Lomaraha vs. pakkoloma

Markku Äärimaan vastaus oli sujuvan ympäripyöreä kuin poliitikon suusta ja hän kutakuinkin väisti kysymyksen itsekkyydestä, moraalista ja saavutetuista eduista tinkimisestä. Jos kerran jotenkin on pakko säästää, miksei vastikkeeton lomarahasta luopuminen käy? Positiivista mainettakin voi tulla. Lomautukset tuntuvat tätä hullummalta vaihtoehdolta kun tekemättömiä hommia on vaikka kuinka paljon. Mikähän mahtaa olla liiton jäsenien enemmistön kanta?

Kenellä on varaa alentaa palkkaansa?

Lääkärilehden numerossa 10/93 kollega Lauri Kantele, kuten lehtitietojen mukaan myös AKAVAn puheenjohtaja, ehdottaa yleistä palkanalennusta lomarahasta luopumalla ja pitää tästä palkanosasta kiinni pitämistä "meille hyväosaisille tyypillisenä itsekkyytenä".

Lääketietokeskus nuukailee

Aikani ihmeteltyäni miksi en ollut saanut tämän vuoden Pharmaca Fennicaa, soitin Lääketietokeskukseen kysyen syytä. Siellä vastattiin, että minut oli pantu eläkeläisten rekisteriin, ja heille ei kirjaa lähetetä.

Pharmaca Fennican saa myös eläkeläinen

Lääketietokeskuksen lääkärirekisterissä on n. 1 000 eläkkeellä olevaa lääkäriä. Heistä noin 500 saa Pharmaca Fennican joka vuosi.

Ultraäänistetoskooppiko syvän trombin diagnostiikkaan?

Lääkärilehdessä 7/93 julkaistiin tutkimus ja tekniikka -palstalla Ilkka Kunnamon kirjoitus doppler-stetoskoopin käyttömahdollisuuksista. Mielenkiintoisessa artikkelissa pisti silmään Kunnamon käsitys laitteen soveltuvuudesta syvän trombin diagnostiikkaan. Hän toteaa aivan oikein, että matala tukos, joka sijaitsee polvitaipeen alapuolella, voi jäädä dopplerstetoskoopilla havaitsematta. Seuraavassa lauseessa hän toteaa, että tällaisen tukoksen kliininen merkitys on vähäinen, koska emboliavaara on huomattavan pieni. Tietääkseni kuitenkin Suomessa on tapana suhtautua vakavuudella myös polvitaipeen alapuolella sijaitseviin syviin laskimotukoksiin. Ainakin TYKS:ssa hoidetaan kaikki syvät laskimotukokset sairaalassa pienimolekyylisen hepariinin kanssa ja jälkihoitona käytetään antikoagulanttihoitoa. Amerikkalaisessa kirjallisuudessa on jostain syystä pidetty säären alueen laskimotukoksia varsin vaarattomina.

Tuote-esittelijä tyrkyttää tavaraa

Tuote-esittelijä on aivan tarpeeton. Oikea maanvaiva. Tote-esittelijän tarkoituksena on vain ajella autolla ympäriinsä, ja pistäytyä hetken mielijohteesta siellä täällä. Hän vain ahdistelee soittamalla ja häiritsee käynnillään. Hän ei edes yritä kertoa uusista asioista, jotka saattavat tuoda parannusta tai helpotusta nykyiseen käytäntöön. Esittelijä pyrkii sopimaan aina käynnin siten, että se sotkee mahdollisimman paljon päivärutiineja. Onneksi sovitusta aikataulusta ei tarvitse välittää. Ainahan esittelijä voi odottaa tunnin pari tai tulla uudestaan. Esittelijä aivan palaa halusta seisoksia käytävällä. Esittelijällähän on aikaa vaikka kuinka. Eräs hauskimmista metodeista on pyytää ensin esittelijää odottamaan, ja mennä sitten parin tunnin kuluttua kertomaan, ettei tänään oikein sovi, mutta huomenna olisi jo aikaa. Tämä siis silloin, kun asiasta on ennalta sovittu. Esittelijällähän ei ole mitään aikataulua, hänen tehtävänään on siis odotella.

Ammattilehtiä liikaa?

Niin synkältä asialta kuin tämä nykyinen lama näyttääkin, on sillä hyvätkin puolensa. Kaikki varmaan olemme voineet todeta mitä erilaisimpia tämän yhteiskunnan vinoutumia, joiden oikominen on ollut poliittisesti mahdotonta, vaikka terve järki sitä olisi puoltanutkin. Nyt yhtäkkiä on lupa asettaa asioita kyseenalaisiksi!

Kivisaaren ehdotusta syytä miettiä

Asemani puolesta muistutan tietenkin pukkia kaalimaan vahtina kommentoidessani kollega Kivisaaren edellä julkaistua puheenvuoroa, mutta kun ei millään malta...

Rintasyöpäpotilaan puheenvuoro

Rintasyöpäni todettiin elokuussa 1990. Tuomioni kuului: oikean rinnan poisto ja kainalon puhdistus. Jäljelle jäi vasemmalle isohko roikkuva rinta ja oikealle tyhjää; vain sädehoidon vaurioittama ihoalue, jossa ruma arpi. Aloitin sopeutumiseni syöpään sairastumiseen ja yksirintaisuuteen. Yritin olla kiitollinen siitä että elän. Kiinnittelin proteesia hakaneuloilla rintaliiveihini näyttääkseni ulospäin mahdollisimman normaalilta. Proteesi tuntui hankalalta, inhosin sitä. Vammani ei näkynyt ulospäin, mutta se oli minussa. Oli pakko etsiä uutta ilmettä elämään, opiskelu toi hyvin sitä.

Verisuonisairaudet pähkinänkuoressa

John Wolfe, lontoolainen verisuonikirurgi, on koonnut yhdessä St. Mary's Hospitalin työtoveriensa kanssa brittiläisen yksinkertaisen ja nasevan yleisesityksen verisuonitaudeista. Kirjan lähestymistapa on kriittinen - tunnetaanhan sen toimittaja kansainvälisissä verisuonikirurgien kokouksissa yhtenä kriittisimmistä keskustelijoista, jonka suhtautumista huolimattomaan tutkimukseen ja huonoon esitystapaan kuvaa erään englantilaisen kollegan huomatus: "Wolfe goes wolf again."

Toimittanut Timo Klaukka