kuvaa se, että nyt siitä on toimitettu jo 5. uudistettu painos.

Olavi Pärssinen

Haikuilua ja tankaamista

Maailmassa on sanottu jo kaikki, mikä on sanomisen arvoista. Jokainen joutuu kuitenkin vuorollaan oivaltamaan vanhat asiat uusina. Runo voi olla tässä apuna.

Anne-Maria Kuopio

Terveyden opetusta yhteiselle kansalle

Tänä vuonna on kulunut 200 vuotta Elias Lönnrotin syntymästä. Hänen suurin, jopa monumentaaliseksi luokiteltava merkityksensä on Kalevalan tuottaminen. Sen ohella hänen toimintansa lääkärinä ja terveysvalistajana on tärkeä. Lönnrot valmistui maisteriksi Turussa. Turun palon aiheuttaman katkoksen jälkeen hän valmistui lääkäriksi Helsingin keisarillisesta Aleksanterin yliopistosta 1832.

Esko Länsimies

Lääkärikuoro MediCanto Mennyttä ja tulevaa

Taakse jääneenä vuotena MediCanto päätti nuortua ja uudistaa ilmeensä - ja onnistui! Kuoroon liittyi uusia laulajia, joiden kirkkaat äänet antoivat musisoinnille uutta soundia. Näyttääkseen oikealta kuorolta MediCanto hankki yhtenäiset esiintymisasut. Vuosi päätettiin joulumatinealla Malmin kirkossa, jonka kuoroystävällisessä akustiikassa MediCanto nostatti sävelkielellään jouluiloa yhdessä yleisön kanssa.

Marja-Liisa Klossner