Hoitopalvelut säilyvät kun toimeen tartutaan

Terveydenhuollon kokonaismenot ovat Suomessa tällä hetkellä noin 7,5 % kansantuotteesta. Tämä on OECD-maiden keskitasoa. Menot ovat keskitasoa myös asukasta kohden laskettuna. OECD:n Suomea koskevassa maa-arviossa tämän vuoden elokuulta voidaan todeta, että terveyspalveluiden osalta ei todellakaan voida puhua kustannuskriisistä. Raportin perusteella sosiaali- ja terveyspalvelut ovat Suomessa kansainvälisesti arvioiden tasokkaita. Henkilökunta on hyvin koulutettua ja motivoitua. Väestö arvostaa saamiaan palveluita. Suomalaiset ovat EU-maita koskeneen selvityksen mukaan lisäksi yhdessä tanskalaisten kanssa tyytyväisimpiä terveyspalveluihinsa ja vaativat vähiten muutoksia palvelujärjestelmään.

Onko tilaaja-tuottajamalli tiensä päässä?

1990-luvulla on monissa Euroopan maissa pyritty kehittämään tilaajien ja tuottajien aitoa eriyttämistä ja sopimusohjausjärjestelmää, jossa tilaajat ja tuottajat sopivat palvelujen määrästä, laadusta ja hinnoista. Aitoon sopimusohjausjärjestelmään liittyvät myöskin sanktiot. Järjestelmän perusperiaatteisiin kuuluu kilpailuttaminen, sisäiset markkinat, jossa tilaajaorganisaatiot voivat kilpailuttaa sekä julkisin varoin ylläpidettyjä palvelutuottajasairaaloita että yksityisiä sairaaloita.

Yksityisen sairaalatoimen rooli ja tulevaisuus

Merkittävimmät suomalaiset yksityissairaalat ovat iältään sadan vuoden molemmin puolin. Yksityisellä sairaalatoiminnalla on aina ollut tärkeä rooli suomalaisessa terveydenhuollossa. Pitkän toimintansa aikana on yksityisten sairaaloiden toimintamalli luonnollisesti muuttunut ajan vaatimusten mukaisesti. Yksityinen sairaalatoiminta on tarjonnut asiakkailleen korkeatasoisen vaihtoehdon terveyteen ja sairauksien hoitoon liittyvissä asioissa. Yksityiset sairaalat ovat myös koko historiansa ajan toimineet yhteistyössä kuntien kanssa, tarjoten kunnille sairaalapalveluja silloin, kun julkista sairaalajärjestelmää vähitellen kehitettiin.

Selittääkö kansanluonne kännykkävallankumouksen?

Suomessa on maailman eniten matkapuhelimia asukasta kohti. Usein ilmiötä selitetään sillä, että meillä etäisyydet ovat pitkät ja kansanluonteemme puhuu mieluummin koneella kuin suoraan. Etäisyys-argumentti on kumottavissa helposti sillä, että kännyköitä on eniten siellä, missä etäisyydet ovat lyhyimmät eli Helsingin ydinkeskustassa. Mutta entä kansanluonne, kestääkö se lähemmän tarkastelun?

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030