Lämpösokkiproteiini Hsp90 progesteronireseptorin toiminnan säätelyssä

Steroidihormoni vaikuttaa solunsisäisen steroidireseptorin välityksellä, sillä reseptori sitoo hormonia. Steroidireseptoriperheeseen kuuluvat estrogeeni-, progesteroni-, glukokortikoidi-, androgeeni- ja mineralokortikoidireseptorit. Nämä reseptorit ovat tumareseptoreita ja niillä on samanlainen rakenne. Ne säätelevät erilaistumista sekä solujen ja elinten toimintaa. Reseptorin kulkeutuminen tumaan tapahtuu joko passiivisesti tai aktiivisesti tumahuokosten keskuskanavan läpi. Aktiivinen kuljetus vaatii, että proteiinissa on tumaan vievä signaali ja ATP. Steroidireseptoreilla on tumaan vievä signaali ja ne liikkuvat jatkuvasti sisään ja ulos tumasta. Immunohistokemialliset tutkimukset ovat osoittaneet, että steroidireseptorit sijaitsevat solun tumassa. Kun hormonia ei ole paikalla, steroidireseptori muodostaa eri kaitsijaproteiinien eli saperonien kanssa kompleksin, joka pitää reseptorin inaktiivisena, mutta valmiina sitomaan hormonia. Saperoni säätelee proteiinin laskostumista ja muiden saperonien toimintaa ja stabiilisuutta.

Satu Passinen

Kilpirauhassyövän uusiutumisriskiä vaikea arvioida

Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin 300 kilpirauhassyöpää ja määrä on nousussa. Sairastuneista 80-95 % paranee leikkaushoidolla, mutta pienellä osalla potilaista on merkittävä taudin uusiutumisen ja kuoleman riski. Tauti voi uusiutua jopa yli 20 vuoden kuluttua, ja siksi elinikäinen seuranta on tarpeen. Hoidon ja seurannan järjestämisen kannalta olisi hyödyllistä, jos sairastuneiden joukosta voitaisiin tunnistaa ne, joilla taudin uusiutumisen riski on suuri. Väitöstyössä tutkittiin, voitaisiinko potilaan riskiä ja ennustetta arvioida nykyistä paremmin jonkin kasvainmerkkiaineen perusteella. Tutkimuksessa oli mukana 683 potilasta, jotka on leikattu HYKS:ssa vuosina 1957-96 papillaarisen kilpirauhassyövän takia.

Päivi Siironen

Uutta tietoa osteosyyttien toiminnasta luun uusiutumisen ohjaajina

Osteosyytit ovat mineralisoituneen luunväliaineen sisällä olevia soluja, jotka muodostavat kolmiulotteisen soluverkoston keskenään ja ovat lisäksi yhteydessä luun muihin soluihin. Pelkästään sijaintinsa perusteella osteosyyteillä on todennäköisesti keskeinen osuus luun fysiologian säätelyssä.

Guoliang Gu

Lonkkamurtumien hoito Suomessa, Britanniassa ja Ruotsissa

Vanhusten reisiluun yläosan murtumien hoito on ollut kiistanalaista vuosikymmeniä. Tutkimuksessa verrattiin kahden käytetyimmän hoitomenetelmän, luunsisäisen kiinnityksen ja puolitekonivelen etuja eri ikäryhmissä potilailla, joita oli hoidettu Suomessa ja Ruotsissa. Tieto hoitomenetelmien sopivuudesta eri ikäryhmille on aiemmin ollut vähäistä. Luunsisäinen kiinnitys johti pienempään kuolleisuuteen 55-75-vuotiailla suuremman uusintaleikkausriskin hinnalla. 76-80-vuotiailla luunsisäinen kiinnitys tuotti paremman toiminnallisen lopputuloksen, mutta vanhemmissa ikäryhmissä puolitekonivel tuotti yhtä hyvät tulokset.

Tero Heikkinen

Aivojen suojaus hypotermisessa verenkierron pysäytyksessä

Aorttakirurgian ja lasten sydänkirurgian yhteydessä aivojen verenkierto joudutaan silloin tällöin pysäyttämään, jotta kirurgiset toimenpiteet olisivat mahdollisia. Tänä aikana aivot ovat suuressa vaarassa vaurioitua hapenpuutteen takia. Hypotermia vähentää aivojen metaboliaa. Tätä hyödyntävää aivojen suojausmenetelmää kutsutaan hypotermiseksi verenkierron pysäytykseksi (HCA). HCA on yleisesti käytössä, mutta senkin käyttöön liittyy huomattava aivovaurion riski. Myös aivoinfarktiriski on suuri näissä operaatioissa emboliavaaran takia. Parantaaksemme potilaiden selviytymistä tarvitsemme lisämenetelmiä aivojen suojaukseen näissä operaatioissa.

