Selektiinit houkuttelevat Th-1-imusoluja tulehtuneeseen kudokseen

Aktivoituneet avustaja-T-imusolut jaetaan toiminnallisesti interferoni gammaa tuottaviin Th1-soluihin ja interleukiiini-4:ää tuottaviin Th2-soluihin. Th1-solut avustavat soluvälitteistä immuunipuolustusta ja tuottavat monia tulehdusta aiheuttavia välittäjäaineita, joilla ajatellaan olevan merkitystä autoimmuunitaudeissa. Th2-solut avustavat vasta-aineiden tuotantoa ja tuottavat tulehdusta ehkäiseviä välittäjäaineita. Toistaiseksi ei ole löydetty mitään solun pinnan merkkimolekyyliä, joilla Th1- ja Th2-solut voitaisiin erottaa toisistaan.

Matti Viljanen

Latentilla aivoherpeksellä yhteys Alzheimerin tautiin

Apolipoproteiini E:n alleeli e4 (APOE-e4) on todettu Alzheimerin taudin riskitekijäksi, joka ei kuitenkaan yksinään ole riittävä taudin kehittymiselle. Tarvittavia lisätekijöitä on etsitty sekä perimästä että ympäristöstä. Tuoreen englantilaistutkimuksen mukaan temporaalisella tai frontaalisella aivokuorella pesivä herpesinfektio voisi olla yksi ja hyvin tärkeäkin tällainen lisätekijä.

Matti Viljanen

Immunoterapia ei auta moniallergeeniastmassa

Näytöt useamman allergeenin seoksella suoritetun immunoterapian eli hyposensibilisaation hyödyllisyydestä astman hoidossa ovat melko hataria. John Hopkins -yliopiston tutkijat päättivät selvittää asian tutkimuksella, joka on viimeisen päälle satunnaistettu ja kaksoissokotettu.

Matti Viljanen

Primaarisen biliaarikirroosin luonnollinen alku

Yleinen näkemys on, että oireeton henkilö, jolla on kolestaasi, positiivinen antimitokondriovasta-aine (AMA) -titteri ja primaariseen biliaarikirroosiin histologinen kuva, sairastuu PBC:n kliinisiin oireisiin ennen pitkää. Tämä aika vaihtelee, mutta 40 % henkilöistä, joilla on em. asetelma, alkaa oireilla viiden vuoden kuluessa konstellaation toteamisesta. Mutta entä jos henkilöllä on vain AMA-titteri positiivinen?

Robert Paul

Eri ASA-valmisteiden vatsaturvallisuus

Yleinen näkemys on, että puskuroidut ja suolistoliukoiset asetyylisalisyylivalmisteet ovat vuodon suhteen turvallisempia vatsalle kuin tavallinen ASA.

Robert Paul

SLE-potilaiden sydänläpät

Systeemisen lupuksen tärkein sydämeen kohdistuva muutos on läppävika. Läppien paksuntuma ja vegetaatiot voivat muodostaa otollisen endokardiittimaaperän ja vegetaatiot voivat embolisoitua ja toimia myös tromboosien ankkuripaikkoina. Näiden muutosten esiintyvyydestä ei ole varmuutta eikä liioin lupusläpän luonnollisesta taudinkulusta. Asiaa valottaa New Mexicon yliopistosairaalassa tehty seurantatutkimus, johon osallistui 69 SLE-potilasta ja 56 ikävakioitua verrokkia.

Robert Paul

Eläköön Runeberg ja Muut Suuret Suomalaiset

Octopus on isänmaallisella päällä. Eikä vain siksi että tätä kirjoitettaessa on Runebergin päivä. Vaan etupäässä siksi, että suomalaiset tutkijat ovat taas kunnostautuneet. Väsymättömät pohjois- ja eteläsuomalaiset kollegat ovat kiitäneet pitkin saloja ja jänkhiä tutkimassa potilaita, keräämässä eritteitä ja eristämässä DNA:ta. Ja mikä tulos! On löytynyt taas uusi 'mutanttisuomalainen'. Tällä naisella tai miehellä on tällä kertaa vikaa reproduktioelimien kannalta tärkeässä geenissä, follikkeleja stimuloivan hormonin (FSH) reseptorissa (FSHR). Vai onko tuo reseptori sittenkään niin tärkeä kuin on luultu. On ja ei. Odotahan, kun Octopus yrittää kertoa.

