Kenttäkyselyt osoittavat: Edunvalvonnalta odotetaan nyt paljon
Lääkäriliiton hallitus ja valiokunnat ovat jatkaneet viime vuoden lopulla liitossa hahmotellun palkkarakenneuudistuksen täsmentämistä tulevaa neuvottelukierrosta varten. Lääkärikunnnan mielipiteitä tavoitteista on kartoitettu useammallakin kyselyllä sekä paikallisosastojen kokouksissa ja muissa jäsentilaisuuksissa. Palkankorotusten tarpeellisuudesta jäsenistön keskuudessa vallitsee laaja yksimielisyys, mutta keinoista ja tavoitteiden yksityiskohdista on vielä erilaisia näkemyksiä.
Sairaanhoitopiirien pääluottamusmiehiä oli pyydetty keskustelemaan työpaikoillaan lääkärien työaikajärjestelyistä ja sopimustavoitteista sekä laatimaan liiton kyselylomakkeelle yhteenveto jäsenistön näkemyksistä. Kysely osoittaa, että lääkärit kannattavat vuosityöaikaa, joka olisi perustyöajan ja ylitöiden laskennan kannalta nykyistä joustavampi järjestelmä. Perustyöajan liu'uttamiseen iltaan suhtaudutaan kuitenkin varsin kielteisesti, vaikka olisi sovittu, että iltatyö käytetään elektiiviseen toimintaan eikä päivystyksen alkamisajankohtaa muuteta.
Sairaanhoitopiireissä oli myös selvitetty lääkärikunnan suhtautumista palkankorotuskeinoihin. Selvästi suosituin vaihtoehto oli suoraan palkkahinnoitteluun tehtävä tarkistus, ja myös päivystysvelvollisuuslisän, opetusvelvollisuuslisän, hallintolisän ym. vastaavien lisien käyttöönottoa kannatettiin yleisesti. Tärkeänä pidettiin sitä, että lisät ovat työnantajaa velvoittavia. Suoritepalkkaukseen suhtauduttiin varauksellisesti, ilmeisesti osittain sen vuoksi, ettei järjestelmää tunneta riittävästi.
Pääluottamusmieskyselyn mukaan suurin osa jäsenistöstä on sitä mieltä, että työaikalain aiheuttama päivystyskorvausten väheneminen tulee kompensoida peruspalkkaan tehtävillä tarkistuksilla. Varsin yleisesti katsotaan myös, ettei palkkaus saa alentua, vaikka työaika lyhenisi.
Liiton valtakunnallisilta alaosastoilta on tiedusteltu näkemyksiä suoritepalkkausjärjestelmästä. Vastauksissa katsottiin, että suoritepalkkauselementtien osuus perustyöajan ansioista voisi olla keskimäärin 10-15 %, joskin joillain erikoisaloilla oltiin valmiit suurempaankin suoritteista koostuvaan osuuteen.
Alaosastoissa oltiin yleisesti sitä mieltä, että lääkärin tulee voida omalla työllään vaikuttaa ansiotasoonsa ja että suoritepalkkausjärjestelmän tulee kohdella tasaisesti eri erikoisaloja. Vahvaa kannatusta sai myös tavoite, että suoritteista tulisi maksaa sekä polikliinisessa että vuodeosastotyöskentelyssä. Suurin osa vastanneista alaosastoista katsoi, että sairaalalääkärien lisätyöjärjestelmä sopisi parhaiten perustyöaikaisen suoritepalkkausjärjestelmän pohjaksi ja vastauksissa annettiinkin käyttökelpoisia vinkkejä sen edelleen kehittämiseksi.
Suoritepalkkausjärjestelmän soveltuvuudesta koulutuksessa oleviin lääkäreihin kysely ei antanut selkeää vastausta. Huomattava osa alaosastoista katsoi, että apulaislääkärit olisi jätettävä järjestelmän ulkopuolelle ja pyrittävä muilla keinoin nostamaan heidän palkkaansa. Osassa vastauksia katsottiin, että apulaislääkärin saama palkkio voisi olla erikoislääkärin palkkiota matalampi tai että kouluttaja ja koulutettava jakaisivat palkkion keskenään.
Maaliskuussa tehdyn koko jäsenistön kattavan Lääkärikysely 1997:n ensimmäisen 3 200 vastauksen perusteella on laskettu ennakkotietoja lääkärien suhtautumisesta edunvalvontatasoitteisiin sekä niihin liittyvästä järjestövalmiudesta. Alustavien tietojen mukaan kaksi kolmannesta jäsenistöstä olisi valmis työtaisteluun sairaalalääkärien palkkarakenneuudistuksen puolesta. Vieläkin kattavammin ollaan valmiit puolustamaan perustyöajan sijoittelun säilyttämistä nykyisellään. Lääkärikyselyn tulosten analysointia jatketaan, kun vastauksia on enemmän koossa.
