Sydänkirurgiaan liittyvät riskitekijät aikuisilla

Kirurgiassa riskien tunteminen ja arvottaminen ovat keskeisiä asioita potilaan ennusteen ja resurssien suunnittelemisen kannalta. Sydänkirurgiassa riskitekijät muodostuvat potilaan aiemmista sairauksista, sydämen tilasta leikkaushetkellä ja toimenpiteen laajuudesta. Aikuisten sydänkirurgiassa riskipisteytykseen on vuosien saatossa luotu useita järjestelmiä. Näistä käytetyimmät tämänhetkiset järjestelmät ovat lähinnä Yhdysvalloissa käytössä oleva STS-pisteytys sekä eurooppalainen EuroSCORE.

Juha Nissinen

Haima-ohutsuoliliitos haiman pään poistoleikkausten jälkeen

Haiman pään poistoleikkaus on vaativimpia vatsakirurgisia toimenpiteitä. Leikkausta käytetään erityisesti haiman ja pohjukaissuolen alueen syövissä pyrittäessä parantavaan hoitoon. Haimasyövän ennuste on edelleen huono, mutta leikkaus antaa ainoan mahdollisuuden parantumiseen. Toinen tärkeä leikkauksen aihe on vaikea krooninen haimatulehdus.

Mickael Parviainen

Taittovirheleikkaus anisometropian ja lievän heikkonäköisyyden hoidossa

Nykykäsityksen mukaan ihmisen näköaivokuori on herkkä ärsykkeille vain noin 10 vuoden ikään asti. Tämän jälkeen aivokuori ei ole enää sopeutuvainen ja siksi kehittymättä jäänyttä näkökykyä ei saada aikuispotilaalle aikaiseksi, vaikka hermoradat olisivat kunnossa.

Elisa Vuori-Heikkilä

Viitehintajärjestelmän ensimmäisen vuoden säästöt ylittivät tavoitteet

- Lääkkeiden viitehintajärjestelmän ensimmäisen vuoden aikana viitehintaa kalliimmista valmisteista 62 % vaihdettiin halvempiin.

Taru Haula, Jaana E. Martikainen, Leena K. Saastamoinen

Uusia kolesterolilääkkeitä

Kolesterolin siirtäjäproteiinin (cholesteryl ester transfer protein, CETP) estäjien odotetaan ottavan osan statiinien roolista. HDL-kolesterolitaso on korkea henkilöillä, joilla CETP-aktiivisuus on heikko. Ryhmän ensimmäinen aine torsetrapibi (Pfizer) kohotti verenpainetta ja lisäsi sydän- ja verisuonitapahtumien määrää, eikä kliinisiä etuja voitu osoittaa. MSD:n kehittämän anasetrapibin odotetaan olevan turvallisempi, ja myös Rochen ja Lillyn tiedetään kehittelevän omia johdoksiaan. Niitä esitellään lähiviikkoina alan kansainvälisissä kokouksissa.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Anasetrapibi sepelvaltimotautipotilailla

New England Journal of Medicinen verkkosivuilla on julkaistu kolesterolin siirtäjäproteiinin estäjä anasetrapibista tutkimus, jossa 1 600 sepelvaltimotautia sairastavaa tai huomattavassa sairastumisvaarassa olevaa satunnaistettiin saamaan statiinihoidon lisäksi joko 100 mg anasetrapibia tai lumetta 18 kuukauden ajan. Anasetrapibihoidon jatkuttua 24 viikkoa LDL-kolesteroliarvo oli laskenut lähtötasosta 2,1 mmol/l tasolle 1,2 mmol/l ja lumehoidossa vastaavasti tasolle 2,0 mmol/l (p < 0,001). HDL-kolesteroliarvo oli suurentunut lähtötasolta 1,0 mmol/l tasolle 2,6 mmol/l, lumeryhmässä tasolle 1,2 mmol/l (p < 0,001). LDL-kolesteroliarvo laski siis 40 % ja HDL-kolesteroli nousi 138 %. Verenpaineessa, elektrolyyteissä, aldosteronitasoissa, maksafunktioissa, lihaskivuissa tai kardiovaskulaarisissa tapahtumissa ei havaittu eroja 76 viikon seurannassa. Anasetrapibin pitkäaikaiskäytön tehosta ja turvallisuudesta tarvitaan vielä laajempia tutkimuksia.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Isotretinoiini, akne ja itsetuhotaipumus

