In memoriam Olli P. Heinonen 17.6.1934-22.11.2001
Hyvä ystävämme ja työtoverimme, kansanterveystieteen emeritusprofessori Olli P. Heinonen kuoli 22. marraskuuta 2001. Hän oli syntynyt Helsingissä 17. kesäkuuta 1934. Olli valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta vuonna 1961. Nuorena lääkärinä Olli toimi vaihtelevissa tehtävissä, mm. kirurgian apulaislääkärinä Ruotsissa ja puolustusvoimien varuskuntalääkärinä. Hän valmistui sisätautien erikoislääkäriksi 1969 ja myöhemmin terveydenhuollon erikoislääkäriksi. Erikoistumisvaiheessa Olli toimitti Pharmaca Fennican esikuvana toimineen Remedia Fennican, ensimmäisen suomalaisen riippumattoman lääkeinformaatiokirjan, jonka vuosittaiset painokset kuuluivat jokaisen lääkärin varustukseen 1960-70-luvuilla. Opiskeluvaiheessa kuvaan tuli myös tutkimus, ja kiinnostus kansanterveyden kannalta keskeisiin sairauksiin heräsi erikoistumisen aikana. Olli oivalsi varhain teoreettisen tutkijakoulutuksen merkityksen ja kiinnostus tutkijakoulutukseen jatkui läpi uran. Hän opiskeli itse epidemiologiaa London School of Hygienessä 1969-70 ja lyhyen kotimaan kauden jälkeen jälleen Harvard School of Public Healthissa, Bostonissa, jossa hän suoritti tohtoritutkinnon epidemiologiasta. Myöhemmin hän kannusti ja tuki oppilaitaan opiskeluun alan parhaissa yliopistoissa. Bostonissa Olli työskenteli farmakoepidemiologian alan legendaarisessa Boston Collaborative Drug Surveillance Programissa, joka tuli maailmankuuluksi raskaudenaikaisen lääkkeiden käytön terveyshaittojen tutkimuksistaan. Ollin Harvardin väitöskirjaan pohjautuva Birth Defects and Drugs in Pregnancy oli pitkään oman tutkimusalueensa pääteos. Väitöskirjatyötä tehdessään Olli rahoitti opintonsa tutkimustyöllä ja toimimalla Boston Universityssä apulaisprofessorina (associate professor). Olli kutsuttiin epidemiologian professoriksi vasta perustettuun Kuopion yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan. Kun Olli saapui syksyllä 1975 Yhdysvalloista - varmasti vaikean päätöksen jälkeen - Kuopion yliopistoon, silloiseen korkeakouluun, hän toi mukanaan maailmalta tieteellisen ammattitaidon, joka vahvisti koko yhteisöä. Hän toi lisäksi mukanaan kansainvälisen tavan suunnitella tutkimushankkeita kokonaisvaltaisesti. Kuopion Korkeakoulu muuttui vahvasti kansainvälisemmäksi hänen myötään. Hän käynnisti Kuopiossa laajan yhteistyön monien eri erikoisalojen kanssa, mistä erityisesti mainittakoon laaja ja pitkään jatkunut yhteistyö hammaslääkäreiden kanssa. Vuonna 1984 Olli valittiin samanaikaisesti Helsingin yliopiston kansanterveystieteen professoriksi ja Suomen Akatemian tutkijaprofessoriksi. Hän toimi 5-vuotiskauden tutkijaprofessorina, jonka jälkeen hän palveli Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksen esimiehenä eläkeikään asti. Ollin tutkimustoiminta oli poikkeuksellisen laaja-alaista ja useilla alueilla maassamme uraauurtavaa. Ympyrä tavallaan sulkeutui, kun Olli palasi toteuttamaan professorihankettaan SETTI:ä eli syövänehkäisytutkimusta siihen taloon, missä hän oli aloittanut tutkijan uransa - merkillistä kyllä - kokeellisena rottatutkijana. Ollin myöhempi kiinnostus sydäntautien epidemiologiaan oli syntynyt aikoinaan Suomen kardiologian isän, professori Halosen Salus-sairaalassa. Sinne Olli palasi suuren tutkimusryhmän kanssa vuonna 1984. Olli osallistui jo 1960-luvun lopulla toteutettuun mittavaan Autoklinikkatutkimukseen. Tämän laajan väestöpohjaisen kardiovaskulaarisairauksien seulontahankkeen pohjalta syntyi epidemiologinen tutkimusohjelma, jonka tuottaa tuloksia edelleen. Sydän- ja verisuonitautitutkimukseen kuului myös Helsinki Heart Study (HHS), satunnaistettu kontrolloitu koe, jossa selvitettiin gemfibrotsiilin kykyä ehkäistä sepelvaltimotautia. Olli oli keskeisessä asemassa tutkimuksessa. HHS:n päätulos raportoitiin näyttävästi The New England Journal of Medicinen palstoilla ja Suomi oli julkaisun vuoksi The New York Timesin etusivulla tiettävästi ensimmäistä kertaa sitten talvisodan syttymisen. Olli jatkoi myös Suomessa epidemiologista tutkimusta synnynnäisten epämuodostumien etiologiasta. 