Timo Kaakinen

Luuydinsiirron aiheuttamaa osteoporoosia voidaan ehkäistä

Kiinteiden elinten siirtoon liittyy suurentunut osteoporoosin ja murtumien riski. Väitöstyössä tutkitiin, miten ja millä mekanismilla kantasolusiirto (luuydinsiirto) vaikuttaa luun määrään ja luun aineenvaihduntaan.

Kristiina Kananen

In memoriam Aili Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen 2.7.1912-1.10.2005

Yleislääketieteen erikoislääkäri Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen kuoli 1.10.2005 Porvoossa 93 vuoden iän saavuttaneena. Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen syntyi Helsingissä Suuriruhtinaskunnan aikana. Hän näki Suomen itsenäistymisen ja koki sodat. Hän tuli ylioppilaaksi Tyttönormaalilyseosta vuonna 1932, jonka jälkeen hän aloitti opiskelun lääkäriksi. Vanhempi veli oli hänen esikuvansa ja esimerkkinsä ja ammatinvalinta ei näin tuottanut hänelle vaikeutta. Jatkosodan syttyessä kesäkuussa 1941 lääketieteellisten kurssien naisopiskelijat määrättiin kunnanlääkäreiksi, kun miehet komennettiin sotatehtäviin rintamalle. Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen oli tuolloin viimeisellä klinikkakurssilla, vailla lopputenttejä ja työkokemusta. Kunnanlääkärin työ oli moninaista ja vaativaa, kaikesta oli selvittävä omin avuin. Sairaskäyntimatkat saattoivat olla pitkiä ja kotikäyntejä tehtiin jalkaisin, polkupyörällä, moottoriveneellä, hevosella ja autollakin. Kyyditsijöitä oli monenlaisia. Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen kertoi usein pelottavasta, mutta hyvin sujuneesta venäläisen sotavangin rekikyydistä metsässä pakkasyönä. Sairastalon isäntä oli varmuuden vuoksi laittanut vällyjen alle turvaksi kiväärin. Sitä ei matkalla tarvittu ja perille päästiin. Kenttäsairaalan sisätautiosastolla hän palveli 1944 Äänislinnassa. Hänen vastuullaan oli 60-paikkainen sisätautiosasto, joka saattoi olla täynnä hepatiittipotilaita. Sodan aikana hän suoritti kaksi lopputenttiä ja valmistui 1945. Seitsemän kuukauden ajan vuonna 1948 Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen oli WHO:n tehtävissä Etelä-Saksassa rokottamassa koululaisia tuberkuloosia vastaan. Työ tehtiin amerikkalaisessa univormussa, jota saksalaiset eivät tuolloin kovin suopeasti katsoneet. Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen toimi vt. kunnanlääkärinä vuosina 1946-58 sekä vakituisena Myrskylän-Artjärven kuntaliittymässä 1958-75. Yleislääketieteen erikoislääkärinoikeudet sekä hallinnollisen pätevyyden hän sai 1975. Ennen vuoden 1972 kansanterveyslakia kunnanlääkärin tehtäviin kuului päivittäinen vastaanotto ilman ajanvarausta. Työpäivät venyivät yömyöhään. Lauantai oli usein viikon työteliäin päivä, jolloin tehtiin neuvolat, koulutarkastukset, rokotukset ja vanhainkodit. Lääkärinlaukku oli hyvä olla mukana sunnuntaisilla kirkonmenoillakin, joskus joutui lähtemään kesken saarnankin. Kunnanlääkäri oli aina käytettävissä. Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen piti potilaistaan, halusi auttaa ja potilaille riitti aina aikaa. Hän painotti usein hyvän fyysisen kunnon ja henkisen tasapainon merkitystä työssä jaksamiseksi. Pitää olla innostunut ja rohkea, työ täytyy tehdä mielekkääksi, hän mielellään muistutti. Itse hän hoiti kuntoaan hiihtäen ja uiden. Kun Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen avioitui 1950-luvulla, työn oheen tuli opettelu maatilan emännäksi. Kyntötyöt ja traktori tulivat tutuiksi. Perheen kolme lasta syntyivät peräjälkeen. Kotikäynniltä hän kertoi lähteneensä synnyttämään ja kotiin palattuaan jatkaneensa työtään kuten ennen. Perhe-elämä oli vauhdikasta ja värikästä kunnanlääkärin virka-asunnon ja Porvoon maalaiskunnassa sijainneen maatilan välillä. Maatalon emännyys innoitti kiinnostuksen talonpoikaisantiikkiin, jota hän myös keräsi mielenkiintoisen kokoelman. Eläkkeelle jäätyään Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen piti yksityisvastaanottoa Porvoossa aina vuoteen 1991, samoin kuten vanhoina kunnanlääkärin aikoina eli ilman ajanvarausta. Hän koki, että kansanterveyslaki etäännytti potilaat ja kiire lisääntyi. Tämän päivän lääkärikunta on naisistunut. Anna-Liisa Wallenius-Pietiläisen aikaan naislääkäriys oli monesti ihmeellistä ja kunnanlääkäriä tultiin katsomaan kauempaakin. Anna-Liisa Wallenius-Pietiläinen osallistui Suomen Naislääkäriyhdistyksen toimintaan aktiivisesti ja oli yhdistyksen johtokunnan jäsen 1959-65 sekä osallistui Kansainvälisen Naislääkäriyhdistyksen kokouksiin. Hän kutsui naislääkäreitä kotiinsa ja muistan eräänkin syyskokouksen maatilan maitotarjoiluineen. Sodat kokeneet kollegat vähenevät. Sotaveteraanien jäähyväistervehdyksessä kostui usea silmänurkka. Marja Wallenius Hämeenlinna

