Alaraajan luiden rasitusvammat

Luun rasitusvamma alaraajassa on pitkäaikainen ja liikkumista rajoittava vaiva, joka esiintyy enimmäkseen varusmiehillä, urheilijoilla ja kuntoilijoilla. Luun rasitusvamma paikantuu usein lajista ja rasituksen asteesta riippuen samaan kohtaan alaraajassa. Rasitusvamma aiheutuu toistuvasta, liian pitkäkestoisesta ja kovasta mekaanisesta kuormituksesta. Naisilla syömis- ja kuukautishäiriöt altistavat rasitusvammoille. Tämä on todettu erityisesti voimistelijoilla ja balettitanssijoilla. Miesten rasitusvammat ovat useimmiten jalkaterän ja säären alueella. Rasitusvammojen hoidossa on usein ongelmana viivästynyt diagnoosi, koska oireet alkavat usein vähitellen ja ratkaiseviin kuvantamistutkimuksiin ryhdytään monasti vasta kuukausien kuluttua rasituksesta. Alaraajan luiden rasitusvammoja hoidetaan kuormituksen vähentämisellä, vammautuneen alueen immobilisaatiolla ja leikkaushoidolla.

Ilkka Tulikoura

Viitearvot eurooppalaisten suositusten mukaisille ALAT-, ASAT- ja GT-määrityksille

Maksaentsyymit on määritetty suomalaisissa laboratorioissa eurooppalaisten suositusten mukaisilla menetelmillä jo 1990-luvun alusta lähtien. Uusien suositusten myötä muuttuivat myös ALAT-, ASAT- ja GT-entsyymien viitearvot, ja käyttöön otettiin väliaikaisesti norjalaiset suppeasta aineistosta työstetyt viitearvot. Sittemmin pohjoismaisessa laboratorioalan lehdessä on julkaistu suomalaiseen väestöotokseen perustuvat entsyymien viitearvot. Tieto niistä on kuitenkin levinnyt huonosti suomalaisiin laboratorioihin, ja etenkin monissa pienissä laboratorioissa väliaikaisiksi tarkoitetut viitearvot ovat edelleen käytössä. Siksi kliiniseen käyttöön soveltuvat suomalaiset viitearvot, jotka perustuvat terveiden, kohtuullisesti alkoholia käyttävien 27-67-vuotiaiden ALAT-, ASAT- ja GT-määrityksiin, julkaistaan uudelleen tässä alkuperäisartikkelin lyhennelmässä.

Aila Leino, Kerttu Irjala

Diabeettinen nefropatia - hankinnainen vai perinnöllinen sairaus?

Kolmasosa nuoruustyypin diabetespotilaista sairastuu diabeettiseen nefropatiaan, johon liittyy selvästi lisääntynyt sairastuvuus ja kuolleisuus sydän- ja verisuonitauteihin. Diabetes on Suomessa nykyisin merkittävin munuaisten kroonisen vajaatoiminnan syy ja uremian aktiivihoidon aihe. Krooninen hyperglykemia on avainasemassa diabeettisen munuaistaudin synnyssä, vaikkakin viime aikoina on saatu yhä enemmän viitteitä taudin perinnöllisestä taustasta. Näyttää vahvasti siltä, että sairastumista määrää perintötekijöiden, metabolisten sekä hemodynaamisten tekijöiden vuorovaikutus.

Kim Pettersson-Fernholm, Johan Fagerudd, Per-Henrik Groop

Diabeteksen kriteerit muuttuvat jälleen - muuttuuko hoito?

Diabeteksen diagnostisia kriteerejä ollaan jälleen muuttamassa. Käyttöön halutaan sellainen paastoglukoosin raja-arvo, jonka jälkeen alkaa ilmaantua diabetekselle spesifisiä komplikaatioita. Taustalla on lisäksi tietoinen pyrkimys välttää oraalisen glukoosirasituskokeen käyttämistä jokapäiväisessä diagnostiikassa. Uudet kriteerit helpottavat ja selkiyttävät käytännön työtä, mutta häiritsevät epidemiologista tutkimustyötä, koska vanhojen ja uusien kriteerien suora vertailu on mahdotonta. Samalla kun suomalaisen lääkärikunnan opittaviksi tulee uudet kriteerit, olisi järkevää viedä loppuun epätäydellisesti toteutunut siirtyminen kokoveren glukoosin mittauksesta plasman tai seerumin glukoosin mittaamiseen. Tälle ei enää ole esteenä sekään, että ei olisi käytettävissä plasman glukoosia mittaavia kotimittauslaitteita. Käytännössä uusien suositusten myötä hoito ilmeisesti muuttuu aktiivisemmaksi ja aiempaa lievempiä glukoosiaineenvaihdunnan häiriöitä aletaan hoitaa ainakin lääkkeettömän hoidon keinoin.

