Kurkunpään syövän nykyhoito

Kurkunpään syövän esiintyvyys on pienentynyt jyrkästi viime vuosikymmeninä Suomessa, ja nykyään todetaan noin 100 uutta tapausta vuosittain. Hoitolinjat ovat myös viime vuosina muuttuneet säästävän hoidon suuntaan, keinoina oikein suunnattu sädehoito tai endolaryngeaalinen laserkirurgia. Suuret ja kaulaan metastasoituneet kasvaimet hoidetaan laryngektomialla ja yleensä leikkauksen jälkeen annetaan sädehoito. Kemosädehoito on tuomassa uusia näkymiä aivan lähivuosina. Kurkunpään poiston haitat eivät ole enää läheskään niin suuret kuin aikaisemmin, koska leikkauksen yhteydessä asennettavalla puheproteesilla saadaan useimmat potilaat kuntoutetuksi kohtuullisen hyvään kommunikointiin. Koska potilaita on varsin vähän ja hoito on monimutkaista, tulisi hoidon suunnittelu ja toteutus keskittää yksiköihin, joissa on sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien, syöpätautien, suukirurgian ja plastiikkakirurgian toiminnot.

Juhani Pukander, Pirkko Kellokumpu-Lehtinen

Voisiko sukeltamisesta johtuvia selkäydinvaurioita ehkäistä?

Joka kesä sattuu maassamme 2-6 tapaturmaa, jossa nuori mies hyppää matalaan veteen tutussa rannassa ja törmää pää edellä järven pohjaan tai vedenalaiseen esteeseen. Seurauksena on pysyvä selkäydinvamma ja neliraajahalvaus. Lisätekijänä on usein saunominen, alkoholin nauttiminen sekä liukastuminen tai kompastuminen. Tyypillisen sukellustapaturmassa vaikeasti vammautuneen profiili on muotoutunut Käpylän kuntoutuskeskuksessa tehdyssä kartoituksessa 1990-luvulta. Jokainen tapaus on henkilökohtainen katastrofi vammautuneelle ja hänen läheisilleen. Kirjoittajien mielestä tehostettua valistusta sukeltamisen vaaroista tulisi antaa keväisin koulujen yläasteen oppilaille ja varusmiespalveluksessa oleville. Valistuksen tuloksellisuutta on kuitenkin vaikea todentaa.

Hannu Alaranta, Eija Ahoniemi

Nuorisopsykiatria Suomessa ja Euroopassa Katsaus nuorisopsykiatrian historiaan Suomessa ja nuorisopsykiatrian koulutuksen asemaan Euroopan unionissa

Lasten ja nuorten psykiatrian koulutus- ja palvelujärjestelmät ovat kehittyneet Suomessa maallemme omaleimaisista historiallisista lähtökohdista. Suomessa nuorisopsykiatria ja nuorison psykiatrinen tutkimus ovat kehittyneet aiemmin ja pidemmälle kuin muissa Euroopan unionin maissa. Nuorisopsykiatrisia palveluja on maassamme ollut vuodesta 1959 alkaen osana psykiatriaa, vuodesta 1979 sen suppeana erikoisalana ja 1994 itsenäisenä nuorisopsykiatrian erikoisalana. Vuonna 1996 nuorisopsykiatria oli 92 erikoisalasta 26. suurin. Nuorten psykiatristen palvelujen piilevän tarpeen kohdattua oman palvelujärjestelmänsä nuorisopsykiatrian poliklinikkakäyntien määrä kasvoi 136 % vuosina 1990-95. Alalta on julkaistu 15 väitöskirjaa.

Kari Pylkkänen

Köyhä, kouluttamaton pohjoissuomalainen - syrjäytyjän koko kuva?

Suomen kaltaisen sivistysvaltion tavoitteisiin kuuluu kansalaisten yleinen tasavertainen asema. Tasa-arvoisuus ei ole toteutunut ainakaan kansalaisten terveydentilan osalta, sillä se näyttää vaihtelevan suuresti sekä sosiaalisen aseman että asuinalueen mukaan. Sosiaaliryhmien välistä tasavertaisuutta ei ole saavutettu, vaikka sitä pidetään terveyspolitiikan yhtenä päätavoitteena. Lukuisat tutkimukset tukevatkin käsitystä, että alemmassa sosiaalisessa asemassa olevien terveydentila on keskimääräistä heikompi.Terveydentilan alueellinen vaihtelu ilmenee erityisesti siten, että pohjoissuomalaiset sairastavat monia kansantauteja eteläsuomalaisia enemmän. Pohjoissuomalaisten ja alempiin sosiaaliryhmiin kuuluvien riski joutua marginaaliasemaan näyttäisi olevan suurempi myöskin huonomman terveydentilan vuoksi.