In memoriam Ulla Maija Vuonnala 1.1.1957-16.12.2005

Ulla syntyi 1.1.1957 Sallassa. Vanhempien ja sisarustensa mukana hän muutti Sallan kunnan Kursun kylästä Nastolaan 1962. Kansakoulun hän kävi Nastolassa ja keskikoulun Lahdessa. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Kannaksen yhteislyseosta 1976 laudatur-arvosanoin. Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen hän oli töissä toimien mm. opettajana ja hoitoapulaisena. Hän opiskeli vuoden kemiaa ja aloitti tämän jälkeen lääketieteelliset opinnot Helsingin yliopistossa. Hän valmistui lääketieteen lisensiaatiksi erinomaisin arvosanoin vuonna 1984. Ulla toimi pääkaupunkiseudulla terveyskeskuslääkärinä sekä Kätilöopiston sairaalassa lastenlääkärin sijaisena. Jorvin sairaalassa hän toimi lastentautien apulaislääkärinä eri jaksoissa syksyyn 1989. Lääkärinä hän myös kävi luennoimassa Espoon seudun ammattikoulutusyhtymässä lastenhoitajaopiskelijoille. Luennoillaan hän pyrki korostamaan niitä tietoja ja taitoja, joita hoitajat tarvitsevat käytännön työssä toimiessaan työryhmän jäsenenä. Ullan tarkoitus oli erikoistua lastentauteihin, mutta yliopistosairaalaan hakeutuminen jäi hänen valitessa perhe-elämän. Lapista, entisestä kotiseudusta, tuli Ullan uusi koti. Hän tapasi tulevan puolisonsa, Kemijärveltä kotoisin olevan asianajaja Antero Suitialan Pyhätunturilla. Tämän jälkeen Suomen ja Norjan tunturit sekä Kemijärven hiekkarannat tulivat tutuiksi. Esikoinen syntyi syksyllä 1989 ja Ulla muutti Ellan kanssa Kemijärvelle. Pian syntyivät myös Suvi, Silja ja Roosa lyhyin väliajoin. Lasten hoito ja kasvatus kotona 15 vuoden ajan oli kokopäiväistä työtä. Lasten vartuttua Ulla hakeutui Kemijärvellä sairaala Lapponiaan syksyllä 2004 tehtäväkenttänään varsinkin neuvolalääkärinä työskentely. Hän nosti esille varhaisnuorten parissa työskennellessään havaitsemansa arkaluontoiset ja kipeätkin asiat. Työnsä hän suoritti erityisen tarkasti ja tunnollisesti. Siitä hän sai kiitosta. Hän jaksoi kuunnella potilaitaan, vaikka nykyisin terveyskeskustyö on muuttunut pakkotahtiseksi määrärahojen ja henkilökunnan niukkuuden vuoksi. Hän ei väistellyt työtä vaan tarttui edessä olevaan tehtävään päättäväisesti suorittaen sen huolella loppuun asti. Ullan harrastukset olivat monipuoliset. Hän luki paljon. Lääketieteen opintojen alkuvaiheessa hän toimi kurssinsa emäntänä. Opiskeluvuosien aikana Ulla vältti huomion keskipisteenä olemista, mutta osallistui aktiivisesti yhteiseen tekemiseen talkoohengessä. Elokuvat ja teatteri kiinnostivat Ullaa jo opiskeluaikana. Kemijärvellä elokuvakerho Kinoksen puheenjohtajana hän toimi usean vuoden ajan. Sodankylän elokuvajuhlat kuuluivat alkukesän vakiotapahtumiin. Ulla toimi Kemijärven Kaiussa