Sympatektomia - veitsellä vai neulalla?

Kattavassa kirjoituksessaan hikoilun hoidosta (SLL 3/94) ylilääkäri Urpo Kiistala mainitsi myös kirurgisen sympatektomian tehokkaana hoitokeinona.

Kirurgikoulutuksen uudistaminen johtaa päivystysvalmiuden heikentymiseen

Hannu Halilan kirjoitus (SLL 34/93) kirurgikoulutuksen uudistamisesta herättää pohtimaan kysymystä siitä, vaarantuuko erikoisesti keskussairaaloiden kirurginen päivystysvalmius koulutusuudistuksen myötä. Allekirjoittanut on ollut jo aikaisemmin huolissaan tämän lehden palstoilla (SLL 30/91) vaikeiden päivystystraumojen paloittelusta eri erikoisalojen kesken, johon koulutusuudistuksessa viitataan, kun traumatologian spesialiteetti poistetaan ortopedi-spesialiteetin nimikkeestä ja ilmeisesti osin ainakin koulutusvaatimuksista. Uudistustyöryhmä ei ole katsonut tarpeelliseksi kommentoida kyseistä Lääkärilehden artikkelia, jonka takia haluaisin tuoda esiin muutamia näkökohtia vielä koulutusuudistuksesta.

Lääkärilehden artikkelien arviointiperusteet

Kollegojen Maiche ja Muhonen Suomen Lääkärilehden numerossa 36/93 julkaiseman syöpäpotilaiden infektioprofylaksiaa koskettelevan artikkelin kritiikin yhteydessä käytiin vilkas keskustelu SLL:n artikkelien tieteellisen tason arvioinnista. Päätoimittaja ilmoitti kyseisen artikkelin kohdalla pidättäytyneensä arvioinnista "omilla toimituksen ulkopuolisilla referoijilla", koska mainittu tutkimus jo oli julkaistu arvovaltaisessa kansainvälisessä sarjassa.

TULES, mielenterveys ja kotimaisuus kunniaan

Kollega Harri Scheinin kiinnitti äsken aiheellista huomiota Lääkärilehdessä julkaistun artikkelin tieteelliseen laatuun. Tekijät vastasivat kritiikkiin "puuta heinää" eli vetosivat kansainväliseen hyväksymiseen. Polemiikki, tai pikemmin sen puuttuminen, sai minut lukemaan tavallista tarkemmin Heimo Viinamäen, Seppo Tenhosen ja Leo Niskasen artikkelin, TULES-potilaiden mielenterveysongelmat (SLL 1993;49:17-19).

Edellisten johdosta

Kollegat Markku T Hyyppä ja Ranan Rimon kyselevät Lääkärilehden artikkelien laadunarvioinnin perään. Kun asia voi askarruttaa joskus muitakin lehden lukijoita, on selonteko asiasta varmasti paikallaan.

Suomenkielinen tietopaketti anestesiologeille ja osin muidenkin alojen lääkäreille

Jo toinen kotimaisin voimin kirjoitettu erinomainen anestesiologinen kirja on nyt saatavana. Anestesiaopas on, kuten nimikin ilmaisee, opas-käsikirja. Sellaisena se täydentää aikaisemmin julkaistun suomenkielisen oppikirjan tekstiä. Esipuheessa todetaan, että tämä on ollut tarkoituskin.

Toimittanut Timo Klaukka

Perusteos haimatutkijoille

Kirjan ensimmäinen painos ilmestyi huomattavasti nykyistä suppeampana vuonna 1986 nimellä The Exocrine Pancreas ja käsitti nimensä mukaan vain haiman toiminnan eksokriinisen osan. Uuteen painokseen on otettu myös toinen olennainen osa, endokriininen pankreas.

Toimittanut Timo Klaukka

Kuvateos artroskooppisista leikkaustekniikoista

Kirjan nimi ilmaisee, että kyseessä on leikkaustekniikoita esittelevä teos. Sisältö osoittaa, että tästä tavoitteesta on pyritty myös tiukasti pitämään kiinni. Kirjan 392 sivulla on 1 115 kuvaa, siksi käsittääkseni vain videolla olisi voitu samat leikkaukset demonstroida paremmin kuin tässä oppikirjassa. Näin siitäkin huolimatta, että kuvat joissakin paikoin toistavat itseään, kun hiukan samantyyppisiä tekniikoita kuvataan eri luvuissa. Myös jokunen anatominen virhe on päässyt yksittäisiin kaavakuviin.

Toimittanut Timo Klaukka

Kaivattu käsikirja alkoholiasioista

Kun 1960-luvun lopulla päätettiin terveyden- ja sosiaalihuollon työnjaosta, päihdeasiat jäivät sosiaalihuollon mandaatiksi. Sairaaloiden alkoholisteille antamat palvelut vähenivät. Erityisesti psykiatriset sairaalat halusivat sulkea oven esimerkiksi vieroitushoitoa tarvitsevilta (mm. Hesperian sairaalaan v. 1970 otetuista uusista potilaista n. 40 % oli alkoholisteja). Silti päihdepotilaiden hoito lääkintähuollon piirissä jatkui, ja terveydenhuollon menot tästä olivat kaksi kertaa niin suuret kuin sosiaalitoimen.

Toimittanut Timo Klaukka

Nobelisti Albert Szent-Györgyi ja Unkarin irtautumisyritykset toisesta maailmansodasta

Szent-Györgyi-centenarium sekä Suomalais-Unkarilaisen lääkäriyhdistyksen aktivoiminen viime maailmansodan alettua antavat aiheen käsitellä vuosisatamme erästä merkittävintä biolääketieteen tutkijaa. Ymmärrettävästi ei kuohuvalla vuosisadallamme monikaan tutkija ole voinut välttyä osallistumasta myös merkittäviin poliittisluontoisiin hankkeisiin. Kuuluisin on tietenkin 'tapaus Oppenheimer', ja paljon jälkeen ei jää myöskään 'enigma code', jossa tietokonelogiikan uranuurtaja Alain Turing ratkaisi saksalaisten salakoodin. Kummatkin tapaukset on tunnetusti ikuistettu myös estradille. Churchill antoi viimeksi mainitulle erittäin korkean kunniamerkin ja antoi ymmärtää, että tällä asialla oli ratkaiseva merkitys liittoutuneiden sodanjohdolle.