Aivosähkökäyrän seurantaan perustuva laite anestesian riittävyyden arvioinnissa

Leikkauspotilaan verenkierron, hengityksen, hapetuksen ja lihasrelaksaation seurantaan anestesian aikana on nykyisin käytössä monipuolisia mittareita. Mutta vaikka anestesian monitoroinnin kehitys on ollut nopea, anestesian syvyyden arviointi on vaikeaa. Se on perustunut pääasiassa autonomisen hermoston välittämien heijasteiden, kuten potilaan verenpaineen ja sykkeen tarkkailuun, ja nämä mittarit tiedetään epätarkoiksi. Koska lihasrelaksantteja käytettäessä potilaan tajuttomuudesta ei voida olla varmoja, useimmat potilaat nukutetaan tarpeettoman syvään anestesiaan. Tämä taas hidastaa toipumista ja lisää lääkekustannuksia. Silti myös tahatonta hereilläoloa esiintyy edelleen satunnaisesti. Uusi EEG-analyysiin perustuva anestesian syvyyden mittauslaite auttaa anestesian yksilöllisessä räätälöinnissä kullekin potilaalle. Anestesian syvyyden optimointi parantaa anestesiatyön laatua ja saattaa vähentää kustannuksia ja nopeuttaa toipumista anestesiasta. Nopea toipuminen on tärkeää erityisesti päiväkirurgiassa, jonka osuus leikkaustoiminnassa kasvaa koko ajan.

Arvi Yli-Hankala, Anne Vakkuri, Kari Korttila

Metabolinen oireyhtymä ja sen merkitys

Metabolisella oireyhtymällä tarkoitetaan glukoosi- ja rasva-aineenvaihdunnan poikkeavuuksien ja kohonneen verenpaineen muodostamaa vaaratekijäkokonaisuutta, johon tavallisesti liittyy myös keskivartalolihavuus. Sekä oireyhtymän yksittäisten poikkeavuuksien että niiden kasautumisen taustalla on insuliiniresistenssi. Nykykäsityksen mukaan metabolinen oireyhtymä on osittain periytyvä, toisaalta ympäristötekijöiden muovaama sydän- ja verisuonisairauksien ja aikuistyypin diabeteksen vaaratekijä. Se on diagnosoitavissa usein jo varhaisvaiheessaan, jolloin ehkäisevät toimenpiteet ovat mahdollisia.

Mauno Vanhala

Oikaisu

Suomen Lääkärilehden numerossa 26/98 olleessa kirjoituksessa: Pertti Tuominen, Anna-Liisa Tuominen, Toivo Rintamäki ja Ulla-Kaija Lammi: Sepelvaltimotautipotilaiden ruokavaliointerventio ja lipidilääkitys Kangasalan seudun terveyskeskuksessa oli sivulla 2788 tutkimuksen kohdeväestön ikää ilmaiseva arvo < 75-vuotias, kun sen pitäisi olla muodossa

Kiusaaminen ja lasten psyykkinen hyvinvointi - haasteita kouluterveydenhuollossa

Ainakin viidennes lapsista joutuu kiusatuksi tai kiusaa toisia lapsia peruskoulun ala-asteella. Pojilla ongelmat ovat huomattavasti tavallisempia kuin tytöillä. Suuri osa näistä lapsista on selvästi psyykkisesti oireilevia tai häiriintyneitä. Sekä kiusaajat että kiusatut lapset tunnistavat myös itse omia ihmissuhdeongelmiaan eivätkä koe sosiaalisia suhteitaan tyydyttävinä. Kiusaamisongelmat lisäävät lapsen todennäköisyyttä ohjautua lastenpsykiatriseen hoitoon, mutta suurta osaa psyykkisistä oireista ja ongelmista eivät vanhemmat ja opettajat pidä sen laatuisina, että niihin katsottaisiin tarpeelliseksi puuttua. Kouluterveydenhuollolla voisi olla merkittävä asian hoitamista edistävä rooli etenkin kun koulukiusaamisen on selvästi osoitettu olevan yhteydessä mielenterveyteen.

