Diagnostiikan on oltava paitsi virheetöntä, myös osuvaa
Nykyinen lääketiede perustuu diagnostiikkaan aina, kun se vain on mahdollista. Diagnostiikan mahdollisuudet lisääntyivät 1800-luvun puolivälissä, kun bakteeriopin ja patologisen anatomian kehittyminen toi lääketieteen laboratorioihin. Samalla lääkärien mielenkiinto suuntautui tautien ennusteesta ja hoivasta entistä enemmän spesifiseen diagnostiikkaan ja hoitoon (1). Diagnostiset taidot - tiedon keruu, analyyttinen päättely ja päätöksenteko sekä potilaan omakohtainen tutkiminen - ovat olennainen osa lääkärin ammattitaitoa (2).