Juha-Jaakko Sinikumpu, Marjo-Riitta Järvelin

Sairaalapotilas viestijänä

Potilaat pitävät sairaalan henkilökunnan kanssa tapahtuvaa vuorovaikutusta hoitokokemuksen perustana. Lyhyiden hoitokontaktien jatkuvasti lisääntyessä tulee kohtaamisessa entistä tärkeämmäksi osapuolten keskinäisen viestinnän onnistuminen. Potilaille sairaalakokemukset ovat ainutkertaisia ja herkkiä elämäntilanteita ja siksi niiden toivoisi muodostuvan voimavaroja rakentaviksi. Hoitavan henkilökunnan kohtaaminen, saadut ohjeet ja jopa sairaus saavat merkitystä potilaan kokemuksesta. Sairaalan työntekijöinä meidän tulisikin kysyä itseltämme: Miten voisimme huomioida potilaan sairaalassa viettämän ajan siten, että potilas parhaiten hyötyisi kanssamme käydyistä keskusteluista pystyäkseen hallitsemaan omaa terveysongelmaansa? Entä, millaisia viestijöitä toivomme potilaidemme olevan? Onko ihanteellinen sairaalan potilas sellainen, "joka ei valita mistään, josta henkilökunta sanoo, että se on niin mukava, siitä ei ole mitään haittaa" (1) vai toivommeko hänestä sellaista, joka "jos tuntee, että vaikka joku lääke ei sovi mulle, pitäis oman päänsä ja uskaltais sanoo, että se menis enemmän semmoseksi keskusteluksi lääkärin kanssa, ettei toinen vaan määrää ja sano ja toinen kiltisti lähtee pois ja ottaa sitten vastaan mitä on määrätty".

Tarja Kettunen

Villi Pohjola

Biokemian perusteita voidaan lähestyä myös otsikolla Villi Pohjola. Tällaisen nimen on antanut "kokeilulinjan isäksi" kutsuttu vs. apulaisprofessori Jorma Ohisalo laatimalleen opintojakso-oppaalle. Tutorille annettava versio oppaasta kertoo, että opintojakson sisältönä ja oppimistavoitteina on perehtyminen biokemian perusteisiin, lähinnä proteiinien rakenteeseen, toimintaan ja niiden välisiin yhteyksiin sekä keskeisiin aineenvaihduntatauteihin. Samalla kurssi on "yleinen johdanto biotieteisiin ja lääketieteelliseen todentamiseen sekä lääketieteellisen tiedon yleisiin ominaisuuksiin ja luotettavuuteen".

Rintasyövän postoperatiivinen sädehoito pidentää elinaikaa

Mastektomian jälkeen annetun postoperatiivisen sädehoidon on havaittu monissa satunnaistetuissa tutkimuksissa vähentävän rintasyövän paikallisia uusiutumia. Sen sijaan elinaika on ollut suunnilleen sama, annettiinpa sädehoito tai ei. Liitännäishoitona annetun solunsalpaajahoidon tai hormonihoidon elinaikaa pidentävästä vaikutuksesta on sen sijaan oltu jokseenkin vakuuttuneita, ja onpa esitetty, että postoperatiivinen sädehoito saattaisi olla kokonaan turha toimenpide, kunhan potilaalle vain annetaan riittävästi syövän lääkehoitoa. Nämä käsitykset perustuvat kuitenkin tuloksiin, jotka saatiin ennen modernin sädehoitotekniikan kehittymistä.

Heikki Joensuu

Tuberkuloosin vastustuskyvyn geenitausta selviämässä

Vain 10 % tartunnan saaneista sairastuu tuberkuloosiin ja tauti tappaa vain runsaat puolet hoitamattomista potilaista. Mustaihoisten mortaliteetti on suurempi kuin valkoihoisten, ja eräät hiirilinjat kuolevat toisia herkemmin tuberkuloosiin. Vaikka vastustuskyky näyttää ilmiselvästi geneettisesti säädellyltä, tietämys ihmisen resistenssigeeneistä on ollut olematonta.

Matti Viljanen

Popsi, popsi porkkanaa?

Jo vuosikymmeniä sitten havaittiin, että vähentämällä rottien ravinnosta saamaa kokonaisenergian määrää saatiin rotat elämään tavallista pitempään. Samoin rajoittamalla rottien energiansaantia lapsena väheni rottien syöpien määrä aikuisena. Epidemiologisissa tutkimuksissa on havaittu joidenkin ihmisen syöpämuotojen olevan yleisempiä pitkillä henkilöillä, mikä sekin voisi puhua sen puolesta, että runsas ravitsemus suosii syövän kehittymistä.