puheenjohtajana ja jäsenenä kannustaen uimareita aloittelijoista kilpauimareihin. Kilpailumatkoilla hän oli suosittu vetäjä. Kaiken kiireen keskellä viime syksynä hän suoritti myös uintivalmentajan perustutkinnon. Pihatöissä ja puutarhanhoidossa hän viihtyi. Puutöitä ja nikkarointia Ulla harrasti myös, jiirisirkkeli ja yläjyrsin eivät olleet vieraita hänelle. Hänen käsistään syntyi niin puutarhakalusteita kuin kodin huonekaluja. Käsityöt olivat myös hänen harrastuksensa, neljän tytön arki- ja juhla-asut, kesä- ja talvivaatteet valmistuivat joka vuosi. Tämän taidon Ulla siirsi myös tyttärilleen. Hän nautti luovasta työstä myös kangaspuiden ääressä, koti sekä tunturimökki saivat mattonsa. Lasten luku-, piirustus- ja musiikki-innostusta hän tuki voimakkaasti hankkimalla välineitä ja luomalla kotiinsa puitteet näille harrastuksille. Taidenäyttelyt ja -museot tulivat myös lapsille tutuiksi. Hän halusi näyttää maailmaa lapsilleen, useat lomat vietettiin Välimeren alueella, koti-Suomea sekä Norjaa ja Ruotsia unohtamatta. Viimeinen matka tehtiin syksyllä 2005 Pariisiin. "Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus" oli Eppu Normaalia mukaillen Ullan lempilauseita. Ulla sairastui rintasyöpään kaksi vuotta sitten. Tämä sairaus sekä paluu pitkän poissaolon jälkeen työelämään todennäköisesti heikensivät hänen voimiaan. Ulla kuoli äkillisesti 16.12.2005. Ullaa jäivät kaipaamaan neljä tytärtä ja puoliso. Haluan lopuksi lainata otteita Leena Impiön kirjoituksesta: "Olen syvässä unessa, äiti on väsynyt. Antakaa äidin nukkua, ei meteli häiritse, ei nauru, ei itku, mutta älkää ruikuttako, että menin kokonaan pois. Muistattehan rakkaamme, meidän Vapahtajamme sanat: 'En minä jätä teitä orvoiksi, minä olen teidän kanssanne joka päivä'. Omani, valvokaa ja rakastakaa toisianne. Minun rakkauteni hymyilee teille kotimme joka nurkasta." Anne Behm kirjoittaja on Ullan ystävä ja kurssitoveri

Pienhiukkaset syinä osaan ennenaikaisista kuolemista

Pahimmiksi pienhiukkasten päästölähteiksi ovat osoittautuneet liikenne ja puiden pienpoltto. Tämä käy ilmi Suomen ympäristökeskuksen, Kansanterveyslaitoksen ja Ilmatieteen laitoksen yhteistyöprojektin alustavista tuloksista. Projekti on osa Tekesin FINE-teknologiaohjelmaa. Yhteisprojekti on tuottanut mallinnustyökalun, jolla voidaan arvioida, kuinka hiukkaspäästöjä ja -pitoisuuksia voidaan vähentää kustannustehokkaimmin tulevaisuudessa.

Britannia kielsi tupakoinnin sairaalan ja poliisin uniformussa

Lontoo osoitti esimerkkiä kieltämällä tupakoinnin jo tämän vuoden alussa terveydenhuollon toimipisteissä. Työnantaja kannustaa tupakoinnin lopettamiseen muun muassa tarjoamalla nikotiinista vieroitusterapiaa. Siirtymäaika vaihtelee piirikunnittain.