Mikään ei riitä elämän kilvoittelussa
Elämä on kilvoittelua. Tästä ollaan laajalti yhtä mieltä. Kamppailu alkaa lastentarhassa ja jatkuu koulussa. Se on rahan, menestyksen, vallan ja onnen perässä juoksemista, usein samanaikaisesti. Työelämässä kyynärpäät ovat ahkerassa käytössä, eikä yliopistokaan ole mikään pastoraali vaan kilpailu ja kateus läsnä sielläkin. Mutta mistä muusta kuin kuolemasta tunnistaa kilpailun päättyneen? Ennen kaikkea, mistä huomaa nousseensa palkintopallille?