20.5.1992 Behandlingsriktlinjer vid koronarsjukdom 1992

I enlighet med riksplanerna för social-, hälso- och sjukvården har landets sjukvårdsdistrikt ålagts att utarbeta distriktsvisa behandlingsanvisningar vid koronarsjukdom. En arbetsgrupp tillsattes av Kardiologiska Föreningen i Finland för att utarbeta riktlinjer till stöd för sjukvårdsdistriktens regionala utbildningsprogram. Instruktionen är nu klar och redovisas i detta temanummer av Finlands Läkartidning.

Mikko Katila

20.5.1992 Sairaankuljetuksesta ensihoitoon

Sairaankuljetusjärjestelmä kehittyi 1970-luvun alussa kansanterveyslain määrättyä sairaankuljetuksen järjestämisen terveyskeskusten tehtäväksi. Ambulanssien varustetasoa parannettiin, niiden määrää lisättiin, ja sairaankuljettajat opetettiin antamaan ensiapua hätätilanteissa.

Matti Halinen

20.5.1992 Ohitusleikkaukset - suomalainen iäisyysongelma?

Sepelvaltimotaudin ehkäisemiseksi on tehty tarmokkaasti työtä. Väestön terveystottumukset ovat kehittyneet myönteiseen suuntaan, ja etenkin työikäisten sairastuvuus ja kuolleisuus sepelvaltimotautiin on vähentynyt. Oireinen sepelvaltimotauti on silti yhä hyvin tavallinen suomalaisen sairaus. Se on välitön kuolinsyy joka kolmannessa kuolemantapauksessa. Sairaus esiintyy nykyään vanhemmilla ikäluokilla kuin ennen. Sairaaloissa hoidettavien sepelvaltimotautipotilaiden määrä ei kuitenkaan ole oleellisesti vähentynyt.

Juhani Heikkilä

Sepelvaltimotaudin esiintyvyys, kehityssuunnat, vaaratekijät ja ehkäisyn mahdollisuudet

Suomalaisten kuolleisuus ja sairastuvuus sepelvaltimotautiin on kahden viime vuosikymmenen kuluessa selvästi vähentynyt. Tästä edullisesta kehityksestä huolimatta sepelvaltimotauti on yhä edelleen yksi tärkeimmistä kansanterveysongelmistamme. Joka kolmas suomalainen kuolee tähän tautiin ja lähes puolet saa sen oireita jossain elämänsä vaiheessa.

Sydänlihaksen iskemian patofysiologia, diagnostiikka ja hoito

Sydämen hapentarpeen ja sepelvaltimoiden verenvirtauksesta saatavan hapentarjonnan välinen epäsuhta aiheuttaa sydänlihaksen iskemian. Iskemiasta aiheutuu edelleen solujen diastolisen ja systolisen toiminnan häiriytyminen, EKG-muutokset, pumppaustoiminnan häiriö ja viime kädessä rintakipu, solun rakenteiden vaurioituminen, solujen kuolema - sydäninfarkti (kuvio 1).

Infarktipotilaan ensihoito

Ensihoito on ammattihenkilön antamaa hoitoa ennen potilaan lopullista hoitopaikkaa. Infarktipotilaan ensihoidon tavoitteena on

Akuutin sydäninfarktin diagnoosi ja hoito

Kun työdiagnoosi on pitkittynyt sydänlihasiskemia, varmentavat tai poissulkevat tutkimukset ja hoito tapahtuvat samanaikaisesti. Hoidon tulos riippuu ratkaisevasti siitä, miten nopeasti se aloitetaan; myös alkuselvitykset tulee käynnistää välittömästi.

Ohitusleikkaus ja pallolaajennushoito

Suurin osa sepelvaltimotautia sairastavista potilaista hoidetaan lääkkein. Invasiivisen hoidon tarve on syytä selvittää, jos potilaan suorituskyky ja elämänlaatu eivät kohene riittävästi asianmukaisella lääkehoidolla, tai jos oireet ovat vähäiset, mutta potilaan jäljellä oleva elinaika arvioidaan sepelvaltimosairauden vuoksi lyhyeksi.

Iskeeminen sydänsairaus ja rytmihäiriöt

Kun iskemia vaurioittaa sydänlihasta sydäninfarktin alkaessa, kammiot muuttuvat sähköisesti epävakaiksi ja rytmihäiriöille herkiksi. Infarktin akuuttivaiheen rytmihäiriöt todetaan EKG-monitoroinnin avulla ja potilaan vointia seuraamalla. Tärkeätä on heti havaita ja hoitaa välitöntä defibrillaatiota vaativa kammiovärinä ja nopea kammiotakykardia sekä totaaliblokkia ennakoivat johtumishäiriöt. Kahden vuorokauden ajan on suositeltavaa käyttää valvontalaitetta, joka hälyttää automaattisesti asystoliasta, kammiotakykardiasta ja kammiovärinästä. Laajassa, komplisoituneessa infarktissa rytmihäiriöiden valvonta on aiheellista pitkittää viikoksi. Telemetrinen EKG-valvonta vähentää tarvetta pitää potilasta koko ajan paikallaan vuoteessa.

Iäkkäiden potilaiden ja muiden erityistapausten hoito

Sepelvaltimotaudin diagnostiikka noudattaa samoja periaatteita iäkkäillä potilailla kuin nuoremmillakin. Oireisto saattaa olla vanhuksilla yllättävän niukka, ja he kuvaavat oireensa usein toisin kuin nuoremmat. Vanhuksilla angina pectoris on harvemmin kuin nuorilla tyypillinen rintalastan takainen puristava kipu, se kestää lyhyemmän ajan ja liittyy harvemmin nimenomaan rasitukseen. Tämä korostaa tarkan potilashaastattelun merkitystä.