1980-luvun alussa Olli sekä käynnisti maassamme ympäristöepidemiologisen tutkimuksen että oli mukana luomassa uutta näkökulmaa terveydenhuoltotutkimukseen. Siltana perinteiseen epidemiologiaan ja kansanterveystyöhön oli erittäin modernilla tavalla toteutettu tuhka- ja vihurirokon sekä sikotaudin täydellinen hävittäminen Suomesta maailman ensimmäisellä - ja toistaiseksi ainoalla - täysin tietokoneistetulla ohjauksella toteutetulla MPR-rokotusohjelmalla. Professorityönään raportoimansa SETTI-tutkimuksen tuloksen välittömät ja myöhemmät vaikutukset olivat suuret sekä lääketieteessä kuin myöskin journalistiikassa. Tutkimuksessa todettiin, että lääkkeellinen antioksidaatio (beta-karoteeni ja alfa-tokoferoli) ei ehkäissyt toivotulla tavalla keuhkosyöpää, toisin kuin yleisesti tuolloin otaksuttiin havainnoiviin tutkimuksiin pohjaten. New England Journal of Medicinessä julkaistuun tulokseen kohdistui vuonna 1994 niin suuri yleinen mielenkiinto, että yhdysvaltalainen ABC-televisioyhtiö julkaisi tuloksen ennenaikaisesti iltauutisissaan rikkoen tiedotussulkua (embargoa) ensimmäistä kertaa maan lääketieteellisten lehtien historiassa. Oman tutkimustyönsä ohella Olli ohjasi noin sata väitöskirjaa sekä kehitti kansanterveyden tutkijakoulutusta monin eri tavoin. Ohjaajana Olli saattoi olla varsin vaativa, mutta hän oli samalla erittäin lämminhenkinen ja kannustava. Olli julkaisi urallaan 12 artikkelia New England Journal of Medicinessä ja 19 Lancetissa, mikä lienee Suomen ennätys. Juhlistettaessa Ollin eläkkeelle siirtymistä vuonna 1998 ylijohtaja Jussi Huttunen totesi leikillisesti maljapuheessaan, että Ollin tuotanto vastaa noin yhden maakuntayliopiston tuotantoa. Olli oli erittäin kiinnostunut teoreettisista ongelmista, mutta tutkimustyössään hän oli käytännönläheinen. Hänen työnsä kirkkaana johtoajatuksena oli tuottaa tutkimustuloksia, joilla on merkitystä useiden erikoisalojen käytännössä. Ollin mielenkiinto tieteelliseen tutkimukseen säilyi kohtalokkaaseen sairastumiseen asti. Hän oli täynnä ideoita ja valmis antamaan hyviä neuvoja nuoremmille kollegoilleen. Hän osallistui myös Harvardin old boys -verkoston tutkimushankkeisiin eläkepäivinään, mm. tutkimukseen, jossa selvitettiin erään antihistamiinin käytön aiheuttamaa liikenneonnettomuusriskiä. Olli osallistui tämän tutkimuksen suunnitteluun ja jälleen kerran henkilökohtaisesti myös tiedonkeruuseen parhaiden epidemiologisten perinteiden mukaisesti, eli suostuttelemalla satunnaisia huoltoasemien asiakkaita osallistumaan tutkimukseen antamalla taustatietoja ja verinäytteitä. Ollia jäi kaipaamaan vaimo Marja sekä neljä lasta lastenlapsineen. Koko perhe oli yhdessä Ollin kanssa käynyt läpi työntäyteiset oppivuodet USA:ssa. Olli nautti purjehduksesta ensin merellä ja myöhemmin sisävesillä. Toisin kuin Olli oli vannonut, hän lopulta osti eläkkeelle siirtymisen kynnyksellä kesämökkitilan Ristiinasta purjeveneensä poijun tuntumasta. Luonteelleen ominaisesti hän antautui täysin tilan kunnostamiselle ja hän ehosti yhdessä vaimonsa kanssa ihastuttavan vanhan isojakoa edeltäneen pihapiirin, jonka erään aitan vakioasukki kesäisin oli vävyn työhevonen. Hänen viimeiset elinvuotensa kuluivat lastenlasten, uuden kesämökin sekä projektien parissa. Ollilla - Pöpöllä - oli niin lukuisa määrä pikkuisia (lastenlapsia), että näiden vierailuja Ollille ja Marjalle toisinaan jouduttiin porrastamaan liiallisen kaaoksen välttämiseksi. Ollin panos suomalaisen kansanterveystutkimuksen kehittäjänä oli erittäin mittava ja merkityksellinen. Hänen poistumisensa keskuudestamme merkitsee kansainvälisten mittapuidenkin mukaan poikkeuksellisen menestyksekkään suomalaisen kansanterveystutkimuksen pioneerivaiheen päättymistä. Seuraava tutkijasukupolvi on päässyt jatkamaan kansainvälisesti arvostetulta tasolta. Olli kuului niihin hyvin harvoihin armoitettuihin ihmisiin, joiden toisinaan jopa hulluiltakin kuulostavat ajatukset, ja ennen kaikkea niiden määrätietoinen toteuttaminen, pitävät kulttuurin kehitystä yllä.