Metastasoineen melanooman hoito alfa-interferonia sisältävillä lääkeyhdistelmillä

Metastasoineessa melanoomassa pelkän solunsalpaajahoidon teho on melko vaatimaton. Yksittäisistä solunsalpaajista tehokkain on dakarbatsiini, jolla osittainen tai täydellinen hoitovaste on saatu noin 20 %:lle hoidetuista. Usean solunsalpaajan yhdistelmillä vaste on saatu 30-40 %:lle. Vasteet ovat kuitenkin yleensä olleet lyhytkestoisia, kuukausissa mitattavissa. Alfa-interferonilla (IFN) yksinään vasteita on saatu keskimäärin 15 %:lle potilaista ja osalla ne ovat olleet pitkiä, usean vuoden pituisia. Interleukiini (IL)-2:lla saatiin 1980-luvulla lupaavia tuloksia metastasoineen melanooman ja munuaissyövän hoidossa, mutta korkea-annoksinen hoito oli varsin toksista. Sittemmin kehitettiinkin paremmin siedettyjä hoitokaavioita.

Meri-Sisko Vuoristo

Seerumin Lp(a)-pitoisuudet varhaislapsuudessa

Lipoproteiini(a) on plasmassa esiintyvä, LDL-partikkelia muistuttava lipoproteiini, jonka proteiiniosana on apoproteiini B100, johon liittyy disulfidisilloin apoproteiini(a), [apo(a)]. Apo(a) on monimuotoinen, runsaasti glykosyloitunut apoproteiini, jonka rakenne on paljolti samankaltainen plasminogeenin kanssa. Apo(a):ta on osoitettu olevan ainakin 40 erilaista geneettisesti määräytyvää isoformia, joiden molekyylipaino riippuu molekyylin polypeptidiketjun pituudesta. Yli 90 % Lp(a):sta syntetisoidaan maksassa, mutta muuten sen metaboliasta tiedetään vasta vähän. Suurissa pitoisuuksissa se osallistuu mahdollisesti ateroskleroottisen plakin syntyyn tai fibrinolyysin estämiseen. Lipidilääkkeistä vain nikotiinihappo ja sen johdannaiset ovat alentaneet Lp(a)-arvoja. Naisilla hormonikorvaushoito menopaussissa vaikuttaa suotuisasti seerumin Lp(a)-pitoisuuksiin. Kasvuhormonihoidon aikana Lp(a)-arvot nousevat kun taas insuliininkaltaisen kasvutekijän (IGF-1) on todettu vaikuttavan päinvastoin. Ruokavaliolla ei ole juurikaan vaikutusta Lp(a)-pitoisuuksiin; vain trans-rasvahappojen runsas määrä ruokavaliossa nostaa Lp(a)-arvoja.

Taina Routi

Regionaalisen anestesian vaikutukset äidin ja sikiön verenkiertoon keisarileikkauksessa

Regionaalinen anestesia on ny- kyään tavallisin anestesiamuoto keisarileikkauksissa. Spinaali- ja epiduraalipuudutus voivat aiheuttaa muutoksia äidin verenkierrossa, ennen kaikkea hypotensiota tai bradykardiaa, jotka saattavat vaikuttaa sikiön hyvinvointiin. Hypotension estämiseksi aloitetaan ennen puudutusta nesteinfuusio ja äiti pidetään osittaisessa kylkiasennossa toimenpiteen aikana. Lisäksi annetaan tarvittaessa vasopressoria, tavallisimmin efedriiniä, laskimoon.

Juha Karinen