Bentsodiatsepiinit ja kognitio - korrelaatio ja kausaalisuhde sekaisin

Lääkärilehden Lääkeinfo-palstalla julkaistussa artikkelissa (SLL 26-31/2011) esitettiin, että bentsodiatsepiinien pitkäaikaiskäyttö heikentää kognitiivista suorituskykyä ja saattaa aiheuttaa masennusta (1). Mutta onko todella kyse kausaalisuhteesta?

Timo Töysä

Lisätutkimuksia tarvitaan

@Leipa ei sis.:Kiitämme Timo Töysää kommentista Lääkeinfo-palstan kirjoitukseemme bentsodiatsepiinien vaikutuksesta kognitiiviseen suorituskykyyn ja mielialaoireisiin (SLL 26-31/2011). Tarkoitus olikin stimuloida keskustelua tästä tärkeästä, mutta loppujen lopuksi vielä vähän tutkitusta aiheesta. Töysä toteaa kommentissaan, että bentsodiatsepiinien käytön ja kognitiivisten ongelmien tai mielialaoireiden välisessä yhteydessä ei ole kyse kausaliteetista. Aiheesta julkaistun kirjallisuuden ja muun tämänhetkisen tiedon valossa bentsodiatsepiinien pitkäaikaisen käytön ja kognitiivisten tai mielialaoireiden välisessä yhteydessä on kyse assosiaatiosta, mikä ei sinällään todista syy-seuraussuhdetta, mutta antaa kyllä aiheen lisätutkimuksiin. Itse asiassa toimme tämän tärkeän näkökohdan kirjoituksessamme esille emmekä ole kausaliteettiasiasta eri mieltä kollega Töysän kanssa.

Tero Taiminen, Jarmo Hietala

Näyttöön perustuva hoito - isäntä vai renki?

Lääkärin tehtävä on tarjota potilaan tautiin parasta mahdollista hoitoa. Ennen muuta se tarkoittaa järjestelmällisesti kerätyn tutkimustiedon perusteella vaikuttavaksi osoitettua hoitoa, toteaa Marjukka Mäkelä. Tieteellinen, näyttöön perustuva hoito ja tutkimus eivät voi koskaan korvata kokemukseen perustuvaa kliinistä osaamista, muistuttaa puolestaan Juha Öhman.

Marjukka Mäkelä

Kliinistä osaamista ei voi korvata

On itsestään selvää, että tutkimus ja siihen perustuva näyttö ovat hoidon perusta. Kaikkea ei kuitenkaan voi tutkia ja tällöin on turvauduttava seuraavaksi parhaimpaan vaihtoehtoon eli asiantuntijuuteen.

Juha Öhman

Kliinistä osaamista ei voi korvata

On itsestään selvää, että tutkimus ja siihen perustuva näyttö ovat hoidon perusta. Kaikkea ei kuitenkaan voi tutkia ja tällöin on turvauduttava seuraavaksi parhaimpaan vaihtoehtoon eli asiantuntijuuteen.

Juha Öhman

Persoonallisuushäiriöstä paranee

Vielä 1980-luvun alkupuolella otaksuttiin, ettei aikuisen persoonallisuus juurikaan muutu ja että persoonallisuushäiriöiden ennuste on huono. Tämän jälkeen ilmestyneet seurantatutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet persoonallisuushäiriöiden ennusteen jopa paremmaksi kuin monien ahdistuneisuushäiriöiden.

Tero Taiminen

Laajentunutta aortan tyveä ei aina kannata korvata läppäleikkauksen yhteydessä

Nykysuosituksien mukaan yli 5 cm:n leveyteen laajentunut aortan tyvi tulisi aina korjata läppäleikkauksen yhteydessä, vaikka muita repeämiselle altistavia lisätekijöitä ei olisikaan. Koska suositus perustuu varsin vähäiseen näyttöön, italialaiset kardiologit selvittelivät asiaa 93 tällaisen potilaan aineistossa (keski-ikä 67 v) seuraamalla potilaita isoloidun aorttaläppäleikkauksen jälkeen keskimäärin 15 vuoden ajan. Seurantaan otettiin pelkästään potilaita, joilla oli todettu kolmipurjeisen aorttaläpän stenoosi ilman merkittävää läppävuotoa, sepelvaltimotautia tai merkkejä sidekudossairauksista. Aortan tyven tuli olla ennen leikkausta laajuudeltaan 50-59 mm.

Juhani Airaksinen

Tupakointi pahentaa naisten rakkovaivoja

Tupakointi pahentaa naisten pakkoinkontinenssioireita (urge) ja lisää virtsauskertoja. Asia ilmeni suomalaisessa kyselytutkimuksessa, joka käsitti yli 2 000 eri ikäistä naista. Tutkimuksessa otettiin huomioon laaja joukko sekoittavia tekijöitä.

Pertti Kirkinen

Vanhuksille sopimattomat lääkkeet voivat aiheuttaa vakavia haittoja

Vanhuksille sopimattomia lääkkeitä on yritetty määritellä useilla eri tavoilla. Amerikkalaiset Beersin kriteerit lienevät tunnetuimmat ja eniten tutkitut vanhusväestöissä. Ne ovat yksinkertainen lista lääkkeistä, joita vanhusten ei pitäisi käyttää. Niillä ei kuitenkaan ole ollut selvää ennusteellista vaikutusta. Viime vuosina on kehitetty muitakin kriteereitä, kuten irlantilaisten laatimat STOPP-START-kriteerit.

Kaisu Pitkälä

Masentaako ahdistuksen hillintä?

Masennus- ja ahdistusoireet esiintyvät usein samanaikaisesti. Psykiatriassa on pitkään väitelty siitä, ovatko masennus ja ahdistus saman sairauden eri ilmenemismuotoja vai itsenäisiä häiriöitä. Epidemiologisista, geneettisistä ja kliinisistä tutkimuksista löytyy kutakuinkin yhtä paljon tukea molemmille teorioille.

Tero Taiminen