Jorma Viikari, Tapani Rönnemaa

Thorakaalinen prolapsi - harvinaisuus selkärangassa

Rintarangan välilevypullistuman aiheuttamat oireet voivat olla moninaisia, ja ne etenevät usein. Harvinaisuudestaan huolimatta rintarangan välilevypullistumaa tulisi osata epäillä, jos potilaalla on etenevä parapareesi tai jos potilaan vatsanalueen tai rintakehän kipujen syytä ei löydetä. Rintakehän anatomia (stabiliteetti, kapea spinaalikanava ja spinaalikanavassa oleva selkäydin) on syy taudin käyttäytymiseen ja erityispiirteisiin. Epäiltäessä rintarangan välilevytyrää potilas on ohjattava magneettikuvaukseen. Radiologisen löydöksen ja kliinisen oirekuvan sopiminen yhteen otetaan huomioon hoitoa suunnitellessa. Osa rintarangan välilevytyristä hoidetaan leikkauksella. Jos leikkaukseen päädytään, leikkauksen suorittajan tulee ymmärtää hermokudoksen käsittelyyn liittyvät riskit ja ottaa ne huomioon leikkausta suunnitellessa.

Ville Vuorinen, Pilvi Kanerva, Johanna Aavasalo

Psykoanalyyttinen näkemys tunteista

Mitä me pyrimme hoitamaan, jos valitsemme somatisaatiosta tai paniikkihäiriöstä kärsivän potilaan hoidoksi pitkän psykoterapian? Terapiassa emme rajoitu johonkin yksittäiseen oireeseen, vaan yritämme ajatella ihmistä kokonaisuutena. Mitä vikaa somatisoivan ja paniikkipotilaan tunteissa on, mikäli tarkoitamme sielun hoitamisella nimenomaan hänen tunteitaan? Potilaille on yhteistä kokemusmaailman suppeus, ja vika on siinä, että koettuja tunteita ei ole tarpeeksi. Jostain syystä tunnekokemukset puuttuvat.

Juhani Mattila

Sydäninfarktipotilaan eteisvärinän hoito

Eteisvärinä on yleinen ongelma infarktipotilailla. Nopea ja epätasainen kammiovaste aiheuttaa usein kiusallisia tykytysoireita ja suorituskyvyn heikkenemistä. Eteisvärinä on lisäksi tärkeä aivohalvauksen vaaratekijä. Altistavien tekijöiden eliminoimisen lisäksi hoidossa on pyrittävä yksilöllisesti punnitsemaan sinusrytmin palauttamiseen ja säilyttämiseen tähtäävän ja kammiovastetta hillitsevän hoitostrategian hyötyjä ja haittoja. Tromboembolisten komplikaatioiden ehkäisy on kaikilla potilailla tärkeää. Estolääkityksen ja kammiovastetta hidastavan lääkityksen eduista ja haitoista on meneillään useita vertailevia tutkimuksia. Niiden tulokset selkiyttävät myös sydäninfarktin sairastaneen eteisvärinäpotilaan hoidon käytännön toteutusta.

Juhani Airaksinen

Koululaisten näöntutkimukset Suomen Silmälääkäriyhdistyksen suositukset

Koululaisten näöntutkimusten järjestämisessä on kohtalaisesti alueellisia eroja. Joissakin kunnissa oppilaiden näkö tutkitaan vuosittain, mutta joissakin vain kolme kertaa koko peruskoulun aikana. Yleisin koululaisten näöntarkkuuden heikentymisen syy on likinäköisyys, jonka ilmaantuvuus on suurimmillaan seitsemäsluokkalaisilla. Seulontojen ajoittamisella oikealle ikäryhmälle voidaan välttää korjaavien toimenpiteiden viivästyminen. Suomen Silmälääkäriyhdistys on laatinut yhtenäiset suositukset seulontatarkastusten suorittamiseksi kouluterveydenhuollossa. Suosituksessa annetaan ohjeet mm. siitä, miten usein ja millä tavalla seulontatutkimus tulisi suorittaa, milloin oppilas on syytä lähettää silmälääkärin tarkastukseen ja miten usein havaittu vika vaatii seurantaa.