Ruotsissa on tutkittu isotretinoiinia vaikeaan akneen käyttäneiden potilaiden taipumusta itsetuhokäyttäytymiseen yhdistämällä resepti-, sairaaloiden poistoilmoitus- ja kuolemansyyrekisteritiedostot vuosilta 1980-2001. Iältään 15-49-vuotiaita 5 756 potilasta seurattiin ennen isotretinoiinihoitoa (17 197 potilasvuotta), hoidon aikana (2 905) ja hoidon jälkeen (87 120 potilasvuotta). Sairaalahoitoon itsemurhayrityksen vuoksi joutui 128 potilasta. Itsemurhayrityksen riski oli kasvanut jo ennen isotretinoiinihoitoa, lisääntynyt riski jatkui lääkehoidon aikana ja jäi suurentuneeksi vielä kuuden kuukauden ajaksi hoidon päätyttyä. Ennen lääkehoitoa itsemurhaa yrittäneillä ilmeni lääkehoidon aikana vähemmän itsemurhayrityksiä kuin niillä, jotka yrittivät itsemurhaa ensimmäisen kerran lääkehoidon aikana. Epäselväksi jäi, lisäsikö lääkehoitokin itsetuhoriskiä.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Lupukseen tulossa lääke

Biologinen lääke belimumabi (Benlysta, Human Genome Sciences) on saanut FDA:n asiantuntijaryhmän puollon äänin 13-2 lupus erythematosukseen. Tätä ennen hoidossa on käytetty klorokiinia, joka hyväksyttiin vuonna 1955, joskaan tuolloin ei vielä vaadittu lääkkeeltä tehon osoitusta. Belimumabi oli tehokkain eräissä lupuspotilaiden alaryhmissä, joihin kuuluu arviolta 1/11 potilaista. Kliinisissä lääketutkimuksissa 1 600 potilaan lihas- ja ihomuutoksissa näkyi paranemista, mutta munuaisten, keskushermoston tai verisuonten muutoksissa vähemmän. Afroamerikkalaisilla potilailla lääkkeen teho ei eronnut lumeen tehosta. Hoidon teho verrattuna lumeeseen oli parhaimmillaan vuoden jälkeen, mutta sitten teho näytti vähenevän. Infektiot, maligniteetit ja itsetuhokäyttäytyminen olivat haittavaikutuksista yleisimpiä, mutta näiden katsotaan kuuluvan lupuksen minkä tahansa hoidon haittoihin. Belimumabin myyntilupahakemus on käsiteltävänä myös Euroopan lääkelaitoksessa.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Dronedaronin turvallisuus puhuttaa

Vastikään käyttöön hyväksytyn rytmihäiriölääkkeen, dronedaronin (Multaq, Sanofi aventis), turvallisuus on noussut keskusteluun Yhdysvalloissa. Lääke näyttäisi vaikeuttavan mutta myös synnyttävän sydämen vajaatoimintaa. Se saattaa laukaista rytmihäiriöitä tai pahentaa niitä. Dronedaronilla on lukuisia yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Se voimistaa varfariinin vaikutuksia ja voi aiheuttaa häiriöitä munuaisten toiminnassa. Monet haitoista ovat jo tiedossa, ja vasta-aiheet ja varotoimenpiteet on mainittu tuoteyhteenvedossa. Dronedaronin on odotettu korvaavan haittavaikutuksiltaan hankalamman amiodaronin (Cordarone). Ainoassa vertailututkimuksessa lääkkeiden haittavaikutuksissa ei tosin löytynyt vakuuttavia eroja, mutta dronedaroni oli teholtaan amiodaronia heikompi.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä

Maailman kalleimpia lääkehoitoja

Mitkä ovat maailman kalleimmat lääkehoidot? Noin 300 000 euroa vuodessa maksaa paroksysmaalisen nokturnaalisen hemoglobinurian (PNH) hoito ekulitsumabilla, Hunterin oireyhtymän hoito idursulfaasilla, Maroteaux-Lamyn oireyhtymän (polydystrofinen kääpiökasvu) hoito galsulfaasilla ja hereditaarisen angioedeeman hoito ihmisen C1-esteraasin estäjällä. Noin 200 000-150 000 euron vuosikustannukset aiheuttaa Pompen taudin hoito alglukosidaasi-alfalla, kryopyriiniin liittyvän jaksoittaisen oireiston (kylmäurtikaria) hoito rilonaseptilla, Fabryn taudin hoito agalsidaasi-beetalla, Gaucherin taudin hoito imigluseraasilla ja Hurlerin oireyhtymän hoito laronidaasilla. Useimmat näistä taudeista ovat perinnöllisiä harvinaissairauksia ja niiden lääkehoitojen markkinat ovat pienet. Näin ollen hoitojen kehittelystä ja tutkimuksista aiheutuneet kustannukset nostavat potilaskohtaisia hoitojen hintoja.

Juhana E. Idänpään-Heikkilä