Takrolimuusia plasmasolubalaniittiin

Plasmasolubalaniitti eli Zoonin balaniitti on aikuisten miesten krooninen terskan tulehdus, jonka etiologia on avoin. Kliinisesti erotusdiagnoosissa tulee ottaa huomioon tavalliset ihotaudit kuten psoriaasi, punajäkälä, kontaktiekseemat ja levyepiteelikarsinooma esiasteineen. Plasmasolubalaniitin histologialle on tyypillistä epäspesifinen B-solujen proliferaatio. Sitä on yritetty hoitaa laajalla kokoelmalla paikallishoitovalmisteita, paikallissteroideista ja antibioottivoiteista imikimodiin. Julkaistuun hoitoarsenaaliin voi nyt lisätä myös takrolimuusin.

Sirkku Peltonen

Elintarvikkeiden terveysmarkkinointi tarvitsee selkeämmät pelisäännöt

Luontaistuotteita koskeva lainsäädäntö on kunnossa, mutta valvonta ongelmallista, todetaan Suomen Lääkärilehdessä 51-52/2005 (s. 5228). Jälkimmäiseen kommenttiin on helppo yhtyä, mutta ongelmat luontaistuotteiden ja muiden elintarvikkeiden markkinoinnin valvonnassa johtuvat osin myös lainsäädännön niukkuudesta. Elintarvikkeiden terveysmarkkinoinnista ei ole omaa lainsäädäntöä, myöskään ennakkovalvontaa ei ole.

Sirpa Sarlio-Lähteenkorva

Flunssarokotusta ei ole!

Sana flunssa ei ole asiallisessa nykykäytössä mikään kansanomainen lyhennys sanasta influenssa, vaikka sanalla on sama alkuperä. Influenssan aiheuttaa vaarallinen influenssavirus, flunssan taas aiheuttaa laaja joukko vähemmän vaarallisia viruksia, noin 200 lajia, joilla niilläkin on kullakin oma nimensä. Oireiden perusteella ei voi päätellä minkä niminen virus milloinkin on kysymyksessä.

Hellevi Penttinen

Dehkon 2D-hanke käynnissä - syntyykö eväitä diabeteksen ehkäisyyn?

Suomalainen diabeteksen ehkäisytutkimus osoitti ensimmäisenä, että tyypin 2 diabetes voidaan ehkäistä tai sen puhkeamista voidaan siirtää elämäntapamuutoksin (1). Liikunta- ja ravintotottumuksiin tarvittavat pienet muutokset eivät ole ylivoimaisia. Intervention tulos näyttää säilyvän pitkäaikaisseurannassa (2). Tuorein ehkäisyn tuloksellisuudesta kertova tieto on tulossa Intiasta (3): sielläkin elämäntapojen muutokset tehoavat.

Timo Saaristo

Kun veitsi ei enää paranna

Puolet suolistosyöpään sairastuneista potilaista tarvitsee sairautensa jossain vaiheessa palliatiivista hoitoa, osa jo diagnoosivaiheessa. Suolistosyöpiä eli paksu- ja peräsuolisyöpiä todetaan vuosittain Suomessa lähes 2 500 potilaalla ja sairauteen menehtyy yli 1 100 henkilöä vuodessa (1). Asianmukaisesta primaarihoidosta huolimatta lähes puolet suolistosyövistä uusiutuu ja potilaat kuolevat levinneeseen suolistosyöpään. Sairauden ennusteeseen vaikuttaa merkittävimmin sen levinneisyys diagnoosihetkellä, ja tärkein parantava hoito on kasvaimen sisältävän suolenosan ja suoliliepeen kirurginen poisto sitä suonittavan verisuonirungon tyveen asti, kuten tämän lehden artikkeleissa kerrotaan (s. 173-81). Myös maksa- ja keuhkometastaasien kirurginen hoito on suolistosyöpien kohdalla joskus mahdollista (s. 189-93).

