Yksityisalue - asiattomilta pääsy kielletty
Kesällä tunsin ensimmäistä kertaa olevani aikuinen. Se tapahtui huomatessani olevani isäni kanssa täsmälleen samaa mieltä puheenaiheesta. No nyt meni vähän väärin (olin isäni kanssa samaa mieltä jo kuusi vuotta sitten lukiessani armeijassa Mika Waltarin teoksia, joista siis molemmat pidämme). Kuitenkin, olimme samaa mieltä siitä, että on harhaista ja elämälle vierasta, että nykyajan nuorten (kiellän kuuluvani enää tuohon ryhmään tässä tarkoittamassani merkityksessä, muuten toki) keskeisin tavoite elämässä on tulla kuuluisaksi julkkikseksi. Sellaisessa ei ole mitään järkeä, niin kuin ei tietysti nuorten ailahtelevaisessa elämässä usein ylipäätäänkään ole. Kuuluisuus on - vaikka se ei olekaan absoluuttisen hyvä asia - palkinto tavanomaisesta poikkeavasta suoriutumisesta. W. A. Mozart, Jeesus Nasaretilainen ja Adolf Hitler ovat kaikki kiistattoman kuuluisia henkilöitä, mutta siihen heidän yhtäläisyytensä taitavat loppuakin. Kuuluisaksi voi tulla monella tavalla. On kuitenkin helpompaa tappaa ihmisiä kuin säveltää maagisen taidokasta musiikkia tai kävellä vettä pitkin. Tästä löytyy hyviä esimerkkejä viime aikojen iltapäivälehdistä, joita en myönnä koskaan selailevani.