Olavi Pärssinen, Heikki Erkkilä, Marja-Leena Latvala

Skitsofrenia ja geenit

Skitsofrenian monitekijäistä taustaa ei edelleenkään tunneta. Perhe-, adoptio- ja kaksostutkimusten avulla on kuitenkin osoitettu, että alttius sairastumiseen periytyy, joskaan spesifisiä skitsofrenialle altistavia geenejä ei vielä tunneta. Molekyyligeneettiset tutkimukset ovat keskittyneet eräisiin perimän alueisiin, joissa on havaittu kytkentälöydöksiä useissa perheaineistoissa. Viime vuosina on myös valmistunut useita koko perimän kattavia geenihakuja perheaineistoista eri väestöistä, myös Suomesta, ja ne viittaavat siihen, että yhtä skitsofreniageeniä ei ole olemassa, vaan alttiuden aiheuttaa useiden geenien ja ympäristön yhteisvaikutus. Yksittäisten alttiusgeenien tunnistamiseen saattaa kulua vielä vuosia, mutta tällaisten geenien löytäminen avaisi uusia näkökulmia skitsofrenian sairausmekanismin ymmärtämiseen.

Iiris Hovatta

Mitä lapselle ruoaksi, kun maito ja vilja eivät sovi?

Pienten lasten ruoka-allergia on yhä tavallisempi ongelma. Maitoallerginen ei siedä maitoproteiineja eikä voi käyttää mitään maitotuotteita, ei edes vähälaktoosisia. Vilja-allergiselle eivät sovi kaikki keliaakikoille tarkoitetut tuotteet, ja ruokavaliosta jäävät pois vehnä, ruis, kaura ja ohra, jotka korvataan mahdollisuuksien mukaan riisillä, maissilla, tattarilla ja hirssillä. Moniallerginen joutuu karsimaan maito- ja viljatuotteiden lisäksi myös useita muita ruoka-aineita, ja suppeimmillaan ruokavalio voi koostua vain noin puolesta tusinasta eri ruoka-aineita. Ruoka-allergisen lapsen syömishäiriöt ovat melko yleisiä, ja perhe tarvitsee tuekseen ravitsemusneuvontaa. Ruoka-allergiadiagnoosin perusta on välttämis-altistuskoe erityisesti silloin, kun hoitona on ravitsemuksellisesti keskeisten maito- ja viljaruokien välttäminen.

Helena Ponkkonen, Riitta Isosomppi, Minna Kaila, Marja Kalavainen, Terttu Peltola

Uusitut eurooppalaiset suositukset sepelvaltimotaudin ehkäisystä käytännön lääkärintyössä

Työ sepelvaltimotaudin ehkäisemiseksi maassamme on ollut tuloksellista. Sepelvaltimotautikuolleisuus työikäisessä väestössämme on pienentynyt alle puoleen viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Saavutukset perustuvat laajaan ja monipuoliseen yhteistoimintaan yhteiskunnan eri tahoilla sekä väestön lisääntyneeseen kiinnostukseen oman terveytensä edistämistä kohtaan. Lääkärikunnalla ja muulla terveydenhuoltohenkilöstöllä on myös ollut tärkeä osuus tulosten saavuttamisessa.

Suomen Sisätautilääkärien Yhdistys, Suomen Kardiologinen Seura, Suomen Verenpaineyhdistys, Kunnallislääkärit, Suomen Teollisuuslääketieteen Yhdistys, Suomen Sydäntautiliitto

Sepelvaltimotaudin ehkäisy käytännön lääkärintyössä Yhteenveto eri yhdistysten yhteisen työryhmän (Second Joint Task Force of European and other Societies)* suosituksesta**

Kolmen eurooppalaisen yhdistyksen - European Society of Cardiology (ESC), European Atherosclerosis Society (EAS) ja European Society of Hypertension (ESH) - ensimmäisen yhteisen työryhmän suositukset sepelvaltimotaudin ehkäisystä käytännön lääkärintyössä julkaistiin vuonna 1994 (1). Uutta tieteellistä tietoa on sen jälkeen kertynyt sekä sekundaari- että primaaripreventiosta ja varsinkin seerumin lipidipitoisuuksien pienentämisen vaikutuksista. Tämän vuoksi nämä kolme yhdistystä kutsuivat suositusten tarkistamiseksi kokoon toisen työryhmän, johon kuului asiantuntijoita myös käyttäytymislääketieteen ja perusterveydenhuollon alalta sekä Euroopan sydäntautiliittojen yhteistyöelimestä (European Heart Network).