Marja Hyöty

Lihavuuden, diabeteksen ja muiden glukoosiaineenvaihdunnan häiriöiden esiintyvyys suomalaisessa aikuisväestössä Dehkon 2D-hanke (D2D)

Väestön ylipainoisuus ja glukoosiaineenvaihdunnan häiriöt ovat yleistymässä nopeasti kaikkialla maailmassa. Tässä artikkelissa tarkastellaan tyypin 2 diabeteksen kansallisen ehkäisyohjelman toimenpanohankkeen, Dehkon 2D-hankkeen, lähtötilannetta lihavuuden ja diabeteksen osalta.

Markku Peltonen, Eeva Korpi-Hyövälti, Heikki Oksa, Hannu Puolijoki, Juha Saltevo, Mauno Vanhala, Timo Saaristo, Liisa Saarikoski, Jouko Sundvall, Jaakko Tuomilehto

Paksusuolisyövän kirurginen hoito

Tärkein tieto Tärkein paksusuolisyövän ennusteeseen vaikuttava tekijä on taudin levinneisyys leikkaushetkellä. Kirurgin leikkaustekniikka ja patologin suoliliepeestä tutkimien imusolmukkeiden lukumäärä ovat myös tärkeitä ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä. Paksusuolisyövän leikkausmenetelmät ovat vakiintuneet käsittäen kasvaimen alueella sijaitsevan suolenosan ja sitä vastaavan suoliliepeen ja verisuonirungon radikaalin poiston. Laparoskooppinen suoliresektio on hyväksytty paksusuolisyövän hoitomenetelmäksi. Pitkälle edenneen paksusuolisyövän hoidossa endoskooppinen stentti vaikuttaa lupaavalta vaihtoehdolta palliatiiviselle leikkaukselle uhkaavassa suolitukostilanteessa.

Heikki Huhtinen, Arto Rantala

Peräsuolisyövän hoito

Tärkein tieto Peräsuolen syöpä on yleisimpiä syöpämuotoja, ja sen hoitona on useimmiten leikkaus. Kasvaimen levinneisyysastetta arvioidaan koko vartalon tietokonetomografialla etäpesäkkeiden ja peräsuolen magneettitutkimuksella paikallisen levinneisyyden osalta. Peräaukon säästäminen (anteriorinen resektio tai lokaalipoisto) on mahdollista yli 75 %:lla peräsuolen syöpään sairastuneista. Paikallinen uusiutuminen voi jäädä jopa alle 5 %:iin käytettäessä Healdin totaalista mesorektumin poistotekniikkaa. Peräsuolen syövän leikkaushoito on vaativaa, ja hoitotulokset paranevat, jos leikkaushoito keskitetään riittävän suuriin yksikköihin. Ennen leikkausta annettava sädehoito (5 x 5 Gy) vähentää paikallisen uusiutumisen todennäköisyyttä puoleen. Tätä hoitokäytäntöä sovelletaan nykyisin useimmissa Euroopan maissa ainakin Dukesin B- ja C-luokan (TNM-luokituksen levinneisyysaste II ja III) kasvaimissa, jotka sijaitsevat peräsuolen ala- tai keskikolmanneksessa.

Heikki J. Järvinen, Mauri Kouri

Paksu- ja peräsuolisyövän liitännäishoito

Liitännäishoito solunsalpaajilla annetaan kasvaimen poiston jälkeen syövän uusiutumisvaaran ja kuolleisuuden vähentämiseksi. Pelkän leikkauksen jälkeen kolorektaalisyöpä on uusiutunut vajaalla puolella potilaista.

Pia Österlund, Raija Ristamäki, Seppo Pyrhönen

Levinneen paksu- ja peräsuolisyövän hoito

Levinneessä kolorektaalisyövässä tulee aina arvioida etäpesäkkeiden leikkausmahdollisuus. Etäpesäkkeiden radikaalilla leikkauksella osa potilaista kyetään vielä parantamaan.

Raija Ristamäki, Pia Österlund, Seppo Pyrhönen