Kirsti Kumpulainen, Eila Räsänen

Koulupelon monet kasvot

Koska koulu liittyy lasten ja nuorten elämään lähes päivittäin, saattaa koulupelko vaikeuttaa yksilön elämää erittäin voimakkaasti ja pidemmällä tähtäimellä estää hänen integroitumistaan yhteiskuntaan. Pitkään jatkuessaan koulupelosta saattaa tulla yksi lapsuusiän vaikeimmista psyykkisistä sairauksista. Koulunkäynnistä kieltäytyjien vanhemmat ovatkin pitäneet koulupelkoa huomattavasti vaikeampana lapsen kannalta kuin lapsuuden masentuneisuutta, eroahdistusta tai nuorten käyttäytymishäiriötä. Tutkimukset koulunkäynnistä kieltäytyjistä ovat olleet heterogeenisiä ja häiriön luokittelu ja hoito on ollut vaihtelevaa. Viime vuosikymmenellä alettiin kiinnittää huomiota koulunkäynnistä kieltäytymisen erilaisiin etiologisiin syihin ja taustalta löytyykin, vastoin aiempia käsityksiä, enemmän masennusta ja ahdistuneisuushäiriöitä.

Paula Pasanen-Aro, Tuula Tamminen

Sydän- ja verisuoni-sairauksien riskit kasautuvat pienestä pitäen

Aikuisista tiedetään, että tietyt riskitekijät lisäävät ateroskleroosin aiheuttamiin sairauksiin sairastumisen vaaraa. Mutta mistä alkaen riski alkaa kasautua? Bogalusa Heart Study on pitkän linjan seurantatutkimus, jossa on mm. selvitetty obduktioissa, miten elämänsä aikana oireettomille 2-39-vuotiaille henkilöille on ilmaantunut sepelvaltimoiden ja aortan ateroskleroosia.

Robert Paul

Hinkuyskä edelleen huiman yleistä

Suomalaiset rokotusohjelmat ovat erinomaisen tehokkaita. Pitkään on kuitenkin tiedetty, että vaikka peräti 98 % suomalaisista lapsista saa neljä annosta hinkuyskärokotetta, tautia esiintyy jossain määrin edelleen. Varsinaisen hinkuyskän aiheuttajan, Bordetella pertussiksen, lisäksi myös sen "pikkusisko" B. parapertussis aiheuttaa hinkuyskän kaltaista tautia. Tämä bakteeri ei kuitenkaan eritä pertussistoksiinia isoveljensä tavoin.

Pentti Huovinen

HIV-positiivisen naisen raskaus: tsidovudiiniprofylaksian ja synnytystavan vaikutus

HIV-positiivisen raskaana olevan naisen riski tartuttaa virus syntyvään lapseensa näyttää liittyvän synnytystapaan. On todettu, että kalvojen varhainen puhkeaminen (4 tuntia tai aiemmin ennen syntymää) lisää HIV:n siirtymisen mahdollisuutta. Vuodesta 1994 on raskaana oleville HIV-positiivisille naisille annettu tsidovudiiniprofylaksia, ja sen on todettu vähentäneen HI-viruksen siirtymistä lapseen jopa yli 60 %. Sektion merkitys viruksen siirtymisen kannalta on kiistanalainen kysymys. On myös kiistelty siitä, onko tarttumisen riski hätäsektiossa suurempi kuin elektiivisessä sektiossa, sillä tulokset tästäkin ovat ristiriitaiset.

Robert Paul

Geenien vaikutuksia infektiotauteihin

Infektioalttiutta lisäävät geenit ovat varmaan ehtineet suureksi osaksi hävitä ihmisen kehityshistorian aikana, koska niiden kantajat ovat sortuneet tauteihinsa. Muistoja niistä kuitenkin löytyy edelleen. Esimerkkejä niistä on kerätty katsaukseksi infektiotautien uusia tuulia raportoivaan lehteen.

Heikki Arvilommi

Bakteerit resuskitoivat toisiaan

Sadat erilaiset tekijät välittävät viestejä kehittyneempien olioiden solujen välillä. Näistä tekijöistä hormonit vaikuttavat usein hyvinkin kaukana erityskohdastaan sijaitseviin soluihin. Sytokiinit taas vaikuttavat lähietäisyydellä oleviin soluihin ja joskus sytokiinia erittävän solun omaankin toimintaan.

Matti Viljanen