David Wood, Guy de Backer, Ole Faergeman, Ian Graham, Giuseppe Mancia, Kalevi Pyörälä Sekä Työryhmän Jäsenet

Verkkokalvon keskeisen alueen reikä - uusi silmäsairaus lasiaiskirurgisen hoidon piiriin

Lasiaiskirurgian kehittyminen on mahdollistanut operatiivisen toiminnan silmän sisällä verkkokalvon pinnassa alueella, jossa toimiminen ennen lasiaiskirurgisten laitteiden kehittämistä johti lähes vääjäämättä silmän sokeutumiseen. Lasiaiskirurgia on aikaisemmin ratkaisevasti muuttanut mm. diabeettisen retinopatian, verkkokalvon irtauman sekä silmävammojen ennustetta. Uutena aluevaltauksena tässä voittokulussa on verkkokalvon keskeisen, tarkasta näöstä vastaavan alueen reikien kirurginen hoito.

Petri Tommila, Ilkka Immonen

Kolesteroli ja mielenterveys

Suurentunut seerumin kolesterolipitoisuus on sepelvaltimotaudin keskeisiä riskitekijöitä, ja sen pienentäminen lääkkeillä ja ruokavaliolla on tärkeää sydänsairauksien ehkäisyä. 1990-luvulla on kuitenkin käyty vilkasta keskustelua siitä, onko kolesterolin vähentämisestä mahdollisesti haittaa jossakin suhteessa ja joillekin ihmisryhmille. Aiemmat tutkimustulokset antoivat ensin viitteitä siihen suuntaan, että kolesterolipitoisuuden pienentyessä aggressiivisuus ja väkivaltaisuus lisääntyisivät, mikä puolestaan osittain mitätöisi kolesterolin vähentämisestä saatavan hyödyn. Uudempien tutkimusten mukaan kolesterolin vähentämisestä nykyaikaisilla lääkkeillä ei ole haittaa ihmisen mielenterveydelle.

Antti Tanskanen

Uudet ja vanhat neuroleptit

Neuroleptit ovat olleet psykoosien lääkehoidon kulmakivi jo yli 40-vuoden ajan. Pääosin 1950- ja 1960-luvulta peräisin olevat valmisteet ovat olleet suhteellisen tehokkaita psykoosioireiden lievittäjiä, mutta niiden käyttöön on liittynyt hankalia sivuvaikutuksia. Uudet, 1990-luvulla käyttöön tulleet ns. epätyypilliset neuroleptit eivät välttämättä vähennä tehokkaammin aistiharhoja tai harhaluuloja, mutta ne estävät ilmeisesti skitsofreniaan liittyvää taantumista ja latistumista paremmin kuin perinteiset neuroleptit. Uudet neuroleptit ovat joka tapauksessa vanhoja turvallisempia akuuttien ja pitkäaikaisten neurologisten sivuvaikutusten suhteen. Lääkkeen valintaan vaikuttavat kuitenkin uusien neuroleptien entisiä huomattavasti korkeampi hinta ja korvauskysymysten osittainen keskeneräisyys.

Esa Leinonen

Kognitiiviset testit muistihäiriöiden ja alkavan dementian varhaisdiagnostiikassa: CERAD-tehtäväsarja

Muistihäiriö on monen aivosairauden ensimmäinen oire. Ikääntyneen väestön lisääntyessä muistihäiriöt ja dementia ovat jatkuvasti kasvava ongelma. Dementiaa sairastaa Suomessa nykyään yli 100 000 henkilöä. Dementian hoitomuodoissa tapahtuneen edistymisen takia on viime aikoina voimakkaasti korostettu dementiaan johtavien sairauksien mahdollisimman varhaisen toteamisen tärkeyttä. Suomen muistitutkimusyksiköiden asiantuntijaryhmä esitti aiemmin suositukset muistihäiriöiden ja dementian tutkimuksen ja hoidon suuntaviivoiksi. Tässä artikkelissa asiantuntijaryhmä esittää suosituksia perusterveydenhuollossa käytettäviksi sopivista muistihäiriöiden ja dementian varhaisvaiheiden tarkempaan arviointiin soveltuvista kognitiivisista menetelmistä.

