In memoriam EINO KALERVO HIETANEN 13.10.1947-16.09.2002
Hyvä ystävämme ja työtoverimme, Turun yliopiston kliinisen fysiologian dosentti Eino Hietanen kuoli täysin odottamattomasti 16. syyskuuta 2002 kongressimatkalla Budapestissa. Hän oli syntynyt Perniössa 13.10.1947. Einolla oli ylioppilaskeväänä vaikeuksia opintosuunnan valitsemisessa. Kirjoitukset olivat menneet hyvin ja Teknillisen korkeakoulun teoreettisen fysiikan opinnot viehättivät. Samoin lääketiede. Hän aloitti Polilla, mutta seuraavana kesänä siirtyi Turun lääketieteelliseen tiedekuntaan. Prekliinisessa vaiheessa Eino kiinnostui fysiologiasta, mikä johti väitöskirjaan jo ennen lisensiaatiksi valmistumista, aiheena rotan suolistokanavan vierasainemetaboliaentsyymien säätely. Postdoktoraalivuoden hän vietti Columbia University'ssa New Yorkissa 1975-76 ja myöhemmin hän työskenteli kahteen otteeseen tutkijana Maailman Terveysjärjestön alaisessa syöväntutkimuskeskuksessa Lyonissa (1982-84 ja 1987-89). Nuorena lääkärinä Eino toimi vaihtelevissa tehtävissä mm. kirurgian apulaislääkärinä Savonlinnassa. Hän valmistui kliinisen fysiologian erikoislääkäriksi ja vähitellen siirtyi TYKS:in kliinisen fysiologian osastonlääkärin toimeen. Ohessa hoitui jonkin aikaa myos professuuri Kuopion yliopistossa. Järkkymättomänä ja asiansa osaavana, empaattisena erikoislääkärinä Eino Hietanen saavutti nopeasti sekä potilaidensa että työtovereidensa luottamuksen. Ammattikunnan työsuhteen etujen heiketessä oli vain luonnollista, että Eino siirtyi asteittain yhä enemmän uskotun miehen, luottamusmiehen, rooliin. Hyvänä kuuntelijana, lämpimänä ja rohkeana ihmisenä hän ajoi kollegoidensa asiaa poliitikkojen ja byrokraattien maailmassa. Vaikkakin sovitteleva, poliittisesta korrektiudesta ja hallinnollisesta sanahelinästä Einoa tuskin voi syyttää. Einon tutkimustyö oli laaja-alaista. Hänen kiinnostuksensa ravinnon merkityksestä syövän ja sydäntautien riskitekijänä säilyi läpi vuosien. Eino oli suosittu vastaväittelijä ja toimi usein myös väitöskirjojen ennakkotarkastajana. Tutkimustyön ohjaajana hän oli erittäin lämminhenkinen ja kannustava. Työtoverina oli uskollisista uskollisin ja alati valmis uusiin ideoihin. Viimeiset neljä vuotta Eino oli työnsä ohessa Euroopan toksikologiyhdistyksen pääsihteeri, missä ominaisuudessa hän nytkin oli Budapestissa. Einoa jäivät kaipaamaan vaimo Liisa sekä neljä lasta lapsineen. Koko perhe oli yhdessä kokenut työntäyteiset vuodet New Yorkissa ja Lyonissa ja sittemmin asettunut Turkuun ja Naantaliin. Eino rakasti perhettään ja taloaan meren rannalla. Luonteelleen ominaisesti hän itse kunnosti ja ehosti jatkuvasti taloaan ja ympäröivää tonttia: uusia grillikatoksia ja huvimajoja syntyi vuosittain. Karjalaisuuttaan han ei koskaan unohtanut. Viime uuden vuoden yönä ammuimme alkavan vuoden kunniaksi iloisena väriloistona Naantalin taivaalle unohtumattoman Karjala takaisin -raketin... Ystävänä Eino oli lämmin ja uskollinen, vailla vertaistaan. Jos hänen apuansa tarvitsi, apu tuli pyyteettömästi, itsestään selvänä asiana. Lyhin etäisyys kahden pisteen välilla oli suora viiva - paitsi golfissa... Kiireistään huolimatta hänellä riitti aikaa myös ystäviensä viihdyttämiseen, tukemiseen ja elämämme pikku tapahtumien humoristisen puolen osoittamiseen. Tyypillistä huumoria oli Eikan toteamus kesäloman päätteeksi: ensi kesänä Pankissa, ainakin he, jotka vielä ovat. - Kesäillat Liisan ja Einon kauniissa kodissa olivat kesän kohokohtia. Harrastukset: hiihto (sekä Lapissa että Alpeilla), tennis ja parina viime vuonna myös golf pitivat meitä alati yhdessä unohtamatta perinteistä vuosikokousta Pankissa. Eino Hietasen kuolema pysähdyttää ja askarruttaa. Mutta elämä on meille annettu ja näin myös poisotettavissa. Meille jäi lämmin muisto korvaamattomasta, todellisesta ystävästä - vaatimattomasta ja hienosta ihmisestä.