Heikki Joensuu

Diabeetikon raskaus tänään

Diabetesta sairastavien naisten raskauden-aikainen verensokeritasapaino ja sen seurauksena lasten ennuste on parantunut ratkaisevasti viime vuosien aikana. Kuitenkaan verensokeritasapaino alkuraskaudessa ei ole edelleenkään hyvä vaikka paraneekin nopeasti ensikäynnin ohjauksen jälkeen. Tärkein haaste raskauden lopputuloksen parantamiseksi on valistaa jo teini-iästä lähtien jokaista diabeetikkoa hyvän tasapainon merkityksestä ja myöhemmin kannustaa ja ohjata potilas raskauden-suunnittelukäynnille hyvän hoitotasapainon saavuttamiseksi ennen ehkäisyn lopettamista.

Marja Vääräsmäki, Marjatta Anttila, Anna-Liisa Hartikainen

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 10/1998 Kommentteja

Ostereiden välittämä kalikivirusepidemia

Viime vuoden alkupuoliskolla maassamme todettiin kolme ostereiden levittämää ruokamyrkytysepidemiaa. Ainakin yhden epidemian aiheuttajaksi osoittautui varmuudella kalikivirukset. Raakojen tai huonosti kypsennettyjen ostereiden syöminen onkin aina tietoisesti otettu terveysriski. Oireet aiheutuvat useimmiten joko virus- tai bakteeri-infektiosta tai levätoksiineista. Artikkelissa kuvataan myös aiemmin huonosti tunnettua kalikivirusten diagnostiikkaa ja nimikkeistöä.

Antti Pönkä, Leena Maunula, Carl-Henrik von Bonsdorff

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 10/1998 Kommentteja

Toiminnallisten sappivaivojen diagnostiikka ja hoito

Ylävatsalla oikealla puolella tuntuvia kipuja selviteltäessä sappikivet ovat usein ensimmäinen tutkimuskohde, mutta vaikka niitä ei löydy, voi kipu siltikin olla sappi- tai haimatieperäinen. Kun sapen ja lähielinten orgaaniset sairaudet on suljettu pois, voidaan ryhtyä selvittämään sappi- ja haimatiehyiden toimintahäiriön mahdollisuutta. Oddin sulkijalihaksen toimintahäiriö voidaan todeta manometrialla, ja endoskooppinen sfinkterotomia auttaa valtaosaa potilaista.

Isto Nordback, Väinö Turjanmaa, Juhani Sand

Interferonia neutraloivat vasta-aineet multippeliskleroosin beetainterferonihoidossa

Aaltomaisen multippeliskleroosin hoidossa on otettu käyttöön kaksi geenitekniikan menetelmin valmistettua beetainterferonia, 1b ja 1a. Ensimmäiset havainnot MS-tautia hillitsevästä vaikutuksesta saatiin beeta-1b-interferonista, jolla pahenemisvaiheiden määrä ja magneettikuvauksella todettu taudin aktiivisuus ja aivomuutokset vähenivät. Beeta-1a-interferonin vaikutukset ovat samansuuntaiset, mutta lisäksi sen on esitetty hidastavan MS-potilaan toimintakyvyn heikkenemistä. Seurantatutkimus beeta-1b-interferonin vaikutuksista on osoittanut lääkkeen tehon heikentyvän osalla potilaista, joille kehittyi interferonia neutraloivia vasta-aineita. Kolmanneksella potilaista vasta-aineiden muodostus käynnistyi ensimmäisen hoitovuoden kuluessa. Kolmen vuoden hoidon jälkeen neutraloivia vasta-aineita todettiin 38 %:lla potilaista. Kolmasosalla heistä taudin pahenemisvaiheet ja magneettikuvauksessa havaitut muutokset lisääntyivät puolentoista vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta. Beeta-1a-interferonia neutraloivien vasta-aineiden kliinisestä merkityksestä tiedetään vähemmän. Koska vasta-aineiden muodostumiseen ei aina liity toimintakyvyn heikkenemistä, päätökset hoidon jatkamisesta perustuvat ensisijaisesti kliiniseen kuvaan. Testejä vasta-aineiden toteamiseksi tarvitaan kuitenkin tulevaisuudessa päätöksenteon tueksi.

Irina Elovaara

Diabeettisen retinopatian seulonta ja seuranta

Retinopatia kuuluu diabeteksen tavallisimpiin lisätauteihin. Retinopatian aiheuttama näkövammaisuus uhkaa siten jopa kymmeniätuhansia suomalaisia. Jos retinopatia todetaan ajoissa ja hoidetaan asianmukaisesti, näkövammaisuus on useimmissa tapauksissa estettävissä. Silmänpohjien säännöllistä seurantaa ei siksi saisi unohtaa. Silmänpohjatutkimusten tärkeyttä pitää korostaa myös potilaille, koska jopa pitkälle edenneet näköä uhkaavat muutokset ovat alkuvaiheessa usein lähes oireettomia.

Leila Laatikainen, Paula Summanen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030