Tuomo Hänninen, Veijo Pulliainen, Juhani Salo, Laura Hokkanen, Timo Erkinjuntti, Keijo Koivisto, Petteri Viramo, Hilkka Soininen, Suomen Muistitutkimusyksiköiden Asiantuntijaryhmä

Näkemisen ongelmat liikenneturvallisuuden uhkana

Ajokortin saamista tai uusimista varten tutkitaan henkilöauton kuljettajan näöntarkkuus ja horisontaalisen näkökentän laajuus. Vaikka henkilö täyttää ajokorttivaatimukset, saattaa hänellä olla vakavia puutoksia esim. hämärässä näkemisessä, hämärään tottumisessa, kontrastinäössä, häikäisyalttiudessa tai värinäössä. Ikääntyvillä ajokortin uusijoilla voi esimerkiksi harmaakaihi heikentää kontrastinäköä ja häikäisyn sietoa. Iän mukana voi varsinkin hämärässä näkeminen oleellisesti huonontua. Ajokorttivaatimuksiin olisikin saatava hämärässä näkemisen, kontrastinäön ja häikäisyalttiuden tutkimukset ja niihin sopivat lyhyet ja luotettavat menetelmät perusterveydenhuoltoon.

Maija Mäntyjärvi

Tuberkuloosin tarttuminen ja tartunnan torjunta

Tuberkuloosi on tarttuva tauti, joka leviää pisara-aerosolin välityksellä. Basilliaerosolin syntymisen ja leviämisen perusperiaatteiden ymmärtäminen auttaa tuberkuloositartunnan riskiä arvioitaessa. Varman tiedon tartuntavaarasta antaa ysköksen tuberkuloosibasillivärjäys. Tartunnan saaneiden tutkiminen kannattaa keskittää potilaiden lähikontakteihin. Ainoa keino poistaa tartuntariski ja sammuttaa epidemia on todeta tuberkuloosi ja hoitaa sitä sairastavat terveiksi tehokkaalla kemoterapialla. Uusien tuberkuloositapausten määrä Suomessa ei ole lisääntynyt viime vuosina eikä meillä epidemiologisessa mielessä ole lääkeresistenssiongelmaa. Tämä on vuosia voimassa olleen hyvän hoitojärjestelmän ansiota. Maailmanlaajuisesti tuberkuloosi kuitenkin on suuri ongelma.

Eeva-Liisa Ruokonen

Kun taivas putoaa Kriisireaktiot ja traumaperäinen stressihäiriö

Tärkeämpää kuin tekeminen on oleminen, elämän jatkuvuuden tunteen säilyminen. Tämä tunne romahtaa järkyttävässä tilanteessa. Artikkelissa kuvataan traumaattista kriisiä psykodynaamisesta viitekehyksestä käsin. Ryhmämuotoinen psykologinen jälkipuinti trauman akuuttivaiheessa palvelee toipumista kannatellessaan yhteisesti järkyttäviä kokemuksia. Tämä auttaa ihmistä saamaan jälleen vähitellen käyttöönsä kokemusten prosessointikykynsä.

Kerttu Pohjala

Sydän- ja verisuonisairauksien geenihoito

Sydän- ja verisuonitautien geenihoidon mahdollisuuksia tutkitaan useissa projekteissa eri puolilla maailmaa. Merkittävimmät sovellutukset ovat terapeuttinen angiogeneesi, restenoosin esto sekä verisuonisiirteiden aukipysymisen varmistaminen. Alan suomalainen tutkimus on nykyään kansainvälisesti eturintamassa. Tutkimusten tässä vaiheessa lopullista vastausta geenihoidon tehosta sydän- ja verisuonitauteihin ei voida vielä antaa, mutta tulokset nyt käynnissä olevista tutkimuksista antavat jo viitteitä tulevaisuuden uusista hoitomahdollisuuksista.

Jukka Luoma, Seppo Ylä-Herttuala