Neurolingvistinen ohjelmointi - konnektionistisen psykoterapian aamunkoitto?
Oppisuuntausta, jonka psykologi Richard Bandler ja lingvistikko John Grinder kehittivät 1970-luvun alussa ja jonka he nimesivät neurolingvistiseksi ohjelmoinniksi (Neuro-Linguistic Pro- gramming, NLP), on vaikea luokitella mihinkään vakiintuneeseen tieteenalaan sisältyväksi. Koska neurolingvistiikan perimmäisenä tarkoituksena on ollut mallintaminen, olisi kai perustettava erityinen poikkitieteellinen mallintamistiede. Toisaalta neurolingvistiikassa keskitytään ihmisten väliseen kommunikaatioon ja toisaalta siihen läheisesti liittyvään ihmisen sisäiseen informaation prosessointiin. Näistä jälkimmäinen kuuluu kognitiivisen psykologian tutkimusalueeseen. Koska kuitenkin informaation siirto yksilöltä toiselle ja tämän prosessin mallintaminen ovat ongelma, jonka ratkaisemiseksi oppisuunta alun perin syntyi, olisi mielestäni luontevinta luokitella neurolingvistinen ohjelmointi sovelletuksi kognitiotieteeksi. Modernia kognitiotiedettä ja neurolingvististä ohjelmointia yhdistää mm. käsitys kielestä ulkomaailman karttana ja kieliopista kokoelmana strategioita ilmausten tuottamiseksi ja ymmärtämiseksi (1).